VakO 3516:2012

Valtiokonttorilla oli rikosvahinkolain 31 §:n mukainen takautumisoikeuteen perustuva saatava A:lta. Vakuutusoikeus katsoi, että rikosvahinkokorvauksen määrä säilyy ennallaan Valtiokonttorin saatavasta huolimatta eikä Valtiokonttori olisi saanut tehdä vähennystä rikosvahinkolain nojalla myönnettävän korvauksen määrään. Tämän vuoksi vakuutusoikeuden 28.3.2012 antaman päätöksen lopputulos ei ollut virheellinen, eivätkä päätöksen poistamisen edellytykset täyttyneet. Vakuutusoikeus katsoi, että Valtiokonttori voi vakuutusoikeuden 28.3.2012 antaman päätöksen estämättä ottaa huomioon omat saatavansa A:lta ja suorittaa mahdollisen kuittauksen. Vakuutusoikeus katsoi, ettei kuittausta saa ratkaista rikosvahinkolain nojalla ja että tämän maksutoimenpiteen osalta asian käsitteleminen ei kuulu vakuutusoikeuden toimivaltaan. Sen vuoksi kuittauksen osalta päätökseen ei saanut liittää valitusosoitusta vakuutusoikeudelle.

Esitiedot

A oli vaatinut häneen kohdistuneen pahoinpitelyn perusteella rikosvahinkolain nojalla korvausta kivusta ja särystä, vaatteista ja oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeuden tuomion mukaisesti. Valtiokonttori oli 12.10.2010 antamassaan päätöksessä todennut, että A oli samassa oikeudenkäynnissä velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta rikoksentekijä B:lle 1000 euroa, joten hänellä ei ollut oikeutta saada vahingonkorvausta rikoksentekijä B:ltä samasta määrästä, vaan saamisoikeus rikoksentekijä B:tä kohtaan kuittaantuu tältä osin eikä A:lla ollut myöskään oikeutta saada korvausta rikosvahinkolain nojalla valtion varoista samasta syystä. Valtiokonttori oli 12.10.2010 antamallaan päätöksellä tehnyt myöntämäänsä 600 euron korvaukseen saman suuruisen kuittausvähennyksen.

Vakuutusoikeus oli 28.3.2012 antamallaan päätöksellä kumonnut Valtiokonttorin päätöksen kuittausvähennykseksi nimetyn vähennyksen osalta. Vakuutusoikeus oli päätöksessään todennut, ettei Valtiokonttori ollut näyttänyt, että sillä oli rikosvahinkolain mukaiseen takautumisoikeuteen perustuva tai muu saatava A:lta. Sen vuoksi vakuutusoikeus katsoi, ettei Valtiokonttorin olisi tullut vähentää A:lle myöntämäänsä korvausta mainitsemallaan perusteella.

Hakemus vakuutusoikeudelle

Valtiokonttori haki vakuutusoikeuden 28.3.2012 antaman päätöksen poistamista. Valtiokonttori esitti, että se oli 12.10.2010 antanut rikosvahinkolakiin perustuvan korvauspäätöksen, jolla A:lle oli myönnetty rikosvahinkolain mukaisia korvauksia korvausta kivusta ja särystä yhteensä 400 euroa, vaatteista yhteensä 100 euroa ja oikeudenkäyntikuluista 100 euroa. Päätöstä annettaessa oli otettu huomioon samassa oikeudenkäynnissä vahingon aiheuttaneelle B:lle vahvistettu oikeus saada vahingonkorvausta A:lta 1.000 euron määrästä.

Valtiokonttorin mukaan se oli 12.7.2007 antamallaan päätöksellään myöntänyt rikoksentekijä B:lle rikosvahinkolain nojalla korvausta A:n tekemän rikoksen perusteella. Valtiokonttori ei ollut epähuomiossa ilmoittanut tästä seikasta vakuutusoikeudelle. Näin ollen Valtiokonttorilla oli rikosvahinkolain nojalla A:lle myönnettyä korvausta suurempi takautumissaatava A:lta.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeuden 28.3.2012 antaman päätöksen poistamista koskeva hakemus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

1. Valtiokonttori on hakenut vakuutusoikeuden 28.3.2012 antaman päätöksen poistamista sillä perusteella, että se oli 12.7.2007 antamallaan päätöksellään myöntänyt rikosvahinkolain nojalla korvausta A:n tekemän rikoksen perusteella. Näin ollen Valtiokonttorilla on rikosvahinkolain nojalla A:lle myönnettyä korvausta suurempi takautumissaatava A:lta.

2. Jos Valtiokonttorin tai vakuutusoikeuden tämän lain nojalla antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai jos on ilmeistä, että päätös on lain vastainen, vakuutusoikeus voi Valtiokonttorin esityksestä tai asianosaisen hakemuksesta poistaa päätöksen ja ottaa tai määrätä Valtiokonttorin ottamaan asian uudelleen käsiteltäväksi.

3. Vakuutusoikeuden 28.3.2012 antama päätös on perustunut siihen, ettei Valtiokonttorilla ole ollut takautumissaatavaa A:lta eikä Valtiokonttorin olisi tullut vähentää A:lle myöntämäänsä korvausta mainitsemallaan perusteella. Valtiokonttori on tältä osin esittänyt uutta selvitystä, jonka perusteella vakuutusoikeuden 28.3.2012 antama päätös on perustunut puutteelliseen selvitykseen.

4. Vakuutusoikeus toteaa, että päätöksen poistaminen edellyttää paitsi sitä, että päätös on perustunut puutteelliseen selvitykseen, lisäksi sitä, että puutteellinen selvitys voi aiheuttaa päätöksen lopputuloksen virheellisyyden.

5. Valtiokonttori on 12.10.2010 antamallaan päätöksellään vähentänyt rikosvahinkolain nojalla myöntämästään korvauksesta A:lta olevan saatavansa suuruisen määrän. Vaikka Valtiokonttorilla asiassa esitetyn uuden selvityksen mukaan onkin ollut rikosvahinkolain 31 §:n mukainen takautumisoikeuteen perustuva saatava A:lta, Valtiokonttori ei olisi kuitenkaan saanut tehdä vähennystä rikosvahinkolain nojalla myönnettävän korvauksen määrään, koska rikosvahinkokorvauksen määrä säilyy ennallaan Valtiokonttorin saatavasta huolimatta. Tämän vuoksi vakuutusoikeuden 28.3.2012 antaman päätöksen lopputulos ei ole virheellinen, eivätkä päätöksen poistamisen edellytykset täyty.

6. Vakuutusoikeus toteaa, että vakuutusoikeuden nyt hylättyä vakuutusoikeuden 28.3.2012 antaman päätöksen poistamista koskevan hakemuksen, asiassa on lainvoimainen ratkaisu, jonka mukaan A:lla on oikeus saada korvausta rikosvahinkolain nojalla 600 euroa. Valtiokonttori on siis velvollinen myöntämään A:lle korvausta rikosvahinkolain nojalla 600 euroa.

7. Vakuutusoikeus toteaa, että vakuutusoikeuden 28.3.2012 antaman päätöksen täytäntöönpanon osalta asian käsitteleminen ei enää kuulu vakuutusoikeuden toimivaltaan. Vakuutusoikeuden 28.3.2012 antaman päätöksen täytäntöönpanolla tarkoitetaan sitä käytännön maksutoimenpidettä, jolla Valtiokonttori maksaa A:lle 600 euron suuruisen korvauksen. Tämän korvauksen maksamisen yhteydessä Valtiokonttori voi vakuutusoikeuden päätöksen estämättä ottaa huomioon mahdolliset omat saatavansa A:lta. Mikäli Valtiokonttorilla on saatava A:ta, Valtiokonttori voi vähentää sen korvauksen maksamisen yhteydessä eli suorittaa mahdollisen kuittauksen. Tämän maksutoimenpiteen osalta asian käsitteleminen ei enää kuulu vakuutusoikeuden toimivaltaan. Tämän vuoksi Valtiokonttori ei myöskään saa ratkaista mahdollista kuittausta rikosvahinkolain nojalla eikä liittää sen osalta päätökseensä valitusosoitusta vakuutusoikeudelle.

8. Vakuutusoikeus ei ole toimivaltainen sitovasti ratkaisemaan sitä, miten Valtiokonttorin maksutoimenpiteen yhteydessä mahdollisesti tekemästä kuittauksesta on mahdollista valittaa. Vakuutusoikeuden käsityksen mukaan kysymykseen tulisi lähinnä hallintolainkäyttölain 69 §:n mukainen hallintoriita-asia, jonka rikosvahinkolain mukaisen korvauksen saaja voi saattaa hakemuksella vireille toimivaltaisessa hallinto-oikeudessa. Tältä osin asian siis kuitenkin ratkaisee viime kädessä toimivaltainen hallinto-oikeus.

9. Vakuutusoikeus toteaa vielä, että muutoksenhakumenettelyn selkeyden turvaamiseksi Valtiokonttorin ei tulisi suorittaa mahdollisia kuittausvähennyksiään rikosvahinkolain nojalla antamallaan muutoksenhakukelpoisella päätöksellä, vaan erottaa ne korvauspäätöksestään siten, että myös korvauspäätöksen saaja ymmärtää kuittausvähennyksen sellaiseksi maksutoimenpiteeksi / täytäntöönpanotoimeksi, josta ei ole mahdollisuutta valittaa vakuutusoikeuteen.

Sovelletut oikeusohjeet

Rikosvahinkolaki 31 § ja 39 §

Vakuutusoikeuslaki 1 §