VakO 5037:2016

Työtapaturma- ja ammattitautilain 33 §:n mukaan korvausta maksetaan mainitussa lainkohdassa säädetyn työliikekipeytymisen johdosta, kunnes kipeytymä on parantunut, enintään kuitenkin kuuden viikon ajalta kipeytymisestä lukien. Mainittua säännöstä korvauksen enimmäisajan osalta on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti siten, että kuuden viikon enimmäiskorvausaika alkaa kipeytymispäivästä lukien, jolloin korvauksen maksamisen kuuden viikon enimmäisaikaan tulee lukea myös kipeytymispäivä.

Esitiedot

Tapaturmailmoituksen mukaan A:n olkapää oli päässyt muljahtamaan 7.1.2016 työtasojen korkojen muutostyötä tehdessä.

Vakuutuslaitos oli korvannut A:lle 7.1.2016 tapahtuneen työliikkeen seurauksena vasemman olkapään kipeytymisen, jonka johdosta A:lle oli maksettu päivärahaa ja sairaanhoitokuluja 17.2.2016 asti.

Vakuutuslaitos katsoi päätöksissään 25.2.2016 muun muassa, että A:lle ei makseta työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista korvausta 17.2.2016 jälkeen, koska korvausta työliikkeen aiheuttamasta vasemman olkapään kipeytymisestä on korvattu 17.2.2016 riittävästi.

A haki muutosta vakuutuslaitoksen päätöksiin vaatien muun ohella korvausten maksamista työtapaturmasta myös 18.2.2016 alkaen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valitukset.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lle ei ole 7.1.2016 sattunut työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettua tapaturmaa. Kyseessä on katsottava olevan työtapaturma- ja ammattitautilain 33 §:ssä tarkoitettu lihaksen tai jänteen äkillinen kipeytyminen, joka on tapahtunut ilman tapaturmaa A:n suorittaessa kuormittavaa työliikettä. Vakuutuslaitos on ilmoittanut korvaavansa A:lle työliikkeen aiheuttamaa vasemman olkapään kipeytymistä.

Korvaukseen oikeuttavasta työliikkeen aiheuttamasta vasemman olkapään kipeytymisestä ei voida katsoa aiheutuneen A:lle työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen oikeuttavaa oireilua 17.2.2016 jälkeen. Työtapaturma- ja ammattitautilain 33 §:n mukaan työliikkeen aiheuttamasta lihaksen tai jänteen äkillisestä kipeytymisestä maksetaan korvausta enintään kuuden viikon ajalta kipeytymisestä lukien. A:n työliikkeen aiheuttamasta vasemman olkapään kipeytymisestä 7.1.2016 on kulunut kuusi viikkoa 17.2.2016.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati edelleen muun ohella työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisten korvausten maksamista myös 18.2.2016 alkaen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu korvauksen maksamisen osalta

Asia käsiteltiin vakuutusoikeuden vahvennetussa istunnossa siltä osin kuin ratkaistavana oli kysymys siitä, alkaako työtapaturma- ja ammattitautilain 33 §:n mukainen korvauksen maksamisen kuuden viikon enimmäisajan laskeminen kipeytymispäivästä vai sitä seuraavasta päivästä lukien.

Vakuutusoikeus katsoi, että korvauksen maksamisen kuuden viikon enimmäisaikaan tulee lukea mukaan myös kipeytymispäivä, joten korvausta maksetaan enintään kuuden viikon ajalta kipeytymispäivästä lukien. Äänestysratkaisu (16 - 2).

Vakuutusoikeuden perustelut korvauksen maksamisen osalta

Työtapaturma- ja ammattitautilain 33 §:n mukaan korvausta maksetaan lainkohdassa säädetyn työliikekipeytymisen johdosta, kunnes kipeytymä on parantunut, enintään kuitenkin kuuden viikon ajalta kipeytymisestä lukien. Vakuutusoikeus katsoo, että työtapaturma- ja ammattitautilain 33 §:n säännöstä korvauksen enimmäisajan osalta on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti siten, että kuuden viikon enimmäiskorvausaika alkaa kipeytymispäivästä lukien. Näin ollen, kun kyseisen lainkohdan mukainen kuuden viikon enimmäiskorvausaika lasketaan tässä tapauksessa A:lle 7.1.2016 sattuneen vahinkotapahtuman osalta, määräytyy työliikekipeytymisen perusteella maksettavan korvauksen enimmäisajan viimeiseksi päiväksi 17.2.2016.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleet jäsenet totesivat, että vahvennetussa istunnossa ei ole ollut ratkaistavana kysymys A:n oikeudesta korvaukseen. Erimielisyys koskee siten työtapaturma- ja ammattitautilain 33 §:ssä säädetyn kuuden viikon enimmäiskorvausajan laskentatapaa, jota työtapaturma- ja ammattitautilain säännökset tai esityöt eivät käsittele. Eri mieltä olleiden jäsenten mielestä säännöksen sanamuodon mukainen tulkinta ei anna vastausta laskentatavan valintaan, kun otetaan huomioon säädettyjen määräaikain laskemisesta annetulla lailla säännöiksi vahvistetut käsitykset muun ohella siitä, että määräaikaan ei ole luettava mukaan sitä päivää, josta aika on sanottu alkavaksi.

Eri mieltä olleet jäsenet pitivät kipeytymispäivänä syntyneiden kulujen korvaamisperusteita vahvennetussa istunnossa ratkaistavana olevasta kysymyksestä riippumattomina, ja totesivat, että sovellettavan säännöksen sanamuoto mahdollistaa korvauksen epäämisen ja korvausjakson päättämisen ennen viimeistä kysymykseen tulevaa päivää aina silloin, kun siihen on aihetta. Erimielisyys johtuu näin ollen siitä, että vastaisuudessa ohjeena noudatettavan laskentatavan pitää mahdollistaa korvauksen maksamisen myös säädetyltä enimmäisajalta eli kokonaiselta kuudelta viikolta silloin, kun siihen on aihetta. Kipeytymispäivän kuuden viikon enimmäisaikaan mukaan lukeva laskentatapa ei mahdollista työtapaturma- ja ammattitautilain 56 § 3 momentin säännöksen johdosta päivärahan maksamista kokonaiselta kuuden viikon ajalta missään olosuhteissa, ja korvauksia voitaisiin tämän laskentatavan mukaan muutoin maksaa kokonaiselta kuudelta viikolta käytännössä vain sillä edellytyksellä, että hoitoon tai tutkimuksiin on vahingon sattumanvaraisesta ajasta ja paikasta riippumatta kyetty hakeutumaan kipeytymispäivän aikana eli ennen vuorokauden vaihtumista. Edellä selostettujen syiden vuoksi eri mieltä olleet jäsenet katsoivat, että kuuden viikon enimmäiskorvausjakson viimeisen kysymykseen tulevan päivän on vastattava kipeytymispäivää kuuden viikon päästä nimeltään vastaavaa viikonpäivää, mihin lopputulokseen he pääsivät tulkinnalla, jonka mukaan kipeytymispäivää ei ole luettava kuuden viikon enimmäiskorvausajan päättymisajankohdan laskentaan.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 33 §