VakO 416:2018
Työtapaturma- ja ammattitautilakiin ei sisälly siirtymäsäännöstä tapaturmavakuutuslain mukaisten vapaaehtoisten vakuutusten jatkumisesta työtapaturma- ja ammattitautilain voimaantulon 1.1.2016 jälkeen. Vakuutusoikeus katsoi, että vakuutetun tapaturmavakuutuslain mukainen yrittäjien tapaturmavakuutus oli erillinen vakuutus vakuutetun 1.1.2016 alkaneisiin työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisiin yrittäjän vapaaehtoisiin työajan ja vapaa-ajan vakuutuksiin nähden. Vakuutetun 1.1.2012 alkanut tapaturmavakuutuslain mukainen yrittäjien vapaaehtoinen tapaturmavakuutus oli siten päättynyt 31.12.2015, kun työtapaturma- ja ammattitautilaki oli tullut voimaan 1.1.2016.
Vakuutetulla oli ollut voimassaoleva vapaaehtoinen yrittäjien tapaturmavakuutus toisessa vakuutuslaitoksessa vuodesta 1997 alkaen. Vakuutusoikeus katsoi, ettei vakuutuslaitos voinut 28.3.2017 päättää vakuutetun tapaturmavakuutuslain mukaista vakuutusta taannehtivasti 1.1.2012 alkaen, koska se ei enää ollut voimassa ja sovellettavien vakuutusehtojen mukaan voimassaoleva vakuutus voidaan peruuttaa taannehtivasti alkamispäivästään. Vakuutuslaitos ei myöskään voinut päättää työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisia vakuutuksia 31.12.2015, koska työtapaturma- ja ammattitautilaissa tai sovellettavissa vakuutusehdoissa ei ole säädetty mahdollisuudesta peruuttaa vakuutusta taannehtivasti.
Esitiedot
A:n tapaturmavakuutuslain mukainen yrittäjien tapaturmavakuutus oli alkanut vakuutuslaitoksessa 1.1.2012. Vakuutus oli 1.1.2016 alkaen muuttunut yrittäjän vapaaehtoiseksi työajan vakuutukseksi ja yrittäjän vapaaehtoiseksi vapaa-ajan vakuutukseksi uuden työtapaturma- ja ammattitautilain tultua voimaan 1.1.2016 alkaen.
Vakuutuslaitos päätti A:n tapaturmavakuutuslain mukaisen yrittäjien tapaturmavakuutuksen alkamispäiväänsä 1.1.2012, koska A:lla oli ollut vapaaehtoinen yrittäjien tapaturmavakuutus voimassa toisessa vakuutuslaitoksessa 23.10.1997 alkaen. Lisäksi A:n yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus ja yrittäjän vapaaehtoinen vapaa-ajan vakuutus päätettiin 31.12.2015. Vakuutuslaitos katsoi, että ensiksi otettu vakuutus oli pätevä, kun vakuutetulla oli päällekkäin tapaturmavakuutuslain sekä työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen vakuutus samanaikaisesti kahdessa eri vakuutuslaitoksessa.
A haki vakuutuslaitoksen päätökseen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. A katsoi, ettei vakuutuslaitos voinut yksipuolisesti purkaa 1.1.2012 alkanutta vakuutusta taannehtivasti sen alkamisesta lukien.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
Sovelletut säännökset
Ennen 1.1.2016 voimassa olleen tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvalla henkilöllä on oikeus saada vakuutetuksi itsensä sekä ne perheensä jäsenet ja muut hänen työssään olevat henkilöt, jotka tämän lain mukaan eivät ole pakollisesti vakuutuksessa, ja siten turvata itselleen ja mainituille henkilöille oikeus työssä sattuneen tapaturman johdosta tämän lain mukaan myönnettäviin etuihin.
Tapaturmavakuutuslain 57 §:n 2 momentin mukaan työnantajalla on oikeus lisäksi saada tämän lain mukaan vakuutettu henkilö vakuutetuksi muissakin kuin 4 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa sattuneen tapaturman varalta. Tapaturmavakuutuslain 57 §:n 5 momentin mukaan edellä 1-4 momentissa tarkoitetut vakuutukset on katsottava tämän lain mukaisiksi vakuutuksiksi.
Vakuutuslaitoksen tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 ja 2 momentin mukaisen yrittäjien tapaturmavakuutuksen 1.1.2011 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.2.a mukaan vakuutusta ei myönnetä sellaista yrittäjätyötä varten, johon on jo otettu vastaava vapaaehtoinen tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukainen vakuutus. Vakuutusehtojen kohdan 8.5 mukaan vakuutuslaitoksessa voimassaoleva vakuutus peruutetaan taannehtivasti alkamispäivästään, jos ilmenee, että vakuutetulla on vastaava, samaa työtä koskeva aikaisemmin alkanut vakuutus voimassa jossakin toisessa vakuutusyhtiössä.
1.1.2016 voimaan tulleen työtapaturma- ja ammattitautilain 187 §:n 1 momentin mukaan tämän lain mukaisia vapaaehtoisia vakuutuksia ovat työajan vapaaehtoinen työtapaturma- ja ammattitautivakuutus sekä vapaa-ajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus. 2 momentin mukaan vapaaehtoiseen vakuutukseen sovelletaan pakollista vakuutusta koskevia säännöksiä, jollei jäljempänä toisin säädetä.
1.1.2016 voimaan tulleen työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n 1 momentin mukaan henkilöllä, jolla on yrittäjän eläkelain (1272/2006) mukainen eläkevakuutus, on oikeus saada itsensä vakuutetuksi yrittäjät yössä sattuvien vahinkotapahtumien varalta. Vakuutus otetaan yhdestä vakuutusyhtiöstä niin, että se kattaa yrittäjän eläkelain mukaisen eläkevakuutuksen vakuuttaman yrittäjätyön. Vakuutus ei voi alkaa takautuvasti.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 200 §:n 1 momentin mukaan vapaaehtoisen työajan vakuutuksen ottanut yrittäjä voi liittää vakuutukseensa vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen.
Johtopäätökset
Esitetyn selvityksen perusteella vakuutuslaitos Y:ssä on voimassa X Ky:n A:lle ottama yrittäjän vapaaehtoinen työ- ja vapaa-ajan vakuutus, joka on ollut voimassa 23.10.1997 alkaen. X Ky:n hakemuksesta on 1.1.2012 alkanut (nykyisessä) vakuutuslaitoksessa vastaava tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 ja 2 momentin mukainen yrittäjien tapaturmavakuutus, joka on 1.1.2016 alkaen muuttunut työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseksi yrittäjän vapaaehtoiseksi työajan vakuutukseksi ja yrittäjän vapaaehtoiseksi vapaa-ajan vakuutukseksi. Vakuutukset on otettu samaa työtä varten.
Vakuutussopimusta tehtäessä ja 31.12.2015 saakka voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.2.a mukaan vakuutusta ei myönnetä sellaista yrittäjätyötä varten, johon on jo otettu vastaava vapaaehtoinen tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukainen vakuutus, ja vakuutusehtojen kohdan 8.5 mukaan vakuutuslaitoksessa voimassaoleva vakuutus peruutetaan taannehtivasti alkamispäivästään, jos ilmenee, että vakuutetulla on vastaava, samaa työtä koskeva aikaisemmin alkanut vakuutus voimassa jossakin toisessa vakuutusyhtiössä. Vakuutuslaitos on ilmoittanut lähettäneensä vakuutuksenottajalle vakuutusehdot ensimmäisen vakuutuskirjan mukana tammikuussa 2012. Näin ollen muutoksenhakulautakunta katsoi, että vakuutuslaitoksella on oikeus peruuttaa X Ky:n A:lle ottama tapaturmavakuutuslain 57 §:n mukainen vapaaehtoinen yrittäjän tapaturmavakuutus taannehtivasti alkamispäivästään 1.1.2012.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n 1 momentin mukaan henkilöllä, jolla on yrittäjän eläkelain (1272/2006) mukainen eläkevakuutus, on oikeus saada itsensä vakuutetuksi yrittäjätyössä sattuvien vahinkotapahtumien varalta, ja vakuutus otetaan yhdestä vakuutusyhtiöstä niin, että se kattaa yrittäjän eläkelain mukaisen eläkevakuutuksen vakuuttaman yrittäjätyön. Vakuutusta ei voi samaa yrittäjätyötä varten ottaa kahdesta eri vakuutusyhtiöstä. Tämän vuoksi, ja koska X Ky:n A:lle ottama tapaturmavakuutuslain 57 §:n mukainen vapaaehtoinen yrittäjän tapaturmavakuutus on peruutettu taannehtivasti alkamispäivästään 1.1.2012, on vakuutuslaitoksella ollut oikeus päättää myös työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen vakuutus takautuvasti alkamisajankohdastaan.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista kaikilta osin.
A perusteli vaatimustaan sillä, että työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan vakuutus ei voi alkaa takautuvasti ja hänen käsityksensä mukaan vakuutusta ei siten voida myöskään purkaa tai irtisanoa päättymään takautuvasti. A:n mukaan vakuutuslaitoksen olisi vakuutuksenantajana pitänyt huolehtia siitä, että myös vakuutuslaitos Y:n vakuutus irtisanotaan, jos vakuutusehdot olivat sitä edellyttäneet. A piti tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä häntä kohtaan täysin kohtuuttomana.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Vakuutusoikeus kumosi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja palautti asian vakuutuslaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Vakuutusoikeuden perustelut
Sovellettavat säännökset
Tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvalla henkilöllä on oikeus saada vakuutetuksi itsensä sekä ne perheensä jäsenet ja muut hänen työssään olevat henkilöt, jotka tämän lain mukaan eivät ole pakollisesti vakuutuksessa, ja siten turvata itselleen ja mainituille henkilöille oikeus työssä sattuneen tapaturman johdosta tämän lain mukaan myönnettäviin etuihin. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan työnantajalla on oikeus lisäksi saada tämän lain mukaan vakuutettu henkilö vakuutetuksi muissakin kuin 4 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa sattuneen tapaturman varalta. Vakuutusta ei kuitenkaan voi saada 4 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetun kipeytymisen eikä 4 a §:ssä tarkoitetun pahoinpitelystä tai muusta toisen henkilön tahallisesta teosta aiheutuneen vamman tai sairauden varalta.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 157 §:n mukaan vakuutusyhtiön on myönnettävä siltä haettu 156 §:ssä tarkoitettu vakuutus. Vakuutus alkaa siitä ajankohdasta, jolloin vakuutusyhtiö on todistettavasti vastaanottanut vakuutushakemuksen, jollei myöhemmästä alkamisajasta ole sovittu. Vakuutusyhtiön on annettava vakuutuksenottajalle kirjallinen vahvistus vakuutuksen voimassaolosta.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 187 §:n 1 ja 2 momenttien mukaan tämän lain mukaisia vapaaehtoisia vakuutuksia ovat työajan vapaaehtoinen työtapaturma- ja ammattitautivakuutus sekä vapaa-ajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus. Vapaaehtoiseen vakuutukseen sovelletaan pakollista vakuutusta koskevia säännöksiä, jollei jäljempänä toisin säädetä.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n 1 momentin mukaan henkilöllä, jolla on yrittäjän eläkelain (1272/2006) mukainen eläkevakuutus, on oikeus saada itsensä vakuutetuksi yrittäjätyössä sattuvien vahinkotapahtumien varalta. Vakuutus otetaan yhdestä vakuutusyhtiöstä niin, että se kattaa yrittäjän eläkelain mukaisen eläkevakuutuksen vakuuttaman yrittäjätyön. Vakuutus ei voi alkaa takautuvasti.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 200 §:n mukaan vapaaehtoisen työajan vakuutuksen ottanut yrittäjä voi liittää vakuutukseensa vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen. Vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta myöntää 1 momentissa tarkoitettua vakuutusta. Vakuutusyhtiöllä on oikeus irtisanoa vakuutus vakuutusehdoissa määrätyillä perusteilla. Yrittäjä voi kirjallisesti irtisanoa vakuutuksen päättymään aikaisintaan siitä ajankohdasta, kun irtisanomisilmoitus on saapunut vakuutusyhtiölle.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 192 §:n mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus irtisanoa yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus, jos vakuutuksenottaja on laiminlyönyt erääntyneen vakuutusmaksun maksamisen, tai jos vakuutuksenottaja on tahallisesti antanut korvausasian käsittelyä tai vakuutusmaksun määräämistä varten vääriä tai puutteellisia tietoja hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä. Irtisanominen on tehtävä kirjallisesti. Vakuutus päättyy 30 päivän kuluttua irtisanomisen lähettämisestä. Kun irtisanomisen syy on 1 momentissa tarkoitettu vakuutusmaksun maksamisen laiminlyönti, vakuutus ei kuitenkaan pääty, jos vakuutuksenottaja on maksanut erääntyneen vakuutusmaksun ennen irtisanomisajan päättymistä. Vakuutusyhtiön on annettava vakuutuksen päättymisestä päätös vakuutuksenottajalle.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 193 §:n mukaan yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus päättyy samasta ajankohdasta lukien, josta yrittäjän eläkelaissa tarkoitettu eläkevakuutus päättyy, jollei 189 §:stä muuta johdu. Vakuutus voi päättyä takautuvasti. Jos yrittäjän eläkelain mukainen vakuutus ei tule voimaan, koska yrittäjän toiminta ei ole mainitun lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään neljää kuukautta, vakuutus päättyy yrittäjän toiminnan päättyessä. Vakuutusyhtiön on annettava vakuutuksen päättymisestä päätös vakuutuksenottajalle.
Tosiseikat
A:n tapaturmavakuutuslain mukainen yrittäjien tapaturmavakuutus on 1.1.2012 alkanut vakuutuslaitoksessa. Vakuutus on 1.1.2016 alkaen muuttunut yrittäjän vapaaehtoiseksi työajan vakuutukseksi ja yrittäjän vapaaehtoiseksi vapaa-ajan vakuutukseksi, koska uusi työtapaturma- ja ammattitautilaki on tullut voimaan 1.1.2016 alkaen.
Vakuutuslaitos on 28.3.2017 antamallaan päätöksellä päättänyt A:n tapaturmavakuutuslain mukaisen yrittäjien tapaturmavakuutuksen alkamispäiväänsä 1.1.2012, koska A:lla on ollut vapaaehtoinen yrittäjien tapaturmavakuutus voimassa toisessa vakuutuslaitoksessa 23.10.1997 alkaen. Lisäksi A:n yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus ja yrittäjän vapaaehtoinen vapaa-ajan vakuutus on päätetty 31.12.2015. Vakuutuslaitos on katsonut, että ensiksi otettu vakuutus on pätevä, kun vakuutetulla on päällekkäin tapaturmavakuutuslain sekä työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen vakuutus samanaikaisesti kahdessa eri yhtiössä.
A on valittanut vakuutuslaitoksen 28.3.2017 antamasta päätöksestä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan ja katsonut, ettei vakuutuslaitos ole voinut yksipuolisesti purkaa 1.1.2012 alkanutta vakuutusta taannehtivasti sen alkamisesta lukien. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on 23.11.2017 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen ja katsonut, että vakuutuslaitoksella on ollut oikeus peruuttaa taannehtivasti 1.1.2012 alkanut vakuutus. Lisäksi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on katsonut, että vakuutuslaitoksella on ollut oikeus päättää myös työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen vakuutus takautuvasti alkamisajankohdastaan, koska työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n perusteella vakuutusta ei voida ottaa yrittäjätyötä varten kahdesta eri vakuutusyhtiöstä.
Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa on kysymys siitä, onko vakuutuslaitos voinut päättää A:n tapaturmavakuutuslain mukaisen yrittäjien tapaturmavakuutuksen taannehtivasti alkamispäiväänsä 1.1.2012 sekä työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen yrittäjän vapaaehtoisen työajan vakuutuksen ja yrittäjän vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen 31.12.2015, koska A:lla on ollut voimassaoleva vapaaehtoinen yrittäjien tapaturmavakuutus toisessa vakuutuslaitoksessa 23.10.1997 alkaen.
Tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuutuksen päättäminen
A:n tapaturmavakuutuslain mukainen yrittäjien tapaturmavakuutus on alkanut 1.1.2012. Vakuutuslaitos on joulukuussa 2015 lähettänyt A:lle uuden vakuutuskirjan sekä vakuutusehdot, jotka ovat tulleet voimaan 1.1.2016 alkaen. Uuden vakuutuskirjan mukaan vakuutukseen on sisältynyt työtapaturma- ja ammattitautilain 188 §:n mukainen yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus sekä 200 §:n mukainen yrittäjän vapaaehtoinen vapaa-ajan vakuutus.
Vakuutusoikeus toteaa, että työtapaturma- ja ammattitautilakiin ei sisälly siirtymäsäännöstä tapaturmavakuutuslain mukaisten vapaaehtoisten vakuutusten jatkumisesta työtapaturma- ja ammattitautilain voimaantulon jälkeen. Vakuutusoikeus katsoo, että A:n 1.1.2012 alkanut tapaturmavakuutuslain mukainen yrittäjien tapaturmavakuutus on ollut erillinen vakuutus työtapaturma- ja ammattitautilain voimaantulon vuoksi 1.1.2016 alkaneisiin yrittäjän vapaaehtoiseen työajan vakuutukseen ja yrittäjän vapaaehtoiseen vapaa-ajan vakuutukseen nähden. Kyse on ollut eri lakeihin perustuvista vakuutuksista ja vakuutuslaitos on myös antanut A:lle uuden vakuutuskirjan 1.1.2016 alkaneisiin vakuutuksiin, joihin on myös sovellettu uusia vakuutusehtoja.
Vakuutusoikeus toteaa, että A:n 1.1.2012 alkaneen tapaturmavakuutuslain mukaisen yrittäjien tapaturmavakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 8.5 mukaan vakuutuslaitoksessa voimassaoleva vakuutus peruutetaan taannehtivasti alkamispäivästään, jos ilmenee, että vakuutetulla on vastaava, samaa työtä koskeva aikaisemmin alkanut vakuutus voimassa jossakin toisessa vakuutusyhtiössä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lla on ollut vapaaehtoinen yrittäjien tapaturmavakuutus voimassa toisessa vakuutuslaitoksessa 23.10.1997 alkaen.
Vakuutusoikeus katsoo, että A:n tapaturmavakuutuslain mukainen yrittäjien tapaturmavakuutus on päättynyt 31.12.2015, kun 1.1.2016 voimaan tulleen työtapaturma- ja ammattitautilain myötä vakuutus on muuttunut yrittäjän vapaaehtoiseksi työajan vakuutukseksi ja yrittäjän vapaaehtoiseksi vapaa-ajan vakuutukseksi. Siten 1.1.2012 alkanut yrittäjien tapaturmavakuutus ei ole ollut enää voimassa, kun vakuutuslaitos on 28.3.2017 antanut päätöksen vakuutuksen päättämisestä taannehtivasti alkamispäiväänsä. Ottaen huomioon, että vakuutusehtojen kohdassa 8.5 lausutaan voimassaolevan vakuutuksen peruuttamisesta taannehtivasti alkamispäivästään, ei mainittua sopimusehtoa voida soveltaa A:n tapaturmavakuutuslain mukaiseen yrittäjien tapaturmavakuutukseen, jonka voimassaolo on päättynyt jo 31.12.2015 eli ennen vakuutuksen päättämistä koskevan vakuutuslaitoksen päätöksen antamista. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että vakuutuslaitos ei ole voinut päättää taannehtivasti A:n tapaturmavakuutuslain mukaista yrittäjien tapaturmavakuutusta alkamispäiväänsä 1.1.2012.
Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisten vakuutusten päättäminen
Vakuutusoikeus toteaa, että 31.12.2015 saakka voimassa olleessa tapaturmavakuutuslaissa ei ollut säädetty vapaaehtoisen yrittäjän vakuutuksen irtisanomisesta tai päättämisestä. Sen sijaan 1.1.2016 voimaan tulleessa työtapaturma- ja ammattitautilaissa on säädetty erikseen yrittäjän vapaaehtoisen työajan vakuutuksen ja yrittäjän vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen irtisanomisesta. Työtapaturma- ja ammattitautilain 192 §:n 2 momentin mukaan yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus päättyy 30 päivän kuluttua irtisanomisen lähettämisestä. Työtapaturma- ja ammattitautilain 200 §:n 3 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus irtisanoa yrittäjän vapaaehtoinen vapaa-ajan vakuutus vakuutusehdoissa määrätyillä perusteilla. A:n yrittäjän vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 8.2 mukaan vapaa-ajan vakuutus päättyy, kun yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus päättyy. Lisäksi vakuutusehtojen kohdan 8.3 mukaan vakuutus päättyy 30 päivän kuluttua irtisanomisen lähettämisestä.
Vakuutusoikeus toteaa, että vakuutuslaitos on 28.3.2017 antanut päätöksen A:n yrittäjän vapaaehtoisen työajan vakuutuksen ja yrittäjän vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen päättämisestä, mutta vakuutusten on ilmoitettu päättyneen jo 31.12.2015. Vakuutusoikeus katsoo edellä todetut säännökset huomioon ottaen, että vakuutuslaitos ei ole päättänyt A:n yrittäjän vapaaehtoista työajan vakuutusta työtapaturma- ja ammattitautilain 192 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla, koska lainkohdassa ei ole säädetty mahdollisuudesta peruuttaa vakuutus taannehtivasti. Lisäksi yrittäjän vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen päättäminen edellyttää, että työajan vakuutus päättyy, koska vapaa-ajan vakuutus myönnetään vain työajan vakuutuksen lisävakuutuksena. Myöskään yrittäjän vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutuksen vakuutusehtojen kohdassa 8.3 ei ole säädetty mahdollisuudesta peruuttaa vakuutus taannehtivasti. Siten vakuutuslaitos ei ole menetellyt vakuutusehtojen kohdan 8.3 mukaisesti A:n yrittäjän vapaaehtoisen vapaa-ajan vakuutusta päättäessään. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että vakuutuslaitos ei ole voinut 28.3.2017 antamallaan päätöksellä päättää A:n yrittäjän vapaaehtoista työajan vakuutusta ja yrittäjän vapaaehtoista vapaa-ajan vakuutusta 31.12.2015.
Lainkohdat
Tapaturmavakuutuslaki 57 § 1 ja 2 mom.
Työtapaturma- ja ammattitautilaki 157 §, 187 § 1 ja 2 mom., 188 § 1 mom., 192 §, 193 § sekä 200 § 1 ja 3 mom.