28.8.2017 VakO 2859:2016

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu - Kieli

Diaarinumero: 2859:2016
Sovellettu lainsäädäntö: Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta 1 §, 2 §, 3 §, 5 § ja 10 § 2 mom.
Antopäivä: 28.8.2017

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain säännöksissä ei ole asetettu suomen, ruotsin ja saamen kieltä koskevaa rajoitusta tulkkauspalvelun järjestämiselle. Kansaneläkelaitoksen ei olisi siten tullut hylätä englanninkielisen A:n hakemusta oikeudesta tulkkauspalveluun tällä perusteella.

Esitiedot

A oli hakenut 13.3.2015 päivätyllä hakemuksella kuulovammaisten tulkkauspalvelua kertoen, että hän tarvitsee tulkkausta asiointitilanteissa suomen kielestä kirjoitettuun englantiin tai suomen kielestä ASL (American Sign Language) -viittomakielelle. Lisätietoina A oli kertonut aloittaneensa ASL:n opiskelun verkko-opiskeluna joulukuussa 2014 ja puhuvansa vähän suomea, mutta kuuroutumisen jälkeen hänen suomen kielen puhumisensa ja kirjoittamisensa oli taantunut. A oli kertonut tarvitsevansa tulkkausta asiointitilanteisessa puhutusta suomesta tai englannista kirjoitettuun englantiin.

Kansaneläkelaitos hylkäsi A:n hakemuksen 16.4.2015 antamallaan päätöksellä. Päätöksen perustelujen mukaan tulkkauspalvelua järjestetään lain mukaan Suomen kansallisilla kielillä, suomella tai ruotsilla, eikä Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuulle kuulu kirjoitustulkkauksen järjestäminen englannin kielellä. Päätöksen mukaan A voi hakea uudestaan oikeutta tulkkauspalveluun, kun hän hallitsee sellaisen kommunikointikeinon, jolla hän pystyy itsenäiseen tulkkauspalvelun käyttöön.

A haki Kansaneläkelaitoksen päätökseen muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta vedoten muun ohella siihen, että tulkkauspalvelua järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan äidinkieli ja kulttuuritausta.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Asian esittelijä jätti eriävän mielipiteen.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Oikeus tulkkauspalveluun on henkilöllä, jolla on kuulonäkövamma, kuulovamma tai puhevamma ja joka vammansa vuoksi tarvitsee tulkkausta työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen. Lisäksi edellytyksenä on, että henkilö kykenee ilmaisemaan omaa tahtoaan tulkkauksen avulla ja hänellä on käytössään jokin toimiva kommunikointikeino. Lakia sovelletaan niihin henkilöihin, joilla on kotikuntalain mukainen kotipaikka Suomessa.

Kansaneläkelaitos on 16.4.2015 annetulla päätöksellä hylännyt hakemuksen vammaisen henkilön tulkkauspalvelusta. Perustelujen mukaan A:n käytössä oleva kommunikointikeino on kirjoitustulkkaus englanninkielellä. Päätöksessä todetaan, että vammaisten tulkkauspalvelulain perusteella Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuulle ei kuulu kirjoitustulkkauksen järjestäminen englanninkielellä.

Tulkkauspalvelusta annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaan tulkkauspalvelua järjestettäessä on otettava huomioon palvelunkäyttäjän toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

Hallituksen esityksessä 220/2009 todetaan, että säännöksen 2 momentin mukaan tulkkauspalvelua järjestettäessä olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota tulkkauspalvelua hakevan ja saavan henkilön oikeuksien toteutumiseen. Säännöksellä varmistettaisiin aikaisemmin kunnan järjestämisvelvollisuuteen kuuluneen palvelun kohdalla asiakkaan kuulemisen ja osallistumisoikeuden toteutuminen tulkkauspalveluasian käsittelyssä. Tämä tarkoittaisi palvelunkäyttäjän toivomusten, mielipiteiden, edun ja yksilöllisten tarpeiden sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa huomioon ottamista tulkkauspalvelua toteutettaessa. Huomioon olisi otettava sekä ruotsinkielisen että saamenkielisen palvelun saatavuus ja myös näiden osalta huolehdittava siitä, että tulkkauspalvelua tarvitseva henkilö saa palvelua äidinkielellään.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta totesi, että tulkkauspalvelua on tarkoitus järjestää vain suomen, ruotsin ja saamen kielellä. Asiassa esitettyjen selvitysten perusteella sekä muut seikat huomioon ottaen sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoi, että koska laissa on tarkoitettu järjestää tulkkauspalvelua vain suomen, ruotsin ja saamen kielellä, ei A:lla ole oikeutta saada tulkkauspalvelua englannin kielellä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A on haki muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati tulkkauspalvelun myöntämistä.

A vetosi vaatimuksensa perusteina muun ohella sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan esittelijän eriävään mielipiteeseen ja totesi, että oikeudellisten ratkaisujen on perustuttava lakiin. A kertoi, että hän tuottaa itse englanninkielistä puhetta ja osaa jonkin verran amerikkalaista viittomakieltä, jota hän vastaanottaa vapaaseen tilaan. Hänen toinen vastaanottotapansa on kirjoitetun englanninkielisen tekstin lukeminen. A:n mukaan hänellä on kotikuntansa vammaispalvelutoimistosta saatu päätös suomalaisen viittomakielen opetuksesta, mutta päätöksen mukainen tuntimäärä on rajallinen ja sen kautta saavutettava toisen kielen oppiminen ei turvaa hänen kommunikaatiotaan. A kertoi, että hän tarvitsee kirjoitettua englannin kieltä tulkkauspalveluna. A totesi, että hänellä on toimiva kommunikaatiokeino.

A vetosi lisäksi yhdenvertaisuuslain säännöksiin ja kertoi, että hänen asioidessaan viittomakielisen sosiaalityöntekijän kanssa viranomainen on tilannut englannin kieltä taitavan kirjoitustulkin paikalle. Muissa viranomaisissa asioidessaan A:n omaiset ovat joutuneet toimimaan hänen kirjoitustulkkeinaan. Englannin kieli on laajasti osattu ja ymmärretty kieli Suomessa, joten A:n mukaan on kohtuullista, että viranomainen päätöstä tehdessään huomioi positiivisen erityiskohtelun. A katsoi, että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta on syrjinyt häntä välillisesti vedotessaan laissa säädettyjen pykälien sijaan hallituksen esitykseen. Päätöstä tehtäessä Kansaneläkelaitoksen tulee A:n mukaan myös huomioida YK:n vammaissopimuksen artiklat.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ja Kansaneläkelaitoksen päätökset kumottiin. Asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä.

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain 2 §:n mukaan laissa säädetään Suomessa asuvan vammaisen henkilön oikeudesta Kansaneläkelaitoksen järjestämään tulkkauspalveluun. Lain 3 §:n mukaan sanotun lain mukaista tulkkauspalvelua järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittävää ja hänelle sopivaa tulkkausta muun lain nojalla. Tulkkauspalvelua voidaan kuitenkin järjestää, jos muun lain nojalla annettavan palvelun saaminen viivästyy tai palvelun antamiseen on muu perusteltu syy.

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain 5 §:n mukaan oikeus tulkkauspalveluun on henkilöllä, jolla on kuulonäkövamma, kuulovamma tai puhevamma ja joka vammansa vuoksi tarvitsee tulkkausta työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen.

Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 220/2009 vp., s. 26) mukaan kuulovammainen henkilö on henkilö, joka on kuuro, kuuroutunut tai niin huonosti kuuleva, ettei hän kuulolaitteen tai sisäkorvaimplantinkaan avulla selviydy normaaleista vuorovaikutustilanteista. Suurin osa kuuroista on syntynyt kuurona tai kuuroutunut ennen puhutun kielen oppimista. Viittomakieli on kuurojen luonnollinen äidinkieli, jolla on ensikielen merkitys. Viittomakieli on ensisijainen tiedon hankinnan, osallistumisen ja jokapäiväisen elämän kieli. Osa viittomakielisistä henkilöistä voi tarvita tietyissä tilanteissa myös kirjoitustulkkausta tai viitottua puhetta. Kuuroutuneet henkilöt ovat menettäneet kuulonsa puhutun kielen oppimisen jälkeen, ja he säilyttävät useimmiten ymmärrettävän puheen. Tulkkausmenetelmänä voi olla esimerkiksi kirjoitustulkkaus tai viitottu suomen, ruotsin tai muu puhuttu kieli, joskus myös viittomakieli.

Hallituksen esityksen (HE 220/2009 vp., s. 28) mukaan tulkkauspalvelua tarvitaan myös riittävään tiedonsaantiin, joka mahdollistaa tasavertaisen osallistumisen yhteiskunnassa. Tämän vuoksi tulkkauspalveluun kuuluisi myös aikaisemman soveltamiskäytännön mukaisesti mahdollisuus käyttää kirjallista muotoa tulkkaustilanteissa lähdetekstinä eli tekstinä, josta tulkkaus tehdään. Huomioon olisi otettava myös tilanteet, joissa henkilön suomen- tai ruotsinkielen taito ei riitä kaikenlaisten tekstien lukemiseen, ja esimerkiksi lomakkeiden ja muiden kirjallisessa muodossa olevien viestien sekä viestintävälineiden välittämän tiedon saavutettavuus voi edellyttää tulkkausta. Kielensisäinen tulkkaus voidaan toteuttaa kirjoitustulkkauksena siten, että kohdekielinen tuotos tehdään henkilön luettavaksi kirjalliseen muotoon joko sähköisesti tai käsin.

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaan tulkkauspalvelua järjestettäessä on otettava huomioon palvelunkäyttäjän toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 220/2009 vp., s. 32) mukaan tulkkauspalvelua järjestettäessä olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota tulkkauspalvelua hakevan ja saavan henkilön oikeuksien toteutumiseen. Säännöksellä varmistettaisiin aikaisemmin kunnan järjestämisvelvollisuuteen kuuluneen palvelun kohdalla asiakkaan kuulemisen ja osallistumisoikeuden toteutuminen tulkkauspalveluasian käsittelyssä. Tämä tarkoittaisi palvelunkäyttäjän toivomusten, mielipiteiden, edun ja yksilöllisten tarpeiden sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa huomioon ottamista tulkkauspalvelua toteutettaessa. Huomioon olisi otettava sekä ruotsinkielisen että saamenkielisen palvelun saatavuus ja myös näiden osalta huolehdittava siitä, että tulkkauspalvelua tarvitseva henkilö saa palvelua äidinkielellään.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on hakenut 13.3.2015 päivätyllä hakemuksella kuulovammaisten tulkkauspalvelua kertoen, että hän tarvitsee tulkkausta asiointitilanteissa suomen kielestä kirjoitettuun englantiin tai suomen kielestä ASL (American Sign Language) -viittomakielelle. Hakemuksen 17.3.2015 päivätyn liitteen mukaan A:n oma kieli on englannin kieli ja ASL sekä hänen kommunikaation vastaanottotapansa ASL ja kirjoitustulkkaus normaalina tekstinä. Lisätietoina A on kertonut aloittaneensa ASL:n opiskelun verkko-opiskeluna joulukuussa 2014 ja puhuvansa vähän suomea, mutta kuuroutumisen jälkeen hänen suomen kielen puhumisensa ja kirjoittamisensa on taantunut. A on kertonut tarvitsevansa tulkkausta asiointitilanteisessa puhutusta suomesta tai englannista kirjoitettuun englantiin.

Kansaneläkelaitos on 16.4.2015 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen 18.3.2015 lukien. Päätöksen perustelujen mukaan tulkkauspalvelua järjestetään lain mukaan Suomen kansallisilla kielillä, suomella tai ruotsilla. Saadun selvityksen perusteella A:n käytössä oleva kommunikointikeino on kirjoitustulkkaus englannin kielellä. Vammaisten tulkkauspalvelulain perusteella Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuulle ei kuulu kirjoitustulkkauksen järjestäminen englannin kielellä. Päätöksen mukaan A voi hakea uudestaan oikeutta tulkkauspalveluun, kun hän hallitsee sellaisen kommunikointikeinon, jolla hän pystyy itsenäiseen tulkkauspalvelun käyttöön. Päätöksessä on sovellettu vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain 2 §:ää ja 5 §:ää.

Vakuutusoikeus toteaa, että Suomessa asuvan A:n on selvitetty olevan tulkkauspalvelun tarpeessa kuulovammansa johdosta. A kykenee ilmaisemaan omaa tahtoaan tulkkauksen avulla ja hänellä on käytössään etenkin englannin kieli ja kirjoitustulkkaus kommunikointikeinona. Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain säännöksissä ei ole asetettu suomen, ruotsin ja saamen kieltä koskevaa rajoitusta tulkkauspalvelun järjestämiselle. Näin ollen A on täyttänyt vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain 2 §:ssä ja 5 §:ssä säädetyt edellytykset. Kun otetaan lisäksi huomioon, että Suomen perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella vakuutusoikeus katsoo, että Kansaneläkelaitoksen ei olisi tullut hylätä A:n hakemusta oikeudesta tulkkauspalveluun päätöksestään ilmenevillä perusteilla.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi siltä osin kuin A on vedonnut vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen, että sen turvaamia oikeuksia toteutetaan muun ohella lailla vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta. Vakuutusoikeuden asiassa antama ratkaisu huomioon ottaen vakuutusoikeus ei ota enemmälti kantaa A:n väitteeseen siitä, että ratkaisu on ollut yhdenvertaisuuslain vastainen.

Lainkohdat

Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta 1 §, 2 §, 3 §, 5 § ja 10 § 2 mom.

 
Julkaistu 12.10.2017