VakO 5985:2011

Työnantaja menetteli irtisanomisajan pituudesta sopimisen, työsuhteen irtisanomisen ajoittamisen ja palkankorotusten myöntämisen osalta siten, että tarkoituksena katsottiin olleen saatavien tuleminen maksettavaksi palkkaturvana. Kysymyksessä oli palkkaturvalaissa tarkoitettu järjestely, jota pidetään perusteltuna syynä evätä palkkaturva.

Esitiedot

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antoi ammattiliitto X ry:n hakemuksen johdosta päätöksen, jolla se myönsi palkkaturvana palkkaa ajalta 1.10. - 12.10.2010, irtisanomisajan palkkaa ajalta 13.10. - 12.11.2010, lomakorvausta ajalta 7.6. - 12.11.2010 ja odotusajan palkkaa kuudelta päivältä sekä hylkäsi palkkaturvahakemuksen enemmälti.

Päätöksensä perusteluissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus totesi irtisanomisajan palkasta ja lomakorvauksesta hylätyn osuuden osalta seuraavaa:

A oli hakenut kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaa. A:n työsuhde oli alkanut 7.6.2010, joten työsuhde oli irtisanottaessa 12.10.2010 kestänyt muutaman päivän yli neljä kuukautta. Työsopimuksen mukaan A:lle oli sovittu neljän kuukauden koeaika, joka oli päättynyt 7.10.2010 eli muutama päivä ennen työsuhteen irtisanomista. A oli työ- ja elinkeinotoimistossa kertonut syyskuussa, että työsuhde olisi päättynyt koeaikana. Muutamaa päivää myöhemmin A oli kertonut työ- ja elinkeinotoimistossa työnantajan peruneen koeaikaisen työsuhteen päättämisen. Työsopimuslain 6 luvun 3 §:n mukaan irtisanomisaika olisi ollut A:n työsuhteen keston perusteella 14 päivää ja PAM ry:n eri työehtosopimusten mukaan 14 päivää taikka yhden kuukauden, jolloin irtisanomisaika olisi päättynyt myös viimeistään 12.11.2010. A ei ollut tosiasiassa työskennellyt ainakaan enää 12.11.2010 jälkeen ja hänelle oli myönnetty työ- ja elinkeinotoimistosta oikeus työttömyysetuuteen 13.11.2010 alkaen. Palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan palkkaturvaviranomaisella on perustellusta syystä oikeus evätä palkkaturva tai harkita maksettavan palkkaturvan määrä, kun palkkaturvana haettu saatava on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tehtyyn työhön ja muihin olosuhteisiin nähden voidaan pitää kohtuullisena. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus katsoi, että on perusteltua hylätä työsopimuslain ja työehtosopimusten irtisanomisajan ylittävä irtisanomisajan palkka, sillä A ei ollut tosiasiassa enää työskennellyt mainittuna aikana ja hänelle oli työ- ja elinkeinotoimistosta myönnetty oikeus työttömyysetuuteen. Haettu palkka oli ilmeisessä epäsuhdassa siltä osin kuin oli ollut kyse palkasta 12.11.2010 jälkeen, sillä töitä ei ollut enää tehty. Irtisanomisajan palkka, jota oli haettu 12.11.2010 jälkeiseltä ajalta, oli palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti ilmeisessä epäsuhteessa tehtyyn työhön ja muihin olosuhteisiin nähden. Hakemus irtisanomisajan palkasta sekä siihen kohdistuvasta lomakorvauksesta 12.11.2010 jälkeiseltä ajalta hylättiin palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella.

Ammattiliitto X ry haki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökseen muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalta ja vaati palkkaturvana irtisanomisajan palkkaa ajalta 13.11. - 12.12.2010 siihen kohdistuvine lomakorvauksineen.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta viittasi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksessä mainittuihin perusteisiin.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Ammattiliitto X ry haki muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että palkkaturvana maksetaan irtisanomisajan palkka ja tähän kohdistuva lomakorvaus myös ajalta 13.11. - 12.12.2010.

X ry uudisti työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle esittämänsä ja totesi, että A:n ja hänen työnantajansa välisessä työsopimuksessa oli sovittu noudatettavaksi kahden kuukauden irtisanomisaikaa, mikäli työnantaja irtisanoo työsopimuksen. X ry totesi, että työsopimuslain 6 luvun 3 §:ssä määritellään työsopimusten yleiset irtisanomisajat, joita osapuolten tulee noudattaa, ellei toisin sovita. X ry:n mukaan se, että työ- ja elinkeinotoimistosta oli myönnetty A:lle oikeus työttömyysetuuteen, ei voi poistaa työnantajan velvollisuutta noudattaa tehtyä työsopimusta.

Vakuutusoikeus pyysi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta ottamaan kantaa kyseessä olevaan asiaan siitä näkökulmasta, että asiassa sovellettaisiin palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan sijaan saman momentin 1 kohtaa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimitti vakuutusoikeudelle lausunnon, jossa se katsoi, että kyseessä oli ollut asiassa saatu selvitys kokonaisuutena huomioon ottaen palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen järjestely palkkaturvan saamiseksi. Järjestelyillä oli elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mukaan mitä ilmeisimmin pyritty palkkaturvan saamiseen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan palkkaturvaviranomaisella on perustellusta syystä oikeus evätä palkkaturva tai harkita maksettavan palkkaturvan määrä, jos työntekijän saatava perustuu sopimukseen tai järjestelyyn, joka on ilmeisesti tehty palkkaturvan saamiseksi.

Tosiseikat

A on hakenut palkkaturvana saatavia, jotka perustuvat 7.6.2010 alkaneeseen työsuhteeseen. A:lle on maksettu palkkaturvana palkkaa ajalta 1.10. - 12.10.2010, irtisanomisajan palkkaa ajalta 13.10. - 12.11.2010, lomakorvausta ajalta 7.6. - 12.11.2010 ja odotusajan palkkaa kuudelta päivältä. Vakuutusoikeudessa on vaadittu palkkaturvana maksettavaksi irtisanomisajan palkkaa ajalta 13.11. - 12.12.2010 ja siihen liittyvää lomakorvausta.

Työnantaja oli irtisanonut työsuhteen 12.10.2010, johon mennessä työsuhde oli kestänyt hieman yli neljä kuukautta. Työsopimuksessa oli sovittu neljän kuukauden pituisesta koeajasta, joka oli päättynyt 7.10.2010, eli muutama päivä ennen työsuhteen irtisanomista. A oli syyskuussa 2010 asioinut työ- ja elinkeinotoimistossa ja kertonut tällöin, että työsuhde olisi päättynyt koeaikana. A oli kuitenkin ilmoittanut muutamaa päivää myöhemmin työnantajansa peruneen työsuhteen päättämisen koeaikana.

Asiassa selvityksenä esitetyssä työsopimuksessa oli poikettu A:n eduksi työsopimuslain säännöksistä ja sovittu irtisanomisajan pituudeksi kaksi kuukautta työnantajan irtisanoessa työsopimuksen. Työsopimuslain 6 luvun 3 §:n mukaan irtisanomisaika olisi ollut A:n työsuhteen kesto huomioon ottaen 14 päivää. Palvelualojen ammattiliitto ry:n eri työehtosopimusten mukaan irtisanomisaika olisi ollut 14 päivää taikka yksi kuukausi.

A:n lokakuussa 2010 tekemän palkkaturvahakemuksen mukaan palkanmaksussa oli ollut ongelmia heinäkuun 2010 palkanmaksusta alkaen. Sittemmin A:n palkkaa oli työsopimukseen kynällä merkittyjen lisäysten mukaan korotettu työsuhteen aikana kahdesti heinäkuun 2010 jälkeen. Työsuhde oli irtisanottu 12.10.2010 eli alle kaksi viikkoa viimeisimmän väitetyn palkankorotuksen jälkeen.

Oikeudellinen arviointi

Vakuutusoikeuden arvion mukaan maksukykyinen työnantaja ei todennäköisesti olisi menetellyt edellä selostetulla tavalla, vaan menettelyn tarkoituksena on ollut saatavien tuleminen maksettavaksi palkkaturvana. A:n saatavat perustuvat siten sopimukseen tai järjestelyyn, joka on ilmeisesti tehty palkkaturvan saamiseksi. Näin ollen asiassa on todettavissa palkkaturvalain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu perusteltu syy evätä palkkaturva 12.11.2010 jälkeiseen aikaan kohdistuvien saatavien osalta.

Osasto

3