VakO 276:2022

Lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia oli tullut vireille käräjäoikeudessa 11.10.2019, josta alkaen Kela oli katsonut elatusavun vahvistetuksi. Kansaneläkelaitos oli myöntänyt lapsen äidille elatustuen 1.12.2019 alkaen. Lapsen isä vaati vakuutusoikeudessa elatustuesta annetun päätöksen kumoamista ainakin käräjäoikeuden ratkaisun antamista eli 11.3.2021 edeltäneeltä ajalta. Elatusapua koskeva vaatimus oli esitetty käräjäoikeudelle vasta 6.11.2019 toimitetussa lapsen äidin lausumassa. Elatusapuvaatimuksen katsottiin tähän nähden tulleen vireille 6.11.2019. Käräjäoikeuden päätöksessä ei ollut erikseen määrätty ajankohtaa, josta lukien elatusapua oli suoritettava, eikä siinä siten ollut myöskään määrätty elatusapua suoritettavaksi kanteen vireille tuloa myöhäisemmästä ajankohdasta. Vakuutusoikeus viittasi elatusapulain 10 §:n 1 momentista ja lain esitöistä ilmenevään pääsääntöön ja katsoi sen mukaisesti, että elatustuen saamisen edellytykset olivat täyttyneet elatusapua koskevan vaatimuksen esittämisestä eli 6.11.2019 lukien. Vakuutusoikeus muutti sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä siten, että kun otettiin huomioon isän 10.4.2021 maksama elatusapusuoritus, lapsen äidille tuli myöntää elatustuki 1.1.2020 alkaen. Lapsen isän valitus hylättiin enemmälti.

Esitiedot

Lapsen äiti A haki Kansaneläkelaitokselta elatustukea lapsestaan C:sta 11.10.2019 alkaen. Elatustuki myönnettiin 1.12.2019 alkaen. Elatustukeen ei ollut oikeutta ajalta 1.10. - 30.11.2019, koska elatusvelvollisen eli lapsen isä B:n 10.4.2021 maksama elatusapusuoritus 187,00 euroa kattoi elatusavun kokonaisuudessaan lokakuulta 2019 ja osaksi marraskuulta 2019. Kansaneläkelaitos totesi, että käräjäoikeuden 11.3.2021 antamassa päätöksessä ei ole määritetty, mistä alkaen elatusapu on vahvistettu. Tällöin elatusapu katsotaan vahvistetuksi asian vireilletulosta käräjäoikeudessa. Asia oli tullut vireille käräjäoikeudessa 11.10.2019.

Lapsen isä B haki Kansaneläkelaitoksen päätökseen muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati päätöksen kumoamista ensisijaisesti kokonaan ja toissijaisesti vähintäänkin 11.3.2021 edeltäneeltä ajalta. B:n mielestä hänen 10.4.2021 suoraan lapsen äidille maksettua elatusapua 187 euroa ei tule vähentää vanhimmasta päästä loka-marraskuulta 2019.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi B:n valituksen

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

Lapsella on oikeus elatustukeen muun muassa silloin, kun elatusvelvollinen on laiminlyönyt elatusavun maksamisen. Elatustuki myönnetään hakemuksesta sen kalenterikuukauden alusta, jonka alkaessa elatustuen maksamisen edellytykset ovat olleet olemassa.

Kun elatustukea maksetaan elatusavun maksamisen laiminlyönnin perusteella, Kansaneläkelaitokselle siirtyy oikeus elatusapuun maksetun elatustuen määrää vastaavalta osalta (takautumissaatava). Lapsella on oikeus saada takautumissaatavan ylittävä osa elatusavusta. Sen jälkeen, kun Kansaneläkelaitos on antanut päätöksen elatustuen myöntämisestä elatusavun maksamisen laiminlyönnin perusteella, sillä on oikeus periä elatusvelvolliselta kaikki maksamatta olevat elatusapuerät viivästyskorkoineen. Elatusvelvolliselta saaduista varoista maksetaan ensin elatusavun saajalle elatusapu siltä osin kuin se ylittää maksetun elatustuen sekä tälle elatusavulle kertynyt viivästyskorko. Elatusvelvolliselta saadut varat kohdennetaan vanhimmalta perittävissä olevalta kalenterivuodelta olevan elatusavun ja sille kertyneen viivästyskoron suoritukseksi. Kun lapsen saatavaa ei ole enää jäljellä, käytetään elatusvelvolliselta saadut varat takautumissaatavan korvaukseksi.

Esitettyjen selvitysten mukaan lapsen äiti A on hakenut elatustukea 11.10.2019 lukien käräjäoikeuden 11.3.2021 vahvistaman elatusavun laiminlyönnin perusteella. Elatusvelvollinen eli lapsen isä B on esitetyn selvityksen mukaan tehnyt 10.4.2021 yhden elatusapusuorituksen, joka on kohdistettu vanhimpaan elatusapusaatavaan, eli lokakuun 2019 ja ylimenevältä osalta marraskuun 2019 elatusapusaatavaan.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta toteaa, ettei asiassa ole esitetty perusteita Kansaneläkelaitoksen päätöksen muuttamiselle. Laissa lapsen elatuksesta 10 §:ssä säädetään, että tuomioistuimen on vahvistettava elatusapu suoritettavaksi kanteen vireille panosta tai tuomiossa määrätystä tätä myöhäisemmästä ajankohdasta lukien. Tuomioistuin voi määrätä, että elatusapua on suoritettava kanteen vireille panoa aikaisemmasta ajankohdasta lukien, jos tähän on olemassa erityisen painavia syitä. Vakuutusoikeus on ratkaisukäytännössään katsonut tämän tarkoittavan, että mikäli tuomiossa ei ole erikseen määrätty myöhäisempää ajankohtaa elatusavun vahvistamiselle, on elatusapu vahvistettu suoritettavaksi kanteen vireillepanosta lukien ja että myös elatustuen saamisen edellytykset voivat näin ollen täyttyä kanteen vireillepanosta lukien. Kanne on esitetyn selvityksen mukaan tullut vireille 11.10.2019. Takautuen vahvistettu elatusapu on kokonaan laiminlyöty 1.12.2019 lukien, kun B:n 10.4.2021 tehty suoritus kohdistetaan vanhimpiin maksamattomiin elatusapueriin.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Lapsen isä B haki vakuutusoikeudelta muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen.

B vaati, että päätös elatustuesta kumotaan kokonaan tai ainakin 11.3.2021 edeltäneeltä ajalta, jolloin myös elatustuen takaisinmaksuvelvollisuus tulee kumota. B vaati lisäksi, että hänen 10.4.2021 suoraan lapsen äiti A:lle maksamaansa elatusapua ei tule vähentää vanhimmasta päästä eli loka- marraskuulta 2019.

B viittasi asiassa aikaisemmin lausumaansa. B piti sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä selkeästi virheellisenä. B:n mukaan käräjäoikeus ei ollut 11.3.2021 antamassaan päätöksessään lausunut siitä, mistä lukien elatusapua on maksettava. B:n mielestä elatusapuvelvollisuus alkaa siten vasta 11.3.2021. Hän katsoi muun tulkinnan olevan vastoin lakia tai lain selkeästi väärää tulkintaa ja soveltamista. B:n mielestä hänen haitakseen ei voida lukea sitä, mikäli lapsen äiti A lainoppineine avustajineen ei ole oikeudessa ymmärtänyt selkeästi ilmoittaa, mistä lukien elatusapua haetaan ja vielä vähemmän sitä, jos käräjäoikeus on tehnyt virheen. B:n näkemyksen mukaan elatusmaksujen suorittamisen laiminlyöntiä ei ole voinut tapahtua, kun hän on saanut tiedon elatusvelvollisuudestaan vasta 11.3.2021. Näin ollen elatustukihakemus on ensisijaisesti kumottava kokonaan.

B katsoi, että Kansaneläkelaitos ei voi julistaa mitättömäksi myöskään lastenvalvojan toukokuussa 2020 vahvistamaa elatussopimusta, joka on niin sanottu nollasopimus ja ollut lainvoimaisena voimassa aina käräjäoikeuden päätökseen asti. B:n mielestä lastenvalvojan päätös osoittaa sen, että käräjäoikeuden päätöksen mukainen elatusvelvollisuus alkaa vasta päätöksen antamisesta 11.3.2021. B:n mukaan käräjäoikeus on juuri tämän vuoksi katsonut, ettei sen tarvitse lausua elatusvelvollisuuden alkamisajankohdasta. B viittasi siihen, että lastenvalvojan päätös hänen elatuskyvyttömyydestään on ollut lainvoimaisena voimassa 11.3.2021 asti, eikä sitä ole voitu taannehtivasti muuttaa.

B katsoi vielä, että muutoksenhakulautakunnan päätös on muodollisestikin virheellinen ja asiantuntematon. B:n mukaan muutoksenhakulautakunta ei ole päätöksensä perusteluissa edes viitannut edellä mainittuun nollasopimukseen ja sen merkitykseen. B kiinnitti huomiota myös siihen, että muutoksenhakulautakunnan päätöksessä ei ole käsitelty lainkaan tapauksen tosiasiallisia yksityiskohtia ja erityispiirteitä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä muutettiin siten, että elatustuki tulee myöntää 1.1.2020 alkaen. Asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Valitus hylättiin enemmälti.

Vakuutusoikeuden perustelut

Elatustukilain 6 §:n mukaan lapsella on oikeus elatustukeen, kun elatusvelvollinen on laiminlyönyt elatusavun maksamisen.

Saman lain 7 §:n 1 momentin mukaan elatustuki myönnetään hakemuksesta sen kalenterikuukauden alusta, jonka alkaessa 6 §:ssä säädetyt elatustuen maksamisen edellytykset ovat olleet olemassa.

Lapsen elatuksesta annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on vahvistettava elatusapu suoritettavaksi kanteen vireille panosta tai tuomiossa määrätystä tätä myöhäisemmästä ajankohdasta lukien.

Hallituksen esityksessä (HE 90/1974 vp) lapsen asemaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta on todettu muun muassa, että säädösehdotukseen otetun pääsäännön mukaan tuomioistuimen tulee vahvistaa elatusapu suoritettavaksi joko kanteen vireille panosta tai tuomiossa määrätystä tätä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Nykyisen oikeuskäytännön mukaan on tavanomaista, että lapselle tuleva elatusapu vahvistetaan suoritettavaksi päätöksen antamispäivästä lukien. Tätä käytäntöä voitaneen pitää useimmissa tapauksissa asianmukaisena eikä ehdotettu pääsääntö aiheuta siihen muutosta. Nimenomainen säännös on kuitenkin katsottu tarkoituksenmukaiseksi sen vuoksi, että eräissä tapauksissa saattaa olla asianmukaista vahvistaa elatusapu suoritettavaksi jo kanteen vireille panosta lukien, kun taas eräissä tapauksissa on perusteltua syytä määrätä elatusapu suoritettavaksi vasta jostain päätöksen antamista myöhäisemmästä ajankohdasta alkaen.

Vakuutusoikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että mikäli käräjäoikeuden päätöksessä ei ole erikseen määrätty hakemuksen vireille tuloa myöhäisempää ajankohtaa elatusavun suorittamisen alkamisajankohdaksi, elatustuen saamisen edellytysten on katsottu täyttyvän jo hakemuksen vireille tulosta lukien.

Lapsen äiti A on Kansaneläkelaitokselle 23.3.2021 saapuneella hakemuksella hakenut elatustukea lapselleen C:lle 11.10.2019 alkaen sillä perusteella, että lapsen isä B oli laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa. Hakemuksessa on viitattu käräjäoikeuden 11.3.2021 antamaan päätökseen, jolla B on velvoitettu suorittamaan elatusapua 187 euroa kuukaudessa siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta tai kykenee elättämään itse itsensä.

Lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia oli tullut vireille käräjäoikeudessa 11.10.2019, mutta elatusapua koskeva vaatimus oli esitetty käräjäoikeudelle vasta 6.11.2019 toimitetussa A:n lausumassa. Tähän nähden elatusapuvaatimuksen on katsottava tulleen vireille 6.11.2019. Käräjäoikeuden päätöksessä ei ole erikseen määrätty ajankohtaa, josta lukien elatusapua on suoritettava, eikä siinä siten ole myöskään määrätty elatusapua suoritettavaksi kanteen vireille tuloa myöhäisemmästä ajankohdasta. Tämän vuoksi vakuutusoikeus katsoo viitaten elatusapulain 10 §:n 1 momentissa ja hallituksen esityksessä lausuttuun pääsääntöön, että elatustuen saamisen edellytykset ovat täyttyneet elatusapua koskevan vaatimuksen esittämisestä lukien eli tässä tapauksessa 6.11.2019 lukien.

B:n huhtikuussa 2021 tekemää 187 suuruista maksusuoritusta on pidettävä vanhimpien maksamattomien elatusapujen suorittamisena. B:n katsotaan tuolloin suorittaneen elatusavun marraskuulta 2019 ja osaksi joulukuulta 2019. Koska esitetystä selvityksestä ei ilmene muita B:n tekemiä elatusapusuorituksia, takautuen vahvistettu elatusapu on kokonaan laiminlyöty 1.1.2020 alkaen, josta alkaen edellytykset elatustuen myöntämiselle A:n hakemuksen johdosta ovat olemassa.

Asiassa on esitetty kunnallisen lastenvalvojan 15.5.2020 vahvistama elatusavusta tehty sopimus C:lle maksettavasta elatusavusta. Sen mukaan elatusavun suorittajana on B ja elatusavun määrä ajalla 1.2.2020 - 31.1.2022 on nolla euroa kuukaudessa. Vakuutusoikeus toteaa, että käräjäoikeuden 11.3.2021 antamassa päätöksessä ei ole mainintaa tästä 15.5.2020 vahvistetusta elatusapua koskevasta sopimuksesta. Käräjäoikeuden päätöksestä ilmenee vain, että B oli elatusapuvaatimukseen antamassaan vastauksessa myöntänyt oman elatuskykynsä määräksi 562 euroa. Lisäksi käräjäoikeuden päätöksen ratkaisukohdassa todetaan, että B:n elatuskyky on 562 euroa kuukaudessa ja että suoritettavan elatusavun määräksi määrätään 187 euroa kuukaudessa. Edellä todettuun nähden vakuutusoikeus katsoo, että asiaa on arvioitava käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti.

Lainkohdat

Elatustukilaki 6 §, 7 § 1 mom., 19 § ja 23 §
Laki lapsen elatuksesta 10 § 1 mom.

‍