VakO 4597:2014

A oli ollut vuorotteluvapaansa alkamista edeltäneenä aikana osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruisella kuntoutustuella ja työskennellyt osa-aikaisesti. Tämän vuoksi vuorotteluvapaan alkamista edeltäneiden 52 viikon aikana ei ollut laissa tarkoitettuja täysiä palkanmaksukausia. Asiaa ratkaistessaan vakuutusoikeus tukeutui lain esitöihin. Niistä ilmeni, että lakiin myöhemmin kirjattu maininta täysistä palkanmaksukausista oli säädetty tarkoituksena työttömyyskassojen työmäärän pienentäminen ja vuorottelukorvausten maksamisen nopeuttaminen eikä tarkoituksena ollut muuttaa vuorottelukorvausta hakeneiden asemaa. Asiaa ratkaistaessa voitiin siten ottaa huomioon säännöksen sisältö myös alkuperäisessä muodossaan. Vakuutusoikeus katsoi, että vuorottelukorvauksen perusteena oleva vakiintuneena pidettävä palkkatulo tuli määrätä ottaen huomioon A:n vähintään 52 viikon ajalta saamat palkkatulot vuorotteluvapaata edeltäviltä palkanmaksukausilta, vaikka ne eivät olleet täysiä. Vakuutusoikeus kumosi työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja palautti asian työttömyyskassalle toimenpiteitä varten.

Esitiedot

Työttömyyskassa myönsi 15.5.2013 antamallaan päätöksellä A:lle vuorottelukorvauksen 16.4.2013 alkaen siihen saakka, kun sen maksamisen edellytykset ovat olemassa. Vuorottelukorvauksen määrä oli 80 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon A:lla olisi oikeus työttömänä ollessaan. Työttömyyspäivärahan perusteena oleva palkka oli 1 euro kuukaudessa ja 0,05 euroa päivässä. Täyden vuorottelukorvauksen määrä oli 25,97 euroa päivässä ja siitä vähennettiin lakisääteinen etuus 616,90 euroa kuukaudessa. Työttömyyspäiväraha vähennysten jälkeen olisi 3,76 euroa päivässä ja vuorottelukorvauksen määrä oli 80 prosenttia tästä eli 3,01 euroa päivässä.

Työttömyyskassa myönsi 2.1.2014 antamallaan päätöksellä A:lle vuorottelukorvauksen 1.12.2013 alkaen siihen saakka, kun sen maksamisen edellytykset ovat olemassa. Vuorottelukorvauksen määrä oli 80 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon A:lla olisi oikeus työttömänä ollessaan. Vuorottelukorvauksen määrä oli 25,97 euroa päivässä.

Työttömyyskassa myönsi 6.2.2014 antamallaan päätöksellä A:lle vuorottelukorvauksen 1.1.2014 alkaen siihen saakka, kun sen maksamisen edellytykset ovat olemassa. Vuorottelukorvauksen määrä oli 80 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon A:lla olisi oikeus työttömänä ollessaan. Täyden vuorottelukorvauksen määrä oli 26,13 euroa päivässä ja siitä vähennettiin lakisääteinen etuus 625,38 euroa kuukaudessa. Työttömyyspäiväraha vähennysten jälkeen olisi 3,58 euroa päivässä ja vuorottelukorvauksen määrä oli 80 prosenttia tästä eli 2,86 euroa päivässä.

A haki työttömyyskassan päätöksiin muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalta. A vaati korjaamaan vuorottelukorvauksen määrän ansiopäivärahaan perustuvaksi eli ottamaan korvauksen määrittelyssä huomioon sen, ettei päiviä, jolloin hän on osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruisella kuntoutustuella, lueta työpäiviksi palkanmäärityksen yhteydessä.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valitukset.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Vuorotteluvapaalain 5 §:n 1 momentin mukaan vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että vuorottelijan 2 §:ssä tarkoitettu työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan on yhdenjaksoisesti kestänyt välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista vähintään 13 kuukautta, johon voi sisältyä enintään 30 kalenteripäivää palkatonta poissaoloa. Sairaudesta tai tapaturmasta johtuva poissaolo rinnastetaan tätä säännöstä sovellettaessa työssäoloon.

Vuorotteluvapaalain 15 §:n 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:ssä ja sen nojalla säädetään ansiopäivärahan perusteena olevan palkan määrittämisestä, vakiintuneena pidettävää palkkatuloa määrättäessä otetaan huomioon vuorottelijan vähintään 52 viikon ajalta saamat palkkatulot vuorotteluvapaata edeltäviltä täysiltä palkanmaksukausilta. Palkkatuloihin ei lueta niitä luontaisetuja, joiden saaminen vuorottelusopimuksen mukaan jatkuu vuorotteluvapaan aikana.

A oli saanut osakuntoutustukea vuorotteluvapaata edeltävän 52 viikon ajan. Työttömyyskassa oli määritellyt A:n vuorottelukorvauksen suuruuden ansiopäivärahan perusosasta, koska A:lla ei ollut vuorottelukorvauksen määrittelyyn mukaan luettavaa palkkaa vuorotteluvapaata edeltävien 52 viikon ajalta. Vuorottelukorvauksen suuruus määritellään vuorotteluvapaata edeltävistä palkkatuloista, jos vuorottelijalla on ollut yhdenkin päivän palkkatulot vapaata edeltävien 52 viikon ajan. Vuorotteluvapaalain 5 §:ssä säädettyä työssäoloedellytystä tarkasteltaessa osatyökyvyttömyyseläkettä saaneen henkilön katsotaan olleen poissa työstä sairaudesta johtuvasta syystä ja kyseinen aika rinnastetaan työssäoloon. Sairaus on hyväksyttävä syy poissaololle, mutta kyseistä aikaa ei lueta työssäolopäiväksi. Näin ollen A:lla ei ole ollut täyteen palkkaan perustuvaa palkkatuloa vähintään yhdeltä päivältä, joten vuorottelukorvauksen suuruus määritellään ansiopäivärahan perusosasta. Valituksenalaisia päätöksiä ei siten muutettu A:n asiassa esittämistä seikoista huolimatta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeuteen

A haki vakuutusoikeudelta muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen. A vaati vuorottelukorvauksen määrän oikaisemista siten, että vuorotteluvapaata edeltävien 52 viikon ansiot otetaan huomioon ja lisäksi laskennassa huomioidaan osatyökyvyttömyyseläkkeellä olo vuorottelukorvausta lisäävänä tekijänä. Mikäli osatyökyvyttömyyseläkeaikaa ei huomioida vuorottelukorvausta lisäävänä seikkana, A vaati vuorottelukorvauksen määrän oikaisemista siten, että vuorotteluvapaata edeltävien 52 viikon ansiot otetaan huomioon.

A vetosi siihen, että vuorottelukorvaus määritellään samoin perustein kuin ansiopäiväraha. A totesi, että hänen kohdallaan ansiopäivärahan edellytykset täyttyvät vuorotteluvapaata edeltävien 52 viikon ajalla, koska viikoittainen työtuntimäärä oli työnantajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan ollut 19,13 tuntia. A:n mukaan vuorotteluvapaata edeltävien 13 kuukauden aikaan ei ollut sisältynyt lainkaan palkattomia aikoja, joten palkanmaksukaudet olivat olleet täysiä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

A:n vakiintuneena pidettävä palkkatulo tuli määrätä ottaen huomioon hänen vähintään 52 viikon ajalta saamansa palkkatulot vuorotteluvapaata edeltäviltä palkanmaksukausilta. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin työttömyyskassalle toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vuorotteluvapaalain 5 §:n 1 momentin mukaan vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että vuorottelijan 2 §:ssä tarkoitettu työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan on yhdenjaksoisesti kestänyt välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista vähintään 13 kuukautta, johon voi sisältyä enintään 30 kalenteripäivää palkatonta poissaoloa. Sairaudesta tai tapaturmasta johtuva poissaolo rinnastetaan tätä säännöstä sovellettaessa työssäoloon.

Saman lain 15 §:n 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:ssä ja sen nojalla säädetään ansiopäivärahan perusteena olevan palkan määrittämisestä, vakiintuneena pidettävää palkkatuloa määrättäessä otetaan huomioon vuorottelijan vähintään 52 viikon ajalta saamat palkkatulot vuorotteluvapaata edeltäviltä täysiltä palkanmaksukausilta.

Viimeksi mainittu säännös on edellä selostetussa muodossaan säädetty lailla (1127/2007). Säännöksen esitöissä (HE 77/2007 vp) on yksityiskohtaisina perusteluina todettu, että säännöstä ehdotetaan muutettavaksi vakiintuneena pidettävän palkkatulon määrityksen yksinkertaistamiseksi.

Säännöksen yksityiskohtaisina perusteluina on lisäksi todettu muun ohella seuraavaa. Voimassa olevan lain mukaan vakiintuneena pidettävää palkkatuloa määritettäessä otetaan huomioon vuorotteluvapaata edeltäneen 52 viikon ajalta saadut palkkatulot. Välittömästi ennen vapaan alkamista määritettävä palkan laskutapa on kankea ja edellyttää usein, että työttömyyskassa joutuu pyytämään työnantajalta tarkennettua, manuaalisesti laskettavaa uutta palkkatodistusta, joka päättyy juuri vapaata edeltävään kalenteripäivään. Tästä syystä säännöstä ehdotetaan lievennettäväksi. Palkkatodistus voitaisiin antaa siten, että siinä otettaisiin huomioon palkkatulot, jotka lasketaan vuorotteluvapaata edeltäneen vähintään 52 viikon ajalta siten, että laskennassa voitaisiin ottaa huomioon välittömästi vuorotteluvapaata edeltäneet täydet palkanmaksukaudet. Säännöksen johdosta vuorottelukorvauksen perusteena olevan palkan määrä ei pääsääntöisesti muutu eikä sillä siten olisi vaikutuksia vuorottelukorvauksen määrään. Sen sijaan korvausten maksaminen voisi nopeutua. Käytännössä palkkatulot laskettaisiin siten, että vähintään 52 viikon laskenta voisi alkaa siitä palkanmaksukauden palkasta, joka edeltää vuorotteluvapaan alkamista. Vajaata palkanmaksukautta ei tarvitsisi ottaa huomioon. Lisäksi palkkatulot voitaisiin määrittää siten, että siinä on mukana vähintään 52 viikkoa. Tämä tarkoittaisi sitä, että tässäkin laskennassa voitaisiin hyödyntää palkanmaksukausia, kun viikkojen lukumäärä ei ole ehdottoman tarkasti määritelty. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että palkkatulolaskelma sisältää palkat vähintään 52 viikolta. Vuorotteluvapaan hallinnoinnista aiheutuva työmäärä pienenisi, koska palkkatulojen laskennassa voitaisiin hyödyntää palkanmaksukausia ja näin välttyä manuaaliselta laskennalta.

Edellä selostettu huomioon ottaen vakuutusoikeus viittasi myös siihen, mitä vuorotteluvapaalain 15 §:n 3 momentissa oli säädetty ennen lain (1127/2007) voimaantuloa 1.1.2008. Sanotun säännöksen mukaan sen estämättä, mitä työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:ssä ja sen nojalla ansiopäivärahan perusteena olevan palkan määrittämisestä säädetään, vakiintuneena pidettävää palkkatuloa määrättäessä otetaan huomioon vuorotteluvapaata edeltäneen 52 viikon ajalta saadut palkkatulot.

A oli jäänyt työstään vuorotteluvapaalle 16.4.2013 alkaen ja hakenut vuorottelukorvausta. A:lle oli myönnetty 1.8.2011 alkaen osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruinen kuntoutustuki, joka oli vuorotteluvapaan alkaessa edelleen jatkunut. Edellä mainitusta syystä A oli työskennellyt vuorotteluvapaata edeltäneenä aikana osa-aikaisesti. Vuorotteluvapaata edeltäneiden 52 viikon aikana ei asiassa esitettyjen palkkalaskelmien ja -todistusten mukaan ole ollut täysiä palkanmaksukausia.

Vakuutusoikeus viittasi erityisesti siihen, että vuorotteluvapaalain 15 §:n 3 momenttia koskevan lainmuutoksen esitöiden mukaan muutoksella ei olisi vaikutuksia vuorottelukorvauksen määrään. Näin ollen vakuutusoikeus katsoi, että asiassa on sovellettava oikeusohjeena sanottua säännöstä myös sellaisena kuin se oli voimassa ennen lain (1127/2007) voimaantuloa.

Vakuutusoikeus katsoi, että A:n vakiintuneena pidettävää palkkatuloa määrättäessä tuli ottaa huomioon hänen vähintään 52 viikon ajalta saamansa palkkatulot vuorotteluvapaata edeltäviltä palkanmaksukausilta, vaikka sanottuna aikana ei ole ollut täysiä palkanmaksukausia. Työttömyyskassan tuli näin ollen määritellä A:n vakiintuneena pidettävä palkkatulo uudelleen edellä selostettu huomioon ottaen.

Sovelletut oikeusohjeet

Vuorotteluvapaalaki 5 § ja 15 §