VakO 2849:2014

Sairauspäivärahaoikeuden kannalta ei ollut merkitystä sillä, että vakuutettu on kyennyt työskentelemään päätoimessaan samaan aikaan, kun hän on ollut sairauspäivärahahakemuksen mukaan työkyvytön toiseen, sivutoimiseen työhönsä.

Esitiedot

A oli työskennellyt rahoituspäällikkönä C Oy:ssä kokopäiväisesti kuukausipalkalla 10.3.2008 alkaen. Lisäksi hän oli tehnyt varastotyöntekijän työtä B Oy:ssä 7,5 tuntia viikossa 2.6.2005 alkaen. A:lle oli kirjoitettu sairauslomaa polvivamman vuoksi ajalle 24.4. - 31.5.2013. A oli ollut sairauslomalla varastotyöntekijän työstään, mutta samaan aikaan hän oli työskennellyt rahoituspäällikön työssään.

Kansaneläkelaitos hylkäsi A:n sairauspäivärahahakemuksen, koska A:ta ei voitu pitää työkyvyttömänä. A:n tavallisena työnä pidettiin hänen pääsääntöisesti tekemäänsä päätetyötä pankkialalla ja sivutyönä varastotyöntekijän työtä. Päätöksessä todettiin, että työkykyarvio tehdään siihen työhön, jota A on eniten tehnyt. Sairauspäiväraha voidaan myöntää vain, jos vakuutettu on kykenemätön pääasialliseen työhönsä ja jää pois kaikista muista töistään. A:n sivutyötä ei myöskään pidetty vähäisenä.

A haki Kansaneläkelaitoksen päätökseen muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta. A katsoi, että hänelle tulee myöntää sairauspäiväraha, koska hän oli estynyt tekemään toista, tavallista työtään polvivammansa vuoksi. A:n mielestä päätös on lainvastainen ja epäoikeudenmukainen, koska sairausvakuutuslaki ei erittele pää- ja sivutyötä.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa.

Jos vakuutetulla on useampia töitä, joista osan hän pystyisi sairaudestaan huolimatta hoitamaan, ratkaisevana pidetään oikeuskäytännössä työkyvyttömyyttä päätyöksi katsottavaan työhön.

Saatujen selvitysten mukaan A on työskennellyt varastotyöntekijänä B Oy:n palveluksessa vakituisessa työsuhteessa 2.6.2005 lukien. Kansaneläkelaitoksen lausunnon mukaan A tekee varastotyötä 7,5 tuntia viikossa. Työ C Oy:ssä on pääsääntöisesti ns. päätetyötä, työsuhde on alkanut 10.3.2008. Työnantajan ilmoituksen mukaan A työskentelee rahoituspäällikkönä kuukausipalkalla.

A:n sairausloma ajalle 24.4. - 31.5.2013 on kirjoitettu polvivamman vuoksi. Hän on työskennellyt edellä mainitun ajan C Oy:ssä, mutta ollut poissa B Oy:n työstään.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoo, että koska A on pystynyt tekemään päätyötään rahoituspäällikkönä normaalisti, ei häntä voida pitää sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla työkyvyttömänä, eikä hänellä siten ole oikeutta sairauspäivärahaan ajalla 24.4. - 31.5.2013.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sairauspäivärahan myöntämistä evätyltä ajalta 24.4. - 31.5.2013.

A vetosi siihen, että hän oli mainittuna aikana kykenemätön tekemään tavallista varastotyöntekijän työtään. Hän totesi, ettei sairausvakuutuslaki määrittele, että sairauspäiväraha määräytyisi päätulon mukaan, ja että valituksenalaiset päätökset perustuvat virheelliseen sairausvakuutuslain soveltamiseen. A totesi, että hänellä on kaksi työtä, joita molempia hän tekee säännöllisesti. Molemmat työsuhteet ovat myös toistaiseksi voimassa olevia. A:n mukaan hänet on asetettu eriarvoiseen asemaan sen perusteella, että hänellä oli ollut samanaikaisesti voimassa kaksi eri työsuhdetta. A katsoi, että kokonaisharkinnan tulos tulisi olla samanlainen samassa asemassa olevien työntekijöiden kesken.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Sairausvakuutuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan sairauspäivärahaa maksetaan työkyvyttömyyden aiheuttaman ansionmenetyksen korvaamiseksi.

Saman lain 8 luvun 4 §:n mukaan vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa.

A on tehnyt rahoituspäällikön työtä C Oy:ssä kokopäiväisesti kuukausipalkalla 10.3.2008 alkaen. Lisäksi hän on tehnyt varastotyöntekijän työtä B Oy:ssä 7,5 tuntia viikossa 2.6.2005 alkaen. A:lle on kirjoitettu sairauslomaa polvivamman vuoksi ajalle 24.4. - 31.5.2013. A on ollut edellä mainitulla ajalla poissa varastotyöntekijän työstään, mutta työskennellyt rahoituspäällikön työssään.

Vakuutusoikeus katsoo, että A:n sairausvakuutuslain 8 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna tavallisena työnä on pidettävä sekä rahoituspäällikön että varastotyöntekijän työtä. A on ollut ajalla 24.4. - 31.5.2013 poissa varastotyöntekijän työstään polvivammansa vuoksi. Näin ollen hänellä on ollut oikeus saada tämän ansionmenetyksen korvaamiseksi sairauspäivärahaa, mikäli sen maksamisen lääketieteelliset edellytykset täyttyvät, siitä riippumatta, kuinka monta työtä hän tekee ja onko hän kyennyt mahdollisesti tekemään toista työtään samaan aikaan, kun hän on ollut työkyvytön toiseen työhönsä. A:n sairauspäivärahaoikeuden kannalta ei siis ole merkitystä sillä, että hän on kyennyt työskentelemään päätoimessaan rahoituspäällikkönä samalla ajalla, jolla hän on sairauspäivärahahakemuksen mukaan ollut työkyvytön varastotyöntekijän työhönsä.

Vakuutusoikeus toteaa vielä, että Kansaneläkelaitoksen on ratkaistava ensiasteena täyttyvätkö sairauspäivärahan myöntämisen lääketieteelliset edellytykset.

Lainkohdat

Sairausvakuutuslaki 8 luku 1 § 1 mom. ja 4 §