31.5.2017 VakO 4389:2015

Työeläke - Eläkkeeseen oikeuttavat työansiot - Päiväraha

Diaarinumero: 4389:2015
Sovellettu lainsäädäntö: Työntekijän eläkelaki 70 §
Antopäivä: 31.5.2017

Työnantaja oli maksanut komennustyötä tehneelle työntekijälle sekä verollisia että verottomia päivärahoja. Vakuutusoikeus katsoi, ettei päivärahoja ollut maksettu korvauksena tehdystä työstä eikä niitä näin ollen voitu ottaa huomioon työntekijän eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä.

Esitiedot

Eläkelaitos myönsi A:lle työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen 1.2.2015 alkaen.

A haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati, että eläkkeen perusteena olevaan ansioon vuosilta 2009 - 2013 lisätään puuttuvat päivärahat.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työntekijän eläkelain 70 §:n mukaan eläkkeen perusteena olevaan palkkaan ei lueta työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta kustannusten korvausta.

A on vaatinut, että eläkkeeseen oikeuttaviksi katsotaan työnantajan maksamia päivärahaksi palkkaliuskassa nimitettyjä etuuksia vuosilta 2009 - 2013 yhteensä 8.982 euroa. Nämä etuudet ovat olleet pääasiassa verottomia. Esitetyn selvityksen mukaan A:n työnantaja on maksanut näitä etuuksia ensisijaisesti kustannusten korvaukseksi A:n ollessa työmatkalla. Etuuksien tarkoitus on ollut korvata A:lle asumisesta ja matkoista aiheutuvia kuluja. Etuutta, joka on pääasialliselta luonteeltaan kustannusten korvaus, ei voida katsoa työntekijän eläkelain 70 §:n mukaiseksi työansioksi, joka lasketaan mukaan eläkkeen perusteena olevaan palkkaan.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen muutosta vakuutusoikeudelta ja vaati, että eläkkeenalaiseen ansioon lisätään vuosilta 2011 - 2013 maksetut verolliset päivärahat.

A katsoi, että työehtosopimukseen perustuvat kustannusten korvaukset, jotka ovat tuloverolain 72 a §:n perusteella verollisia verottajan asettaman määräajan jälkeen, ovat veronalaiselta osin eläkkeen perusteena olevaa työansiota. A:n mukaan eläkkeenalaisesta ansiosta puuttuvat verolliset päivärahat ovat palkkaa hänen viikolla tekemästään työstä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työntekijän eläkelain 70 §:n 1 momentin mukaan eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä. Saman pykälän 3 momentin 6 kohdan mukaan vastikkeena työstä ei pidetä muun muassa työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta kustannusten korvausta.

Oikeuskäytännössä on työeläkelakeja sovellettaessa katsottu, että eläkkeen perusteena olevia työansioita ovat lähtökohtaisesti kaikki työsopimuksen perusteella tehdystä työstä saadut vastikkeet. Eläkkeen perusteena olevia työansioita eivät sen sijaan ole sellaiset työsuhteessa tai työsuhteen perusteella maksetut suoritukset, jotka eivät ole vastiketta työnteosta. Työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta työn suorittamisesta aiheutuvien kustannusten korvausta ei pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona siltä osin kuin se on verovapaata. Siltä osin kuin edellä mainitut kustannusten korvaukset ovat määrältään ylittäneet Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaisen verovapaiden kustannusten korvausten määrän, ne on pääsääntöisesti luettu eläkkeen perusteena olevaan työansioon.

A on vaatinut, että hänen eläkkeensä perusteena oleviin työansioihin lisättäisiin vuosilta 2011 - 2013 maksettuja verollisia päivärahoja yhteensä 8.626 euroa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:n työskentely on muun muassa edellä mainittuina vuosina tapahtunut työnantajan määräämissä komennuskohteissa. A on ilmoittanut asuneensa tilapäismajoituksessa komennusten aikana ja matkustaneensa viikonlopuiksi kotiin.

A:n työnantajan vuonna 2009 henkilöstölleen antaman kirjallisen ohjeen mukaan komennuksella ollessa työnantaja maksaa vapaapäiviltä päivärahaa työehtosopimuksen mukaisesti. Pääsääntöisesti päiväraha maksetaan kaikilta komennuksen alkamisen ja päättymisen välisiltä päiviltä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että päiväraha maksetaan myös niiltä viikonlopun vapaapäiviltä, jolloin työnantaja ei maksa työntekijälle matkakustannusten korvausta matkoista kotiin. Komennus alkaa ja päättyy työnantajan ilmoittamina aikoina. Näiden lisäksi komennus keskeytyy työehtosopimuksen mukaisesti (esimerkiksi eräät juhlapyhät, vuosiloma jne.), jolloin työnantaja maksaa matkat kotiin ja takaisin. Edelleen työnantajan ohjeessa on todettu, että viikonloppujen ja vapaapäivien päivärahat ovat veronalaisia, ellei työntekijä kirjallisesti ilmoita oleskelleensa komennuspaikkakunnalla ja yöpyneensä komennuksenaikaisessa tilapäisessä majoituksessa.

A on valituksessaan vedonnut tuloverolain 72 a §:ään. Mainittu säännös koskee tilapäistä työskentelyä erityisellä työntekemispaikalla. Sen mukaan tilapäisenä työskentelynä erityisellä työntekemispaikalla pidetään enintään kahden vuoden työskentelyä samassa työntekemispaikassa. Tietyissä tilanteissa tilapäisenä työskentelynä voidaan kuitenkin pitää enintään kolmen vuoden työskentelyä samassa työntekemispaikassa. Tilapäisen työskentelyn keston ylittäessä kahden vuoden aikarajan matkakustannusten korvaukset ovat verovapaata tuloa ainoastaan silloin, kun verovelvollinen on työmatkan takia yöpynyt erityisen työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa ja työ tehdään työntekemispaikassa, joka on yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja varsinaisesta työpaikasta. Eläketurvakeskuksen soveltamisohjeisiin perustuvassa ratkaisukäytännössä työehtosopimukseen perustuvat kustannusten korvaukset, jotka ovat edellä selostetun tuloverolain säännöksen nojalla verollisia verottajan asettaman määräajan jälkeen, on katsottu työeläkelakeja sovellettaessa veronalaiselta osin eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on työskennellyt komennusmiehenä jo vuosikymmenien ajan. Ottaen kuitenkin huomioon, että hänelle on jatkuvasti vuosilta 2011 - 2013 maksettu päivärahaa sekä verottomana että verollisena, ei hänelle maksettujen päivärahojen veronalaisuuden voida katsoa perustuvan tuloverolain 72 a §:ään.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lle veronalaisina maksetut päivärahat, jotka hän on vaatinut lisättäväksi eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, ovat matkakustannusten korvausta työkomennusten ajalta. Vakuutusoikeus katsoo, ettei komennustöissä oleville työntekijöille vapaapäiviltä maksettujen päivärahojen veronalaisuudella ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, voidaanko päivärahoja pitää työstä maksettuna vastikkeena työeläkelainsäädäntöä sovellettaessa. Vakuutusoikeus katsoo, että kyseessä olevia päivärahoja ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole maksettu korvauksena tehdystä työstä eikä niitä näin ollen voida ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 70 §

 
Julkaistu 1.9.2017