VakO 1324:2023

Vakuutusoikeus katsoi, että työnhakijalla, joka oli saanut enimmäisajan sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa ja jota häntä hoitanut taho oli edelleen pitänyt työkyvyttömänä, oli oikeus työttömyysetuuteen työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin erityissäännöksen nojalla vain siihen saakka, kunnes hänen työkyvystään oli saatu työttömyysetuuden maksajaa sitova kannanotto. Näin ollen oikeus työttömyysetuuteen kyseisen säännöksen perusteella katsottiin olevan vain siihen saakka, jolloin työkyvyttömyydestä oli annettu jokin sellainen päätös, jossa oli arvioitu työnhakijan työkyvyttömyyttä asiaa koskevien säännösten pohjalta. Tällaisen työkykyä koskevan päätöksen antamisen jälkeen ollakseen oikeutettu työttömyysetuuteen, työnhakijan tuli täyttää työttömyysetuuden saamisen yleiset edellytykset, joiden mukaan hänen tulee olla työtön ja hänellä tulee olla työkykyä ottaa vastaan työtä. Vakuutusoikeus hyväksyi ratkaisun, jossa työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin soveltamisen edellytysten katsottiin lakanneen siitä ajankohdasta, josta lukien työkykyä oli sairauspäivärahapäätöksessä arvioitu.

Esitiedot

A oli saanut sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa enimmäisaikaan 30.6.2020 saakka. Hän
oli ilmoittautunut työnhakijaksi 17.8.2020 alkaen.

Työvoimaviranomainen oli 28.8.2020 antanut työvoimapoliittisen lausunnon, jonka mukaan työvoimapoliittiset edellytykset maksaa A:lle työttömyysetuutta 17.8.2020 alkaen eivät täyty, koska hän ei ole työtön. Lausunnossa todettiin lisäksi, että työttömyysetuuden maksaja ratkaisee, voidaanko työttömyysetuutta maksaa sairauspäivärahan päättymisen ja työkyvyttömyyden jatkumisen perusteella.

Työttömyyskassa oli 5.10.2020 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle ansiopäivärahan 17.8.2020 alkaen.

Työttömyyskassa oli sittemmin 2.3.2022 antamallaan päätöksellä evännyt A:lta ansiopäivärahan takautuvasti ajalta 27.7.2021–28.2.2022, koska työvoimaviranomaisen 28.8.2020 antaman työvoimapoliittisen lausunnon mukaan A ei ollut työtön ja koska Kansaneläkelaitos oli 30.12.2021 ja 24.2.2022 antamillaan päätöksillä todennut A:n kykeneväiseksi tekemään tavallista työtään.

A valitti työttömyyskassan 2.3.2022 antamasta päätöksestä ja vaati ansiopäivärahan maksamista ajalta 27.7.2021–28.2.2022. A vetosi siihen, että hän täytti sen saamiselle säädetyt edellytykset: Hän oli saanut sairauspäivärahaa enimmäisajan, hän oli hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja hakemus oli hylätty. Lisäksi hän oli toimittanut työttömyyskassaan lääkärinlausunnon, jonka mukaan hän oli terveydellisistä syistä kykenemätön työhönsä, ja hän oli toimittanut työttömyyskassaan työnantajansa lausunnon, jonka mukaan työnantajalla ei ollut tarjota hänelle hänen työkykyään vastaavaa työtä.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja äänestyslausunnon perustelut

Työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n mukaan työttömyysetuuteen on tässä laissa säädetyin edellytyksin oikeus kokoaikatyötä hakevalla työttömällä työnhakijalla. Työkyvyttömyyseläkettä osaeläkkeenä saavalla työnhakijalla on oikeus työttömyysetuuteen, vaikka hän ei hae kokoaikatyötä.

Työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty yhdenjaksoisesti päätoimisesti yli kahta viikkoa yrittäjänä tai omassa työssä. Työttömänä pidetään lisäksi sitä, jolla on oikeus työttömyysetuuteen 2 luvun 5 a §:n perusteella yritystoiminnan tai oman työn estämättä, kokoaikaisesti lomautettua ja 4 luvun 1 ja 1 a §:ssä tarkoitettua sekä sitä, jolla on lomautukseen rinnastettava syy työnteon ja palkanmaksun keskeytymiseen. Työttömänä pidetään myös sitä, joka on itse hakemallaan työvapaalla, jos:
1) hän on vastaanottanut vapaan ajaksi kokoaikatyön, jonka oli tarkoitus kestää vähintään haetun vapaan päättymiseen asti;
2) 1 kohdassa tarkoitettu työ päättyy eikä työn päättyminen ole 2 a luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hänen syytään tai hänet lomautetaan; ja
3) työvapaan keskeyttäminen ei ole mahdollista hänestä riippumattomasta syystä.

Työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työkyvyttömällä henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Työkyvyttömänä pidetään henkilöä, joka saa sairausvakuutuslain (1224/2004)
mukaista sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa tai kansaneläkelain (568/2007) mukaista työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea taikka täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa
etuutta jonkin muun lain nojalla. Työkyvyttömänä pidetään myös henkilöä, joka on todettu sairausvakuutuslain tai kansaneläkelain mukaisesti työkyvyttömäksi, vaikka etuutta ei ole hänelle myönnetty.

Työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan työnhakijalla, joka on saanut enimmäisajan sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa ja jonka edelleen on katsottu olevan terveydellisistä syistä kykenemätön työhönsä, on oikeus työttömyysetuuteen, jos hänen työkyvyttömyyseläkehakemuksensa on vireillä tai hylätty. Jos työnhakija on työ- tai virkasuhteessa, edellytetään lisäksi, ettei hänen työnantajallaan ole tarjota hänelle hänen työkykynsä mukaista työtä. Työnhakijalla, joka saa työnantajalta sairausajan palkkaa tai muuta vastaavaa korvausta kokoaikatyön perusteella, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.

Asiassa esitetyn perusteella A:lla on toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsuhde voimassa X:n kaupungilla. Näin ollen A ei ole työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n mukaisesti työtön.

Kansaneläkelaitos on 30.12.2021 ja 24.2.2022 antamillaan sairauspäivärahapäätöksillä evännyt A:n sairauspäivärahan ajoilta 27.7.–31.12.2021 ja 1.– 28.2.2021, koska A ei ole sairausvakuutuslain mukaan työkyvytön. Kansaneläkelaitoksen arvion mukaan A kykenee sairaudesta huolimatta tekemään
tavallista työtään. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta on sittemmin 14.9.2022 antamillaan päätöksillä asianumero 5989/22/48 ja 13595/22/48 hylännyt A:n valituksen mainituista Kansaneläkelaitoksen päätöksistä. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta on katsonut, että A:lla on vielä työkykyä jäljellä eikä hän ole estynyt sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi tekemästä työtään ajoilla 27.7.–31.1.2021 ja 1.1.2022–28.2.2022.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta toteaa, että työnhakijan työkykyä tulee arvioida hänen saamiensa päätösten mukaisesti. Koska A ei edellä esitetyn perusteella ole ollut sairausvakuutuslain mukaisesti työkyvytön valituksenalaista päätöstä koskevalla ajalla 27.7.2021–28.2.2022, ei hänellä ole oikeutta ansiopäivärahaan myöskään työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin perusteella. Työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset päivärahan myöntämiselle ei täyty.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta toteaa, että koska A:n työsuhde on voimassa eikä häntä ole todettu sairausvakuutuslain mukaisesti työkyvyttömäksi, edellytykset päivärahan myöntämiselle ei täyty. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta ansiopäivärahaan valituksenalaisen päätöksen mukaisesti ajalta 27.7.2021–28.2.2022.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A valitti sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä ja vaati ansiopäivärahan maksamista ajalta 1.8.–31.12.2021. A vetosi vaatimuksensa perusteluina samoihin seikkoihin kuin valituksessaan sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalle.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus hylkäsi A:n valituksen.

Vakuutusoikeuden perustelut

Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät säännökset, lainvalmisteluaineisto sekä sosiaali- ja terveysministeriön soveltamisohjeet

Työttömyysturvalain 1 luvun 1 §:n mukaan työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille turvataan korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä tämän lain mukaisesti.

Työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työttömyysetuuteen on tässä laissa säädetyin edellytyksin oikeus kokoaikatyötä hakevalla työttömällä työnhakijalla.

Työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty yhdenjaksoisesti päätoimisesti yli kahta viikkoa yrittäjänä tai omassa työssä. Työttömänä pidetään lisäksi sitä, jolla on oikeus työttömyysetuuteen 2 luvun 5 a §:n perusteella yritystoiminnan tai oman työn estämättä, kokoaikaisesti lomautettua ja 4 luvun 1 ja 1 a §:ssä
tarkoitettua sekä sitä, jolla on lomautukseen rinnastettava syy työnteon ja palkanmaksun keskeytymiseen. Työttömänä pidetään myös sitä, joka on itse hakemallaan työvapaalla, jos:
1) hän on vastaanottanut vapaan ajaksi kokoaikatyön, jonka oli tarkoitus kestää vähintään haetun vapaan päättymiseen asti;
2) 1 kohdassa tarkoitettu työ päättyy eikä työn päättyminen ole 2 a luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hänen syytään tai hänet lomautetaan; ja
3) työvapaan keskeyttäminen ei ole mahdollista hänestä riippumattomasta syystä.

Työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työkyvyttömällä henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Työkyvyttömänä pidetään henkilöä, joka saa sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa tai kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä tai
kuntoutustukea taikka täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa etuutta jonkin muun lain nojalla. Työkyvyttömänä pidetään myös henkilöä, joka on todettu sairausvakuutuslain tai kansaneläkelain mukaisesti työkyvyttömäksi, vaikka etuutta ei ole hänelle myönnetty.

Työttömyysturvalain esitöissä (HE 115/2002 vp) on todettu 2 luvun 1 §:n osalta muun ohella, että etuuksien poikkeuksellisesta myöntämisestä työsuhteessa olevalle säädettäisiin 3 luvun 3 §:n 3 momentissa.

Työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 1 momentin osalta samassa hallituksen esityksessä on todettu muun ohella seuraavaa: ”Koska työttömyysetuus on tarkoitettu vain työnhakijalle, täytyy henkilön työttömyysetuutta saadakseen kyetä myös työkykynsä puolesta ottamaan vastaan työtä. Tämän vuoksi
oikeutta työttömyysetuuteen ei ole työkyvyttömällä henkilöllä. Tärkeää on, että työkyvyttömyys määritellään edelleen työttömyysturvalaissa siten, että työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos eivät joutuisi itsenäisesti arvioimaan henkilön työkyvyttömyyttä, vaan voisivat tehdä päätöksensä henkilön
työkyvyttömyydestä jonkin sellaisen päätöksen perusteella, jossa on jo arvioitu henkilön työkyvyttömyyttä asiaa koskevien säännösten pohjalta. Henkilön työkyvyttömyyttä ei siis arvioida työttömyysturvajärjestelmässä pelkän lääkärintodistuksen perusteella, vaan asiasta annetun päätöksen perusteella.”

Saman pykälän 3 momentin osalta kyseisessä hallituksen esityksessä on todettu seuraavaa: ”Ehdotettu 3 momentti tarkentaa jo voimassa olevaa säännöstä vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaiseksi. Siinä säädettäisiin erityistilanteesta, jossa henkilö on saanut enimmäisajan sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa ja hänet on lääkärinlausunnossa katsottu edelleen työhön kykenemättömäksi, mutta hänelle ei kuitenkaan ole myönnetty työkyvyttömyyseläkettä. Lähtökohtaisesti henkilöllä olisi tällaisissa tilanteissa oikeus työttömyysetuuteen, jos työkyvyttömyyseläkehakemus on hylätty tai hakemus on edelleen vireillä. Jos henkilöllä on voimassa oleva työ- tai virkasuhde, työttömyysetuuden saaminen edellyttäisi lisäksi, että henkilö olisi kartoittanut mahdollisuuden palata työnantajansa palvelukseen sellaisiin tehtäviin, jotka vastaisivat hänen työkykyään. Jos työnantajalla ei olisi tarjota henkilölle tällaista työtä, henkilö olisi oikeutettu työttömyysetuuteen sen estämättä, mitä 2 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään työttömyydestä. Työttömyysetuuden saaminen edellyttää kuitenkin aina, että hakija on rekisteröitynyt työnhakijaksi työvoimatoimistoon.”

Sosiaali- ja terveysministeriön työttömyyskassoille antamissa työttömyysturvaa koskevissa soveltamisohjeissa todetaan työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin osalta muun ohella seuraavaa: ”Työkyvyttömyyseläkehakemus tulee vireille silloin, kun etuutta haetaan ja se on vireillä niin kauan, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen ei siis estä työttömyyspäivärahan saamista. Jos työkyvyttömyyseläkehakemus hylätään, oikeus työttömyysetuuteen määräytyy tämän pykälän 1 momentin mukaan eli henkilöä ei voida pitää työttömyysturvajärjestelmässä työkyvyttömänä, vaikka henkilöllä on ollut oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan eikä terveydentilassa ole tapahtunut muutosta. Säännöksellä on muun muassa tarkoitus turvata toimeentuloa aikana, jona sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan enimmäisaika on täyttynyt, mutta oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ei ole vielä ratkaistu, vaikka henkilön terveydentilasta saatava selvitys osoittaa, että työkyvyttömyys jatkuu edelleen.”

Sairausvakuutuslain 8 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan vakuutetulla on enimmäisajan täytyttyä oikeus sairauspäivärahaan uudelleen saman sairauden perusteella vasta, kun hän on enimmäisajan päättymisen jälkeen ollut yhtäjaksoisesti työkykyinen 12 kuukauden ajan.

Sairausvakuutuslain 8 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettuun työkykyisyysaikaan rinnastetaan muun muassa aika, jona vakuutettu on ollut oikeutettu työttömyysturvalain mukaiseen etuuteen työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla.

Sairausvakuutuslain esitöissä (HE 50/2004 vp) on todettu viimeksi mainitun oikeusohjeen osalta seuraavaa: ”Työttömyysturvalain mukainen työkyvyttömyys on sidoksissa sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan tai kansaneläkelain mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen tai kuntoutustukeen taikka muun lain mukaiseen täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaan etuuteen. Työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan enimmäisajan sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa saaneella vakuutetulla, joka edelleen on katsottu olevan terveydellisistä syistä kykenemätön työhönsä, on oikeus työttömyysetuuteen, jos hänen työkyvyttömyyshakemuksensa on vireillä tai hylätty. Tällainen henkilö on työttömyysturvalain mukaan työkykyinen, joten olisi tarkoituksenmukaista, että hänet katsottaisiin työkykyiseksi myös sairauspäiväraha-asiassa.”

Asiassa saatu merkityksellinen selvitys

A:lle on myönnetty sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa enimmäisajan täyttymiseen 30.6.2020 saakka. Hänellä on toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsuhde.

Työeläkelaitos on hylännyt A:n työkyvyttömyyseläkehakemuksen 9.9.2020 antamallaan päätöksellä sillä perusteella, että hänen työkykynsä ei ole katsottu alentuneen eläkkeen myöntämistä edellyttävällä tavalla. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta on sittemmin 20.9.2021 antamallaan lainvoimaiseksi jääneellä päätöksellä hylännyt edellä mainittuun päätökseen kohdistuneen A:n valituksen.

Työttömyyskassa on 5.10.2020 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle ansiopäivärahan 17.8.2020 alkaen.

Kansaneläkelaitos on 30.12.2021 ja 24.2.2022 antamillaan päätöksillä hylännyt A:n sairauspäivärahahakemukset ajoilta 27.7.–31.12.2021 ja 1.1.–28.2.2021, koska A:n ei ole katsottu olevan sairausvakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla työkyvytön. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta on sittemmin 14.9.2022 antamillaan päätöksillä hylännyt edellä mainittuihin päätöksiin kohdistuneet A:n valitukset. Vakuutusoikeus on edelleen 7.12.2023 antamallaan päätöksellä hylännyt muutoksenhakulautakunnan päätöksiin kohdistuvan A:n valituksen.

Työttömyyskassa on valituksen kohteena olevalla päätöksellä evännyt A:lta ansiopäivärahan ajalta 27.7.2021–28.2.2022, koska työ- ja elinkeinotoimiston antaman lausunnon mukaan A ei ole työtön. Lisäksi päätöksessä on todettu, ettei A:lla ole oikeutta ansiopäivärahaan myöskään työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin perusteella, koska Kansaneläkelaitos on 30.12.2021 ja 24.2.2022 antamillaan päätöksillä todennut, ettei A:ta voida pitää sairausvakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla työkyvyttömänä kyseisellä ajalla.

Arviointi ja johtopäätökset

Vakuutusoikeus toteaa ensinnäkin, että työttömyysturvalakia koskevat ministeriöiden soveltamisohjeet eivät ole vakuutusoikeutta sitovia oikeusohjeita, mutta hallintolain 6 §:n mukainen yhdenvertaisuusperiaatekin huomioiden korvauskäytännön yhtenäisyyden turvaamiseksi ne voidaan ottaa soveltuvin osin huomioon. Lähtökohtaisesti soveltamisohjeet ilmentävät työttömyysturvalain vakiintunutta tulkintaa.

Työttömyysturvalain 1 luvun 1 §:n julkituotuna tarkoituksena on korvata työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menestyksiä. Työkyvyttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä on sen sijaan tarkoitettu korvattavan ensisijaisesti muun lainsäädännön perusteella. Tätä lähtökohtaa ilmentää myös
työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 1 momentti, jonka osalta lain esitöissä todetaan nimenomaisesti, että työttömyysetuudet on tarkoitettu vain niille, joilla on työkykyä ottaa vastaan työtä.

Lain 1 luvun 1 §:stä ilmenee myös se lain 2 luvun 1 §:ssä edelleen tarkennettu, niin ikään perustavanlaatuisena pidettävä lähtökohta, että työttömyysetuuksia voidaan myöntää vain työttömille henkilöille.

Vakuutusoikeus toteaa, että työttömyysturvalain esitöistä ei käy selvästi ilmi, mikä on ollut lain 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukaisen poikkeussäännöksen tarkoitus ja missä määrin sillä on ollut tarkoitus poiketa edellä mainituista lain yleisemmistä lähtökohdista. Nykyistä työttömyysturvalakia (1290/2002)
edeltävässä työttömyysturvalaissa (602/1984) ei myöskään ole ollut nykyistä työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momenttia vastaavaa säännöstä. Vakuutusoikeus kuitenkin katsoo, että kyseisen poikkeussäännöksen tulkinnassa on perusteltua painottaa edellä mainittuja työttömyysturvalain lähtökohtia.

Työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentissa säännellään tilanteesta, jossa työnhakija on eräänlaisessa välitilassa. Hän on saanut sairauspäivärahaa enimmäisaikaan saakka, ja hoitava taho on pitänyt häntä edelleen työkyvyttömänä, mutta työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 1 momentin
mukaisesti hänen työkykyään koskeva arvio voidaan työttömyysturvalakia sovellettaessa perustaa vain johonkin sellaiseen päätökseen, jossa työkyvyttömyyttä on arvioitu tätä koskevien säännösten pohjalta.

Tämä puoltaa vakuutusoikeuden arvion mukaan edellä selostetut työttömyysturvalain lähtökohdatkin huomioiden sellaista tulkintaa, että poikkeussäännöksen tarkoituksena on turvata hoitavan tahon työkyvyttömäksi arvioiman työnhakijan toimeentulo ainoastaan siihen ajankohtaan saakka, jolloin hänen työkyvystään saadaan työttömyysturvalain soveltajaa sitova 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukainen arvio. Mikäli henkilöä pidetään tällaisessa arviossa työkyvyttömänä, ei hänellä ole oikeutta työttömyysetuuksiin viimeksi mainitun lainkohdan mukaisesti. Mikäli taas henkilöä pidetään tällaisessa arviossa työkykyisenä, on hänellä lähtökohtaisesti oikeus työttömyysetuuksiin, mutta hänen tulee täyttää myös muut sen saamiseksi säädetyt edellytykset, kuten työttömänä olemisen.

Sairauspäivärahan enimmäisajan täytyttyä henkilöllä voi samojen sairauksien perusteella olla oikeus uudelleen sairauspäivärahaan aikaisintaan 12 kuukauden kuluttua aikaisemman enimmäisajan päättymisen jälkeen. Näin ollen välittömästi enimmäisajan täyttymisen jälkeen arviota henkilön
työkyvystä työttömyysturvalakia sovellettaessa ei lähtökohtaisesti voida enää perustaa sairauspäivärahapäätöksiin. Tähän nähden johdonmukaisesti työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan kyseisen säännöksen soveltaminen edellyttää muun muassa, että henkilö on
sairauspäivärahapäätöksen enimmäisajan täyttymisen jälkeen hakenut työkyvyttömyyseläkettä. Kyseisen edellytyksen tarkoituksena on katsottava olevan saada sitova arvio henkilön työkyvystä ja kyseessä olevan poikkeussäännöksen tarkoituksena edellä mainitulla tavalla turvata työnhakijan toimeentulo tällaisen arvion saamiseen saakka, mutta ei enää sen jälkeen.

Kuitenkin työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan säännöksen soveltamisen vaihtoehtoinen edellytys työkyvyttömyyseläkettä koskevan hakemuksen vireillä oloon nähden on henkilölle jo annettu työkyvyttömyyseläkepäätös, jossa häntä ei ole pidetty työkyvyttömänä.

Vakuutusoikeus katsoo, että kun henkilö on työttömyysturvalain soveltajaa sitovalla tavalla arvioitu työkykyiseksi, tällaisen arvion sisältävän päätöksen myötä lakkaavat myös perusteet käsitellä hänen työttömyysturvan saamisen edellytyksiään toisista työkykyisistä työnhakijoista poikkeavalla tavalla.
Työttömyysturvalain toimeenpanijaa sitovalla tavalla työkykyiseksi arvioituun
henkilöön ei toisin sanoen voida enää katsoa olevan perusteltua soveltaa poikkeusta, jonka mukaan hänen ei muun ohella edellytetä olevan työtön työttömyysetuuksia saadakseen. Näin ollen viimeksi mainittuunkaan edellytykseen perustuvan oikeuden työttömyysetuuksiin ei voida katsoa olevan
tarkoitettu ajallisesti rajoittamattomaksi.

Näin ollen sellaisessakin tilanteessa, jossa oikeus työttömyysetuuksiin perustuu kyseessä olevan poikkeussäännöksen nojalla henkilölle jo annettuun kielteiseen työkyvyttömyyseläkepäätökseen, lainkohdan tarkoituksen on katsottava olevan mahdollistaa työttömyysetuuksien maksaminen /
myöntäminen ainoastaan hylkäävän työkyvyttömyyseläkeratkaisun antamiseen saakka.

Ottaen huomioon mitä edellä on todettu mahdollisuuksista perustaa sairauspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeisellä ajalla arvio henkilön työkyvyttömyydestä uuteen sairauspäivärahapäätökseen, työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin oletettua tarkoitusta vasten on pidettävä
johdonmukaisena, että sen soveltaminen edellyttää sairauspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeen hakemista, mutta ei uuden sairauspäivärahajakson hakemista. Mikäli henkilö kuitenkin hakee sairauspäivärahaa ja hänelle annetaan sairausvakuutuslain mukaisen työkykyarvion sisältävä sairauspäivärahapäätös ennen kuin hänen työkyvyttömyyseläkeasiansa on ratkaistu, vakuutusoikeus katsoo, että arvio hänen työkyvystään voidaan perustaa annettuun sairauspäivärahapäätökseen, koska työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan tällaiseen
päätökseen perustuva arvio on sitova työttömyysturvalakia sovellettaessa.

Vakuutusoikeus katsoo, että valituksen kohteena olevaa sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei siten voida valituksessa esitetyt seikatkin huomioiden muuttaa siltä osin kuin on kyse A:n oikeudesta ansiopäivärahaan ajalta 1.8.–31.12.2021.

Lainkohdat

Työttömyysturvalaki 1 luku 1 §, 2 luku 1 § 1 ja 2 mom. sekä 3 luku 3 § 1 ja 3 mom.