Etusivu » Ratkaisuja » VakO 4614:2015

26.1.2017 VakO 4614:2015

Työeläke - Vanhuuseläke - Eläkkeen määrä - Eläkkeeseen oikeuttavat työansiot

Diaarinumero: 4614:2015
Sovellettu lainsäädäntö: Työntekijän eläkelaki 12 §, 70 § ja 71 §
Antopäivä: 26.1.2017

Eläketapahtumatilanteessa työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettavat niin sanottuun lopputiliin kuuluvat suoritukset, jotka on ansaittu ennen työsuhteen päättymistä, tulee kohdentaa ansainta-ajalle lopputilin suuruudesta riippumatta. Lopputili, joka maksetaan työntekijälle vasta työsuhteen päättymisen ja vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen, tulee siten ottaa huomioon vanhuuseläkkeen määrässä.

Esitiedot

A haki vanhuuseläkettä 1.11.2014 alkaen. Hänen työsuhteensa päättyi 31.10.2014. Eläkelaitos myönsi A:lle vanhuuseläkkeen 1.11.2014 alkaen. A valitti työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan ja vaati, että eläkelaskelmassa otetaan huomioon viimeinen palkkasaatava 4.504,94 euroa ajalta 16.10. - 31.10.2014. A totesi, että vuoro- ja urakkatyössä palkka maksetaan aina seuraavan kuukauden aikana. Kyseinen saatava oli palkkalaskelman mukaan maksettu A:lle 10.11.2014

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta muutti eläkelaitoksen antamaa päätöstä. Eläkelaitoksen tuli ottaa huomioon A:n vanhuuseläkettä määrätessä hänelle marraskuussa 2014 maksetut työansiot, jotka on ansaittu ja kartuttaneet hänen vanhuuseläkettään työntekijän eläkelaissa edellytetyllä tavalla ennen A:n vanhuuseläkkeen alkamista.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työntekijän eläkelain (TyEL) 12 §:n 1 momentin mukaan vanhuuseläke alkaa 63-68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta ja eläke on eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä ansaittu eläke.

TyEL 64 §:n 1 momentin mukaan eläkettä karttuu 70 §:ssä tarkoitetuista kunkin vuoden perusteena olevista työansioista (vuosiansio) ja karttuma on muun muassa 1 momentin 3 kohdan mukaan 4,5 prosenttia sitä seuraavan vuoden alusta, jona työntekijä täyttää 63 vuotta ja karttumaprosentin muuttuessa kalenterivuoden aikana, eläkkeen karttuminen määräytyy TyEL 64 §:n 2 momentin mukaan keskimääräisen karttumisprosentin mukaan muista kuin vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen ansaituista ansioista.

Eläkkeen määräytymisen kannalta TyEL 71 §:n maksamista koskeva kohdentamispykälä on toissijainen säännös. Vanhuuseläkettä myönnettäessä eläkkeen määräytyminen on määrätty TyEL 12 §:n 1 momentin, 64 §:n 1 ja 2 momentin sekä 70 §:n nojalla.

Vanhuuseläketapauksessa ansiot TyEL:ssä huomioidaan aina eläketapahtumaan asti ja ne tulee määrätä TyEL 64 §:n mukaisesti kaikkien työskentelyjen perusteella työsuhteen loppuun asti ansaittujen ja eläkettä kartuttaneiden ansioiden perusteella.

Muutoksenhakulautakunta toteaa lisäksi, että TyEL 13 §:n 3 momentin mukaan vanhuuseläkkeen aikana alkaneen työsuhteen perusteella karttunut eläke myönnetään hakemuksesta aikaisintaan 68 vuoden iässä. Koska A:n työsuhde ei ole alkanut vanhuuseläkkeen aikana, johtaisi eläkelaitoksen esittämän kannan hyväksyminen siihen, että A:lla ei olisi edes 68 vuoden iässä oikeutta eläkkeeseen ennen marraskuuta 2014 ansaittujen ja marraskuussa 2014 maksettujen ansioiden perusteella TyEL 13 §:n 3 momentin mukaan. Tämän ei voida katsoa olleen lainsäätäjän tarkoitus.

Muutoksenhakulautakunta katsoo, että eläkelaitoksen tulee eläkettä määrättäessä ottaa huomioon TyEL 12 §:n 1 momentin ja TyEL 64 §:n 1 ja 2 momentin nojalla A:lle marraskuussa 2014 maksetut työnansiot, jotka ovat kartuttaneet laissa edellytetyllä tavalla hänen eläkettään ennen vanhuuseläkkeen alkamista.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Eläkelaitos haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen. Eläkelaitos totesi, että työntekijän eläkelain (TyEL) 70 §:n mukaisia eläkkeeseen oikeuttavia ansioita tulee TyEL:n mukaan kohdella samalla tavalla maksuajankohdan osalta riippumatta siitä, onko kyseessä esimerkiksi lopputilipalkka tai vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen maksettu tulospalkkio. TyEL:ssa ei ole säännöstä, jonka perusteella lopputilipalkka tulisi siirtää vanhuuseläkkeen alkamisen vuoksi maksuajankohdastaan muuhun ajankohtaan, kuten aikaan ennen vanhuuseläkkeen alkamista. Eläkkeen perusteena olevien ansioiden siirtäminen on mahdollista TyEL 71 §:n mukaisissa tilanteissa, jolloin työansio voidaan poikkeuksellisesti katsoa sen kalenterivuoden ansioiksi, jona se on ansaittu, jos eläkkeen määrä maksuperiaatteen noudattamisen vuoksi vääristyisi. Jos kyseessä ei ole TyEL 71 §:n mukainen, eläkkeen määrää vääristävä tilanne, silloin esimerkiksi vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen maksetuista tulospalkkioista karttunut eläke maksetaan hakemuksesta aikaisintaan 68 vuoden iän täyttymistä seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien. Näin toimitaan, sattuipa tulospalkkion maksaminen vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen samalle kalenterivuodelle tai vasta myöhemmille kalenterivuosille vanhuuseläkkeen aikana. Eläkelaitoksen mielestä lopputilipalkka on TyEL:n mukaan rinnasteinen vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen maksetun tulospalkkion kanssa siten, että molempien osalta tulee noudattaa pääsääntöisesti maksuperiaatetta. Kummankaan kohdalla ei ole olemassa TyEL 13 §:n 3 momentin mukaista vanhuuseläkkeen rinnalla alkanutta työsuhdetta. Tällaisen työsuhteen olemassaoloa ei eläkelaitoksen mielestä myöskään edellytetä muutoksenhakulautakunnan tulkitsemalla tavalla, koska lainkohta ilmaisee vain sen, milloin tietyssä tilanteessa vanhuuseläkkeen voi saada aikaisintaan maksuun. Se ei silti sisällä säännöstä, jonka perusteella karttunutta vanhuuseläkettä ei voisi saada koskaan maksuun. Maksuperiaate on eläkelaitoksen mielestä ilmaistu myös vanhuuseläkkeen määrää koskevassa TyEL 12 §:ssä, jonka mukaan vanhuuseläkkeen määrä on eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä ansaittu eläke. Ansaitun eläkkeen määritelmä on TyEL 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa; ansaitulla eläkkeellä tarkoitetaan muun muassa TyEL:n alaisten ansioiden perusteella karttunutta eläkettä. Eläkelaitoksen näkemyksen mukaan määritelmä pitää sisällään sen, että palkka on täytynyt maksaa työntekijälle, jotta se on TyEL:n alaista ansiota, josta voi karttua eläkettä. TyEL 12 §:ään ei sisälly vaatimusta lopputilipalkan siirtämisestä maksuajankohdastaan muualle. Eläkelaitos totesi voivansa myöntää A:lle vanhuuseläkkeen vain niiden ansioiden perusteella, jotka hänelle on maksettu ennen vanhuuseläkkeen alkamista 1.11.2014. Tällöin A:n eläke on 22.12.2014 annetulla päätöksellä ja sen liitteenä olevalla laskelmalla työeläkelakien mukaisesti oikein määritelty.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työntekijän eläkelain 12 §:n 1 momentin mukaan jos vanhuuseläke alkaa 63-68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta, vanhuuseläkkeen määrä on eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä ansaittu eläke.

Työntekijän eläkelain 70 §:n mukaan eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä.

Työntekijän eläkelain 71 §:n mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio katsotaan sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on maksettu (maksuperiaate). Jos työansion katsominen sen maksamisvuoden ansioksi vääristää eläkkeen määrää, työansio voidaan katsoa sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on ansaittu.

Vakuutusoikeus toteaa, että 31.12.2006 saakka voimassa olleessa työntekijäin eläkelaissa (TEL) ei ollut nimenomaisesti säädetty sitä, mille ajalle työstä maksettu vastike tulee eläkettä määrättäessä kohdentaa. Eläketurvakeskuksen antamiin soveltamisohjeisiin perustuvassa ratkaisukäytännössä on kuitenkin pidetty työeläkelakeja sovellettaessa lähtökohtana, että työansion katsotaan kohdistuvan siihen ajankohtaan, jona se maksetaan. Tästä pääsääntönä noudatetusta maksuperiaatteesta on kuitenkin katsottu olevan tietyissä tilanteissa syytä poiketa. TEL:a sovellettaessa on maksuperiaatteesta voitu eläkettä määrättäessä poiketa, jos sen soveltaminen olisi aiheuttanut eläkkeen määrän vääristymistä. Sillä on tarkoitettu olennaista muutosta eläkkeen määrään. Työoikeudellisen työsuhteen päättymisen jälkeen maksettujen suoritusten on katsottu liittyvän aina johonkin työsuhteeseen, johon ne on TEL:a sovellettaessa kohdennettava. Kysymyksessä on tällöin katsottu olevan palkan taannehtiva maksaminen. Tällaisiin suorituksiin ei ole sovellettu maksuperiaatetta, vaan erät on kohdennettu TEL:a sovellettaessa työsuhteen kestoajalle ansaintaperiaatteen mukaisesti.

Työntekijän eläkelaissa (TyEL), joka on tullut voimaan 1.1.2007, on uutena lainkohtana työansion kohdentamista koskeva 71 §. Sen mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio katsotaan sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on maksettu (maksuperiaate). Jos työansion katsominen sen maksamisvuoden ansioksi vääristää eläkkeen määrää, työansio voidaan katsoa sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on ansaittu. Tätä lainkohtaa koskevissa hallituksen esityksen (HE 45/2005) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että uuteen pykälään kirjattaisiin työeläkejärjestelmässä noudatettu maksuperiaate, jonka mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio katsotaan sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on maksettu. Jos maksuperiaatteen noudattaminen kuitenkin vääristäisi eläkkeen määrää, työansio voitaisiin katsoa sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on ansaittu. Eläkkeen määrän vääristymisellä tarkoitettaisiin olennaista eroa eläkkeen määrässä.

Eläketurvakeskuksen TyEL:n voimassa ollessa antamiin soveltamisohjeisiin on edelleen kirjattu vakiintuneen soveltamiskäytännön mukainen periaate, jonka mukaan poikkeuksen maksuperiaatteesta tekevät eläketapahtumatilanteessa työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettavat niin sanottuun lopputiliin kuuluvat suoritukset, jotka on ansaittu ennen työsuhteen päättymistä. Tällaiset lopputiliin kuuluvat suoritukset kohdennetaan ansainta-ajalle lopputilin suuruudesta riippumatta.

Vakuutusoikeus katsoo, ettei edellä selostetuista TyEL 71 §:ää koskevista lain esitöistäkään ole pääteltävissä, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut muuttaa työeläkejärjestelmässä vakiintuneesti noudatettua käytäntöä eläketapahtumatilanteessa työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettavien niin sanottuun lopputiliin kuuluvien, ennen työsuhteen päättymistä ansaittujen suoritusten osalta. Vakuutusoikeus katsoo, että tällaiset lopputiliin kuuluvat suoritukset tulee kohdentaa ansainta-ajalle lopputilin suuruudesta riippumatta. Jos lopputiliä koskevaa poikkeuskäytäntöä ei olisi, olisivat työntekijät eriarvoisessa asemassa sen mukaan, pystyykö työnantajan palkanmaksujärjestelmä maksamaan lopputilisuorituksen työsuhteen viimeisenä päivänä vai vasta myöhemmin. Vakuutusoikeus katsoo näin ollen, että A:lle 31.10.2014 päättyneessä työsuhteessa ansaitut, marraskuussa 2014 maksetut työansiot tulee ottaa huomioon hänelle 1.11.2014 alkaen myönnetyn vanhuuseläkkeen määrässä.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 12 §, 70 § ja 71 §

 
Julkaistu 13.3.2017