Etusivu » Ratkaisuja » VakO 3591:2015

7.2.2017 VakO 3591:2015

Tapaturmavakuutus - Työtapaturma - Työstä johtuvat olosuhteet - Työmatka

Diaarinumero: 3591:2015
Sovellettu lainsäädäntö: Tapaturmavakuutuslaki 4 § 1 mom.
Antopäivä: 7.2.2017

A oli työmatkalla Siperiassa. A:n oli pitänyt poistua majoituksestaan ruokailua varten, jolloin A sai erittäin kireässä pakkasessa sormiinsa paleltumavammat. Vakuutusoikeus katsoi, että A:ta tilanteessa poikkeuksellisissa olosuhteissa kohdannut paleltumistapaturma oli sattunut tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa työstä johtuvissa olosuhteissa matkalla asunnosta työpaikalle.

Esitiedot

A oli ollut työkomennusmatkalla Siperiassa. Huonojen sääolosuhteiden vuoksi kuljetus työkohteeseen oli peruuntunut, ja kun hotelli oli täynnä, A ja hänen työtoverinsa majoitettiin kerrostaloasuntoon. Kerrostalomajoituksessa ei ollut ruokailumahdollisuutta, ja A ja hänen työtoverinsa poistuivat etsimään ruokailupaikkaa. Ulkona A oli saanut erittäin kireässä pakkasessa sormien paleltumavammat.

Vakuutuslaitos hylkäsi tapaturmaa koskevan korvaushakemuksen, koska tapaturma ei ollut sattunut työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa vaan vapaa-ajalla. Vakuutuslaitoksen mukaan työnantaja oli myös täyttänyt vastuunsa poikkeuksellisissa olosuhteissa järjestämällä pakkaseen soveltuvat varusteet ja huolehtimalla, että työntekijät olivat kokeneita ja siten kykeneviä arvioimaan tilannetta ja toimimaan poikkeuksellisissa olosuhteissa keskimääräistä paremmin. Näin ollen vahinkoa ei voitu pitää työnantajan vastuulla olevana.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Sovellettu säännös

Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää: 1) työssä; 2) työstä johtuvissa olosuhteissa: a) työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella; b) matkalla asunnosta työpaikalle tai päinvastoin; tai c) hänen ollessaan työnantajan asioilla.

Johtopäätökset

A on tapaturman sattuessa ollut komennusmatkalla Siperiassa. Huonojen sääolosuhteiden vuoksi helikopterilennot oli peruttu ja hän on joutunut majoittumaan kerrostalohuoneistoon. A on lähtenyt illalla noin klo 21 - 22 välisenä aikana kollegansa kanssa ulos tupakalle ja sen jälkeen etsimään ruokapaikkaa, jota ei kuitenkaan löytynyt. Matkalla takaisin majoituspaikkaan on A saanut diabeteksesta johtuen kohtauksen ja hänellä on mennyt muisti jatkotapahtumista. Hän ei ole suostunut käyttämään hanskoja. Aamulla A on huomannut, että hänen sormensa ovat sinipunaiset ja paleltuneet. A:n valituskirjelmän mukaan heille ei ollut järjestetty riittävää majoitusta, jossa olisi ruokailumahdollisuus. Hän on myös saanut kiinteän kuukausipalkan eikä työaikaa ollut määritelty.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella muutoksenhakulautakunta katsoo, että tapaturma ei ole kohdannut A:ta tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa, vaan tapaturma on sattunut A:n vapaa-ajalla. Vaikkakin A on kertomansa mukaan saanut komennusmatkan ajalta kiinteän kuukausipalkan, eikä työaikaa ollut määritelty, sisältyy tämän kaltaiseen komennusmatkaan yleensä myös vapaa-aikaa. Kyseessä ei myöskään ole tapaturman sattuessa ollut esimerkiksi edustus- tai asiakastilaisuus, jonka voitaisiin tilaisuuden ajalta katsoa liittyvän työhön, vaan A on kertomansa mukaan mennyt ulos tupakalle ja etsimään ruokapaikkaa. Kyseessä on siten ollut omien asioiden hoito, eikä ruokailupaikan etsiminen ole näin ollen liittynyt A:n työhön. A on komentosopimuksen mukaan saanut matkalta päivärahaa, joka normaalisti kattaa matkan aikana tapahtuvat ruokailut eikä työnantajalla voida katsoa olleen velvollisuutta järjestää sellaista majoituspaikkaa, jossa olisi ruokailumahdollisuus. Majoitusolosuhteet eivät siten ole olleet sillä tavalla poikkeukselliset, että ne olisivat muodostaneet erityisen riskin tapaturman sattumiselle. Työnantaja on myös esitetyn selvityksen perusteella järjestänyt A:lle työvarusteet, jotka soveltuvat kylmiin olosuhteisiin eikä paleltumisen siten voida katsoa olleen työnantajan vastuulla. Sen sijaan A on itse ottanut hanskat pois eikä ole niitä suostunut laittamaan takaisin.

Edellä mainituin perustein muutoksenhakulautakunta katsoo, että kuvattu tapaturma on sattunut A:n vapaa-ajalla eikä A:lla ole oikeutta saada tapaturmavakuutuslain perusteella korvausta Siperiassa tapahtuneesta sormien paleltumisesta.

Vakuutuslaitos on ilmoittanut, että työnantajan vakuutukseen ei sisälly tapaturmavakuutuslain 57 §:n 2 momentin tarkoittamaa vapaa-ajan vakuutusta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki vakuutusoikeudessa muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että päätös kumotaan, häntä kohdannut tapaturma katsotaan tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetuksi työtapaturmaksi ja hänelle myönnetään tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja A:ta kohdanneen tapaturman katsottiin sattuneen työstä johtuvissa olosuhteissa matkalla asunnosta työpaikalle. Asia palautettiin vakuutuslaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut lukuun ottamatta Johtopäätökset -osion kappaleissa 2 - 4 esitettyä.

Vakuutusoikeus toteaa, että A:n jääminen majoituskaupunkiin on johtunut huonoista sääolosuhteista. Kaupungissa oleskelu ja majoittuminen kaupunkiasuntoon on siten ollut seurausta työntekijän ja työnantajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolisista, työmatkan olosuhteisiin liittyvistä tekijöistä. Lisäksi työnantaja tai tämän yhteistyökumppani eivät ole järjestäneet työntekijöille ruokailuja, vaan työntekijöille on maksettu päivärahaa, joka on tarkoitettu kattamaan myös omatoimisesta ruokailusta aiheutuvia kuluja. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan majoitustilojen yhteydessä ei ole ollut ruokailumahdollisuuksia. Näin ollen A:n ja muiden työntekijöiden on pitänyt huolehtia ruokailustaan itse ja heidän on tämän vuoksi ollut tarpeen jossain vaiheessa poistua majoituksesta. Majoituskaupungissa on ollut tapaturman sattumispäivänä erittäin kireä pakkanen, minkä vuoksi ulkona liikkumiseen ilman riittävää pukeutumista on liittynyt merkittävä paleltumisriski. Lääketieteellisen selvityksen mukaan A on sairastanut tyypin I diabetesta, joka on vaatinut insuliinipistoshoitoa ja säännöllisiä ruokailuja verensokerin tason ylläpitämiseksi.

Edellä kerrottu huomioon ottaen vakuutusoikeus katsoo, että tällaisessa tilanteessa poikkeuksellisissa olosuhteissa A:ta kohdannut tapaturma ei ole sattunut hänen vapaa-aikanaan, vaan tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa työstä johtuvissa olosuhteissa matkalla asunnosta työpaikalle.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki 4 § 1 mom.

 
Julkaistu 3.5.2017