VakO 2736:2022

Vaikka A oli tehnyt työtä aviopuolisonsa omistamassa osakeyhtiössä, ei A:n työskentelystä tulevan hyödyn voitu katsoa koituneen välittömästi hänen hyväkseen, vaan yrityksen hyväksi. Työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa ei tullut ottaa huomioon avioliittolain 46 §:n mukaista puolisoiden elatusvelvollisuutta. A:n palkkaturvahakemusta ei olisi tullut hylätä sillä perusteella, että hän ei ole ollut palkkaturvalain 4 §:n edellyttämällä tavalla työsuhteessa työnantajaan.

Esitiedot

A oli työskennellyt 1.3.2017 lähtien X Oy:n palveluksessa. Työsopimuksen mukaan A:n työsuhde oli ollut vakinainen ja kokoaikainen. X Oy:n koko osakekannan oli omistanut A:n aviopuoliso, joka myös oli toiminut yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen varsinaisena jäsenenä. X Oy oli asetettu konkurssiin käräjäoikeuden 26.1.2022 antamalla päätöksellä. Konkurssipesän pesänhoitaja oli samana päivänä irtisanonut A:n työsuhteen päättymään 14 päivän irtisanomisajalla. A oli hakenut palkkasaataviaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus) 3.2.2022 päivätyllä palkkaturvahakemuksella.

ELY-keskus oli 14.3.2022 antamallaan päätöksellä hylännyt hakemuksen sillä perusteella, että A ei ole ollut palkkaturvalain 4 §:n edellyttämällä tavalla työsuhteessa työnantajaan. Päätöksensä perusteluissa ELY-keskus oli muun ohella todennut, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n nojalla työsuhteen tunnusmerkkinä on, että työtä tehdään työnantajan lukuun. Työstä tulevan välittömän hyödyn on siten tarkoitus koitua työnantajan hyväksi. Työsuorituksesta tuleva hyöty, siitä suoritettavaa vastiketta lukuun ottamatta, ei saa tulla työntekijän hyväksi. Avioliittolain 46 §:n 1 momentin nojalla kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Ratkaistaessa hakijan oikeutta palkkaturvaan on otettava huomioon, että yrityksen mahdollinen voitto olisi koitunut hakijan ja hänen aviopuolisonsa yhteisen talouden hyväksi, koska A:n aviopuoliso omistaa koko yrityksen osakekannan.

A haki ELY-keskuksen päätökseen muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati, että hänelle myönnetään palkkaturvasta hänen hakemansa palkkasaatavat.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu ja perustelut

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta kumosi ELY-keskuksen päätöksen ja määräsi A:lle maksettavaksi palkkaturvaa hänen hakemuksensa mukaisesti, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta katsoi asiaa kokonaisuutena arvioiden, että
A on tehnyt työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena. Hänen on katsottava olleen työsopimuslaissa tarkoitettu työntekijä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

ELY-keskus haki muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista sekä ELY-keskuksen päätöksen pitämistä voimassa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Palkkaturvalain 1 §:n mukaan palkkaturvalain tarkoituksena on turvata työntekijän työsuhteesta johtuvien saatavien maksaminen työnantajan maksukyvyttömyyden varalta.

Palkkaturvalain 4 §:n mukaan palkkaturvana maksetaan työsopimuslaissa (55/2001) tarkoitetun työntekijän työsuhteesta johtuvia saatavia, joiden peruste ja määrä on saatu selvitettyä.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Vakuutusoikeudessa ratkaistavana oleva kysymys koski sitä, voitiinko A:n katsoa olleen palkkaturvalain 4 §:ssä edellytetyllä tavalla työsuhteessa X Oy:öön. Asian arvioinnin kannalta keskeistä oli se, voidaanko A:n katsoa tehneen työtä X Oy:n lukuun siten, että hänen työskentelystään tullut välitön hyöty on koitunut työnantajan, eikä hänen itsensä hyväksi.

Vakuutusoikeus totesi, että palkkaturvalain 4 §:ssä mainitun työsuhteen käsite on määritelty työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä. Palkkaturvalain esitöiden (HE 104/1998 vp) yleisperusteluissa on todettu: ”Palkkaturvana maksetaan saatavat, jotka perustuvat työsopimuslain (320/1970) mukaiseen työsuhteeseen ja jotka työnantaja olisi ollut velvollinen työntekijälleen maksamaan.” Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on lain 4 §:n osalta todettu muun muassa seuraavaa: ”Pykälä vastaa sisällöltään nykyisen palkkaturvalain 1 §:n 1 momentin säännöksiä palkkaturvana maksettavista saatavista. Palkkaturvana maksetaan vain työsuhteesta johtuvia saatavia. Työsuhteen käsite on määritelty työsopimuslain 1 §:ssä.”

Työsopimuslain (55/2001) esitöiden (HE 157/2000 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on lain 1 luvun 1 §:ssä olevan työsopimuksen määritelmän osalta todettu muun muassa seuraavasti: ”Työsopimuksella työnantaja ja työntekijä sopivat työn tekemisestä työnantajan lukuun. Työstä tulevan välittömän hyödyn on siten tarkoitus koitua työnantajan hyväksi. Työsuorituksesta tuleva hyöty, siitä suoritettavaa vastiketta lukuun ottamatta, ei saa tulla työntekijän hyväksi.”

Edelleen yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että: ”Työsopimuslaissa säädetyn työnteon ulkopuolelle jäisivät myös työ perheoikeudellisella perusteella sekä sellaiset työntekotilanteet, joissa toimitaan lähinnä naapurien tai läheisten avustamiseksi (esimerkiksi talkootyö), jos työn teko olisi tilapäistä eikä siihen liittyisi ansiotarkoitusta.” Oikeuskirjallisuudessa (Työsopimus ja ehdot erityistilanteissa, Hietala – Kaivanto – Hurmalainen, 2019, s. 178) on todettu, että perheoikeudellista suhdetta ei oikeuskirjallisuudessa esitetyn näkemyksen mukaan voi vallita työntekijän ja jonkin juridisen yhteisön kuten osakeyhtiön välillä, vaikka kysymys olisi perheyhtiöstä.

Vakuutusoikeus totesi, että A:n työnantajana on ollut osakeyhtiö. Vaikka hänen työpanoksensa on ollut omiaan vaikuttamaan X Oy:n tulokseen, ei työskentelystä tullut välitön hyöty ole koitunut hänen hyväkseen, vaan yrityksen hyväksi. Työntekijällä ei ole oikeutta yhtiön toiminnan tuloksena syntyneisiin mahdollisiin voittovaroihin, vaan työntekijälle maksetaan hänen työsuorituksestaan palkkaa tai muuta vastiketta. Edelleen vakuutusoikeus totesi, ettei sen paremmin palkkaturvalaissa kuin työsopimuslaissakaan tai näiden esitöissä ole viittausta siihen, että työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa tulisi ottaa huomioon myös avioliittolain 46 §:n mukainen puolisoiden elatusvelvollisuus. Myöskään korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä tai työneuvoston lausunnoista ei ole johdettavissa sellaista työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin tulkintaa, jonka mukaan työn tekeminen puolison omistamassa yrityksessä aina merkitsisi, ettei työtä tehdä työnantajan lukuun ja ettei tästä johtuen kyse voi olla työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta työsuhteesta kyseiseen yritykseen. Sen sijaan korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1984 II 116 käy ilmi, että kommandiittiyhtiön ainoan vastuunalaisen yhtiömiehen puolison, joka oli itse yhtiön äänetön yhtiömies, on katsottu olleen työsuhteessa yhtiöön. Näin ollen, siitä huolimatta, että A oli tehnyt työtä aviopuolisonsa omistamassa yrityksessä, ei A:n työskentelystä tulevan hyödyn voitu katsoa koituneen välittömästi hänen hyväkseen.

Vakuutusoikeus katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, ettei ELY-keskuksen olisi tullut hylätä A:n hakemusta sen päätöksessä mainitulla perusteella. Asiassa ei ollut tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella valituksenalaisen sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta olisi ollut syytä muuttaa.

Lainkohdat

Palkkaturvalaki 1 § ja 4 §
Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 mom.