VakO 22886:2021

A oli korvatun ammattitaudin aiheuttamien toimintakyvyn
rajoitteiden vuoksi uudelleen koulutettu AMK-insinööriksi erityisalanaan LVI-
suunnittelu. A työskenteli edellä mainittua koulutustaan vastaavassa työssä eikä hänen ansionsa
kyseisestä työstä olleet olennaisesti alhaisemmat kuin mitä vastaavista töistä
A:n koulutusta ja kokemusta vastaaville työntekijöille yleisesti maksetaan.
Näin ollen vakuutusoikeus katsoi, että A:n tapaturmaeläkkeen suuruutta määriteltäessä
ansiovertailussa hänen korvatun ammattitaudin ilmenemisen jälkeisenä ansiotasona oli pidettävä hänen nykyisessä työssään saamiaan todellisia työansioita.

Esitiedot

A on hänellä todetun ammattitaudin jälkeen kouluttautunut AMK-insinööriksi talotekniikan linjalla (LVI-suunnittelija) valmistuen toukokuussa 2017 ja hän on saanut koulutustaan vastaavan työpaikan kesäkuussa 2017. Vakuutuslaitos on maksanut A:lle tapaturmaeläkettä ansionalenemalaskelman perusteella 40 prosentin työkyvyn alentuman mukaan ajalla 1.6.2018 – 31.7.2020. Työkyvyn alentuman laskemiseksi 1.8.2020 alkaen vakuutuslaitos vertasi palkkakertoimella korotettua vuosityöansiota ja kolmen vuoden TES:n mukaisena palkkana Tilastokeskuksen ansiotilaston mukaista palkkaa vuositasolle korotettuna saaden ansionalenemaksi 32,45 ja siten työkyvyn alentumaksi 30 prosenttia. Vakuutuslaitos katsoi 2.7.2020 antamallaan päätöksellä, että A:lle tullaan maksamaan 30 % prosentin työkyvyn alentuman mukaista tapaturmaeläkettä ajalla 1.8.2020 – 31.7.2021.

A haki vakuutuslaitoksen päätökseen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta vaatien, että hänen työkykynsä alenema palautetaan 40 prosentin työkyvyn alentumaksi eli vastaamaan hänen nykyistä LVI-suunnittelijan palkkaansa.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu ja perustelut

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Tapaturmavakuutuslain 18 §:n 2 momentin mukaan tapaturmaeläkkeen saamisen edellytyksenä on,
että työntekijän työkyvyn voidaan tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta
arvioida alentuneen vähintään 10 %. Lisäksi edellytetään, että tapaturmasta johtuva työansion
alentuma on vähintään saman lain 28 §:n 6 momentissa tarkoitetun vuosityöansion
vähimmäismäärän 20. osa. Työkyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän jäljellä
oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka suorittamista
voidaan häneltä kohtuudella edellyttää silmällä pitäen hänen koulutustaan, aikaisempaa
toimintaansa, ikäänsä ja asumisolosuhteitaan sekä näihin verrattavia muita seikkoja.
Koska vahinkotapahtuma on sattunut ennen 1.1.2016, päätöksessä on sovellettu ennen 1.1.2016
voimassa olleita säännöksiä.

Muutoksenhakulautakunta totesi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, jos vahingoittunut ei ammatillisena kuntoutuksena saamansa koulutuksen jälkeen työllisty uuden koulutuksensa mukaiseen työhön tai työllistyy alemmin ansioin, ansionalentumaa laskettaessa vertailuansiona käytetään työllistymisaikaa seuraavan kolmen vuoden ajan pääsääntöisesti koulutusta vastaavan työn alkupalkkaa. Jos vahingoittunut ei valmistumista ja sitä mahdollisesti seuraavaa työllistymisaikaa seuraavan kolmen vuoden jälkeen ole työllistynyt tai on työllistynyt alemmilla ansioilla, siirrytään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ansiovertailussa vertailuperusteena pääsääntöisesti käyttämään koulutusta vastaavan työn ansiotasoa kolmen vuoden tasossa eli palkkaa, jota koulutusta
vastaavassa työssä maksettaisiin vastaavan koulutuksen suorittaneelle ja alalla kolme vuotta
työskennelleelle henkilölle.

Muutoksenhakulautakunnan mukaan vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että kolmen vuoden ansiotasona voidaan pääsääntöisesti pitää palkkatilastojen kvartiili 25 prosentin mukaista ansiota eli ansiota, jota vähemmän 25 prosenttia tutkinnon suorittaneista ansaitsee. Tästä voidaan poiketa esimerkiksi silloin, jos tapaturmavamman tai ammattitaudin aiheuttamien rajoitusten vuoksi ei ole todennäköistä, että vakuutettu tulevaisuudessakaan saavuttaisi koulutuksen mukaisessa työssä kvartiili 25 prosentin mukaisen ansiotason. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:n kohdalla ei ole erityistä syytä poiketa vakiintuneen oikeuskäytännön pääsäännöstä. Tilastokeskuksen ansiotilaston mukaan LVI-insinöörin (AMK) (tutkintokoodi 651103) kvartiili 25 prosentin mukaiset ansiot ovat 3 574 euroa/kk. A on valmistunut AMK-insinööriksi 31.5.2017 talotekniikan linjalta (LVI-suunnittelija).
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että ansiovertailussa voidaan käyttää Tilastokeskuksen
ansiotilaston mukaista LVI-insinöörin (tutkintokoodi 651103) kvartiili 25 prosentin mukaista ansiota
määritettäessä työkyvyn alentumaa 1.8.2020 – 31.7.2021, koska A:n voitiin katsoa ammattitaudin aiheuttamien rajoitusten puolesta kyetä ansaitsemaan tämän mukaiset ansiot.
Muutoksenhakulautakunnan mukaan esitetyn selvityksen perusteella A:lla ei ollut oikeutta saada ajalta 1.8.2020-31.7.2021 suurempaa kuin 30 prosentin työkyvyn aleneman mukainen tapaturmaeläke.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki vakuutusoikeudelta muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan
päätökseen ja vaati oikaisemaan tapaturmaeläkkeensä määrän. A:n mukaan muutoksenhakulautakunnan päätös on väärä, koska siinä ei ole käytetty LVI-suunnittelijan todellista palkkatasoa. A vetosi muun ohella siihen, että hänen palkkansa on Metropolian, Insinööriliiton ja Tilastokeskuksen ilmoittamia LVI-suunnittelijoiden palkkoja suurempi.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja vakuutuslaitos määrättiin suorittamaan A:lle tapaturmaeläke hänen todellisen työansioidensa aleneman perusteella. Asia palautettiin vakuutuslaitokselle päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan
päätöksen perustelut asiakirjoista ilmenevän keskeisen selvityksen ja sovellettujen säännösten osalta.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että tapaturmavakuutuslain 18 §:n 3 momentin mukaan työkyvyn alentumista määrättäessä on selvitettävä ansiotulojen alentumisen syy-yhteys tapaturman aiheuttamaan vammaan tai sairauteen hankkimalla tarvittavat selvitykset esimerkiksi työntekijän työstä ja terveydentilasta sekä ansioista ennen tapaturmaa ja sen jälkeen. Verrattaessa tapaturman jälkeen saatuja ansioita työntekijän vuosityöansioon, vuosityöansio tarkistetaan vertailuajankohdan tasoon työntekijäin eläkelain (395/1961) 7 b §:n mukaisella palkkakertoimella.

Vakuutusoikeus totesi, että pääsääntö ja lähtökohta on aina se, että vakuutetulle korvataan hänelle korvatun ammattitaudin seurauksena todellisuudessa aiheutunut ansioiden menetys. Vain poikkeuksellisesti vakuutetun korvatun ammattitaudin aiheuttama ansioiden aleneman suuruus
voidaan perustaa puhtaasti teoreettiseen arvioon. Tämä voi tulla kysymykseen muun muassa silloin kun vakuutettu ei ole ammattitaudin toteamisen jälkeen korvatusta ammattitaudista riippumattomista syistä työllistynyt lainkaan tai jos hänen ammattitaudin toteamisen jälkeinen ansiotasonsa on korvatusta ammattitaudista riippumattomista syistä olennaisesti alhaisempi kuin mitä hänen voidaan jäljellä olevalla työkyvyllään katsoa kykenevän ansaitsemaan.

Myös silloin, kun vakuutettu on korvatun ammattitaudin johdosta koulutettu uuteen ammattiin ja hän työskentelee uuden ammattinsa mukaisessa työssä, ansioiden alentuman suuruuden arvioinnin lähtökohtana on vakuutetun uudessa ammatissa toteutuneet todelliset työansiot. Tästä voidaan poiketa vain siinä tapauksessa, että vakuutetun ansiot hänen uuden ammattinsa mukaisessa työssään ovat olennaisesti kyseisen työalan yleistä alinta palkkatasoa alhaisemmat.

A oli korvatun ammattitaudin aiheuttamien toimintakyvyn rajoitteiden vuoksi uudelleen koulutettu AMK-insinööriksi erityisalanaan LVI- suunnittelu. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A työskenteli
edellä mainittua koulutustaan vastaavassa työssä eikä hänen ansionsa kyseisestä työstä olleet olennaisesti alhaisemmat kuin mitä vastaavista töistä A:n koulutusta ja kokemusta vastaaville työntekijöille yleisesti maksetaan. Näin ollen vakuutusoikeus katsoi, että A:n tapaturmaeläkkeen suuruutta määriteltäessä ansiovertailussa hänen korvatun ammattitaudin ilmenemisen jälkeisenä ansiotasona oli pidettävä hänen nykyisessä työssään saamiaan todellisia työansioita.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki 18 § 2 ja 3 mom.