VakO 3812:2012

A:n työnteko kampaamoalan yrittäjänä oli selkeästi vaikeutunut tapaturmavammojen vuoksi. Vakuutusoikeus katsoi, ettei A:n työkyvyn alenemaa arvioitaessa ollut annettava ratkaisevaa merkitystä sille, ettei A:lle ollut 28.2.2010 jälkeen kirjoitettu sairauslomaa, koska hän oli yrittäjänä toimiessaan pystynyt rajoittamaan päivittäisten asiakkaidensa määrää siten, että hän oli selviytynyt työtehtävistään. Vakuutusoikeus katsoi, että yrityksen toiminnan tuloksellisuus ja verotuspäätöksistä ilmenevät elinkeinotoiminnan ansiotulot toimivat hyvin terveydentilaa koskevan selvityksen tukena tapaturmaeläkkeen myöntämiseksi vaadittavaa työkyvyn ja ansionalentumaa arvioitaessa. Vakuutusoikeus piti A:ta tapaturmaeläkkeeseen oikeutettuna 30 %:n työkyvyn aleneman mukaan, kun otettiin huomioon vammat, niiden vaikutus A:n työkykyyn ja A:n yritystoiminnasta saamista tuloista esitetty selvitys.

Esitiedot

A:lle oli työtapaturmassa tullut oikean ranteen värttinäluun nivelensisäinen murtuma sekä oikean ranteen veneluun ja puolikuuluun muotoisen luun välisen nivelsiteen osittainen repeämä. Vakuutuslaitos oli myöntänyt tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella A:lle päivärahaa ajalle 24.1. - 30.3.2009 sekä tapaturmaeläkettä ajoille 3.12.2009 - 28.2.2010 ja 30.9. - 13.11.2011 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan sovitun vuosityöansion 12.760 euron perusteella. Valituksenalaisella päätöksellä vakuutuslaitos oli evännyt A:lta tapaturmaeläkkeen ajalta 1.3.2010 - 29.9.2011, koska päätöksen mukaan A:n työkyky kyseisinä aikoina ei ollut tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta alentunut vähintään 10 %:a.

A haki päätökseen muutosta ja vaati tapaturmaeläkettä ajalta 1.3.2010 - 29.9.2011. A:n mukaan hänen työkykynsä oli alentunut huomattavasti tapaturman jälkeen ja työnteko aiheutti jatkuvaa särkyä ja kipua lääkkeiden syömisestä ja fysioterapiasta huolimatta. Hän ei kyennyt tekemään työtään normaalisti käden vamman vuoksi. A:n mukaan hänen liiketoimintansa oli ollut vajavaista tapaturman jälkeen eikä hän pystynyt pitämään yritystään taloudellisesti kannattavana.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen. Äänestysratkaisu 4-2.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

A:n 23.1.2009 sattuneen tapaturman seurauksena saama nivelsiderepeämä on korjattu 3.12.2009 tehdyssä tähystysleikkauksessa. Hän on palannut työhönsä 28.2.2010 päättyneen sairausloman jälkeen. Esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella A:n oikeassa ranteessa on tapaturmavamman johdosta 1.3.2010 - 29.9.2011 ollut kipua, mutta liikkuvuus on ollut kohtalainen. A on oikeakätinen, ja todennäköisesti ranteen liikkeet erityisesti kuormitettuina esimerkiksi kannattelemalla hyvin raskasta työkalua kädessä ovat voineet aiheuttaa kipeytymistä etenkin, jos kuormitus on toistunut useasti työpäivän kuluessa. Kuitenkaan A:lle ei useilla eri lääkärissäkäynneillä ole kirjoitettu sairauslomaa ajalle 1.3.2010 - 29.9.2011, ja selvitysten perusteella hän on kyennyt työhönsä särkylääkkeiden avulla ja mukauttamalla työliikkeitä. Vaikka A:n verotuksesta ilmenevät elinkeinotoiminnan ansiotulot vuonna 2010 (10 työssäolokuukaudelta) vuositasolle nostettuna ovat olleet hieman pienemmät kuin vakuutuksen sovittu vuosityöansio, pelkästään niiden perusteella ei voida tehdä päätelmiä tapaturmavammasta johtuvasta työkyvyn alentumasta. Ottaen huomioon, että A:lle ei ole kirjoitettu sairauslomaa, ei työkyvyn alentumaa 1.3.2010 - 29.9.2011 voida katsoa vähintään 10 %:ksi eikä tältä ajalta ole suoritettava tapaturmaeläkettä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati hänelle maksettavaksi tapaturmaeläkettä ajalta 1.3.2010 - 29.9.2011. A kertoi työskennelleensä yrityksessään vajaakuntoisena, kivusta ja särystä kärsien, koska hän toimi yrityksessään yksin. Häntä hoitanut lääkäri, käsikirurgi B oli todennut hänen työkykynsä alentuneen merkittävästi. Käsikirurgi B oli lääkärintodistuksessaan todennut työkyvyn olevan 40 %:sesti alentunut.

A:n mukaan vuoden 2010 ansiotulojen nousu johtui ainoastaan pakottavasta tarpeesta nostaa palvelujen hintoja. Tulojen määrä ei näin ollen ollut luotettava mittari tarkasteltaessa työkyvyn alenemista. Sen sijaan pitäisi tarkastella asiakas-, työ- ja työtuntimääriä, jotka olivat työkyvyn aleneman vuoksi vähentyneet. A:n näkemyksen mukaan vetoaminen sairausloman puuttumiseen ja tuloihin olivat riittämättömiä mittareita, koska hän oli työskennellyt kyseisellä ajanjaksolla ilman sairauslomaa mutta vajaakuntoisena.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä muutettiin ja vakuutuslaitos määrättiin suorittamaan A:lle tapaturmaeläkettä 30 %:n työkyvyn alentuman mukaan ajalta 1.3.2010 - 31.12.2010. Valitus ajalta 1.3.2010 - 31.12.2010 enemmälti hylättiin.

Siltä osin kuin oli kysymys A:n oikeudesta tapaturmaeläkkeeseen ajalla 1.1.-29.9.2011 asia siirrettiin vakuutuslaitokselle uudelleen käsiteltäväksi siten, että vakuutuslaitoksen oli ennen asian uudelleen ratkaisemista hankittava tuloselvitys A:n ajan 1.1.-29.9.2011 yritystoiminnan tuloista tai muuta kyseisen ajan tuloselvitystä. Asia palautettiin vakuutuslaitokselle tästä päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Tapaturmavakuutuslain 18 §:n 2 momentin mukaan tapaturmaeläkkeen saamisen edellytyksenä on, että työntekijän työkyvyn voidaan tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta arvioida alentuneen vähintään 10 prosenttia. Lisäksi edellytetään, että työansion alentuma on vähintään 28 §:n 6 momentissa tarkoitetun vuosityöansion vähimmäismäärän kahdeskymmenesosa.

Käsillä olevassa asiassa on kysymys siitä, miten yrittäjänä työskentelevän vakuutetun työkyvyn alenema määritellään tilanteessa, jossa hänelle ei ole kirjoitettu sairauslomaa ja jossa hänen tapaturman jälkeiset elinkeinotoiminnan ansiotulonsa poikkeavat vain vähän hänen tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukaiseen vakuutukseensa sovitun vuosityöansion määrästä.

A on 23.1.2009 sattuneen tapaturman seurauksena saanut oikean ranteen värttinäluun nivelensisäisen murtuman sekä veneluun ja puolikuun muotoisen luun välisen nivelsiteen osittaisen repeämän. Nivelsiderepeämä on korjattu joulukuussa 2009 suoritetulla leikkaustoimenpiteellä. Lisäksi vakuutuslaitos on ilmoittanut korvaavansa myös oikeassa ranteessa sittemmin todetun CRPS-kiputilan.

A työskentelee kampaamoyrittäjänä ja hän on ilmoittanut kaikkien työtehtäviensä edellyttävän oikean yläraajan hyvää toimintakykyä. A ei kertomansa mukaan suoriudu enää työtehtävistään edes melko hyvin ja hän joutuu suoriutumaan työtehtävistään vaikeimmalla tavalla. Kaikki työtehtävät ovat tapaturman jälkeisen ranteen kivun ja jäykkyyden takia hankalampia suorittaa. A työskentelee kampaamoyrityksessään yksin ja kertomansa mukaan hän on tapaturman jälkeen pystynyt ottamaan asiakkaita vastaan enää hyvin rajoitetusti.

Asiassa esitetystä lääketieteellisestä selvityksestä ilmenee, että A ei ole 28.2.2010 jälkeen kampaamoyrittäjän työhönsä palattuaan pystynyt enää hoitamaan kovinkaan montaa asiakasta päivässä. Lääketieteellisen selvityksen mukaan A:n työnteko on selkeästi vaikeutunut tapaturmavammojen takia. Tapaturman jälkeisestä hoidosta ja joulukuussa 2009 suoritetusta leikkaushoidosta huolimatta oikeaan yläraajaan on jäänyt kipuoireita ja ranne on kestänyt huonosti rasitusta. Kipuoireita on ilmennyt muun muassa vetoliikkeissä. Oikean käden puristusvoima on selkeästi alempi kuin vasemmassa kädessä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on vakuutettu tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukaisella vapaaehtoisella työajan vakuutuksella. A:n tapaturmavakuutuslain mukaisen ansionmenetyskorvauksen perusteena käytetty sovittu vuosityöansio on 12.760 euroa. Hänen elinkeinotoiminnan ansiotulonsa ovat tapaturmaa edeltäneenä vuonna olleet verovuoden 2008 verotuspäätöksen mukaan 16.359,35 euroa. Vuonna 2007 A:n yrityksen voitto ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja on yrityksen tuloslaskelmatietojen mukaan ollut 17.756,61 euroa. Vuosina 2009 ja 2010, jolloin hän on ollut tapaturman vuoksi osan aikaa sairauslomalla, elinkeinotoiminnan ansiotulot ovat verotuspäätösten mukaan olleet vuonna 2009 6.548,36 euroa ja vuonna 2010 9.151,34 euroa.

Vakuutusoikeus toteaa, että A:n vuoden 2010 ansiotasoa vuositasolla laskettaessa on otettu huomioon se, että hän on ollut sairauslomalla ajalla 1.1.-28.2.2010. A:n ansiot ovat kyseisen vuoden aikana olleet hieman pienemmät kuin vakuutukseen sovittu vuosityöansio. Vakuutusoikeus katsoo, että A:n työkyvyn alenemaa arvioitaessa ei ole annettava ratkaisevaa merkitystä sille, että hänelle ei ollut 28.2.2010 jälkeen kirjoitettu sairauslomaa, koska hän on yrittäjänä toimiessaan pystynyt rajoittamaan päivittäisten asiakkaidensa määrää siten, että hän on selviytynyt työtehtävistään tapaturmavammojen aiheuttamasta työkyvyn alentumisesta huolimatta. Lisäksi tapaturmavammojen vaikutus hänen terveydentilaansa ja työkykyynsä on kuvattu ja arvioitu esitetyssä lääketieteellisessä selvityksessä.

Tapaturmavakuutuslainsäädännössä ei ole selkeitä säännöksiä siitä, miten ansionalenema tulee ottaa huomioon arvioitaessa henkilön työkyvyn alenemaa. Erityisesti silloin kun työkyvyn alentumaa arvioidaan yrittäjän kohdalla, ansionaleneman todentaminen on vaikeaa. A on toiminut kampaamoalan yrittäjänä ja hänen yrityksensä tuloksen voidaan katsoa merkittävältä osin koostuvan hänen työsuorituksestaan. Sen vuoksi yrityksen toiminnan tuloksellisuus ja verotuspäätöksistä ilmenevät elinkeinotoiminnan ansiotulot toimivat hyvin terveydentilaa koskevan selvityksen tukena tapaturmaeläkkeen myöntämiseksi vaadittavaa työkyvyn ja ansionalentumaa arvioitaessa. Vakuutusoikeus katsoo A:n tapaturmavakuutuslain nojalla korvaukseen oikeuttavat vammat, niiden vaikutus hänen työkykyynsä ja A:n yritystoiminnasta saamistaan tuloista esitetty selvitys huomioon ottaen, että hänen työkykynsä on ajalla 1.3.2010-31.12.2010 siten alentunut, että hän on oikeutettu saamaan tapaturmaeläkettä 30 %:n työkyvyn alentuman mukaan.

Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, ovatko A:n ansiot vuonna 2011 olleet alentuneet verrattuna hänen vuosityöansioonsa tai verrattuna niihin tuloihin, joita hän on tapaturmaa edeltäneinä vuosina kyennyt ansaitsemaan. Pelkästään sairauslomatodistusten puuttumista ei kuitenkaan ole pidettävä perusteena evätä korvaus, koska kyse on yrittäjätyöstä ja tapaturmavammojen vaikutus A:n työkykyyn on kuvattu riittävästi esitetyssä lääketieteellisessä selvityksessä myös ajan 1.1.-29.9.2011 osalta.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki 18 § 2 ja 3 mom. ja 28 § 6 mom.