VakO 1687:2022

Tapaturmavakuutuskeskus ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsivät A:n ammattitautihakemuksen sillä perusteella, että pääasiallisen asbestialtistuksen katsottiin tapahtuneen Ruotsissa ja Norjassa eikä Suomessa, jossa A oli viimeksi työskennellyt asbestialtisteisessa työssä. Vakuutusoikeus kumosi muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja palautti asian Tapaturmavakuutuskeskukselle ratkaisun antamiseksi siitä, oliko A:lla todettu keuhkosyöpä aiheutunut asbestialtistuksesta ja tulisiko se korvata ammattitautina. Vakuutusoikeus katsoi, että menettelyyn tilanteessa, jossa henkilö on työskennellyt mahdollista ammattitautialtistusta aiheuttavassa työssä useammassa jäsenvaltiossa, sovelletaan sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettuja perusasetusta ja täytäntöönpanoasetusta, eikä hylkäävän päätöksen antaminen voi perustua yksinomaan korvausvelvollisuuden määräytymistä koskevaan työtapaturma- ja ammattitautilain 32 §:n säännökseen. Vakuutusoikeus katsoi EU-asetusten perusteella, että Tapaturmavakuutuskeskuksen olisi tullut antaa A:lle päätös siitä, onko hänellä oikeus työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen keuhkosyövästä asbestialtistuksen perusteella.

Esitiedot

Tapaturmavakuutuskeskus hylkäsi A:n hakemuksen keuhkosyövän korvaamisesta ammattitautina. A:lla todetun keuhkosyövän aiheuttajaksi oli epäilty asbestia. Ammattitautiepäily syntyi keväällä 2021, jolloin A ei enää ollut sellaisessa työssä, josta ammattitauti olisi voinut aiheutua. A oli altistunut asbestille työssään Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Viimeisin asbestialtisteinen työ oli ollut suomalaisen työnantajan palveluksessa. Tapaturmavakuutuskeskus katsoi, että A oli pääasiassa altistunut asbestille työssään Ruotsissa ja Norjassa. Asbestialtistumista myöhemmissä työtehtävissä Suomessa Tapaturmavakuutuskeskus piti vähäisempänä. Koska pääasiallinen asbestialtisteinen työ oli ollut muualla kuin Suomessa, ei korvausta maksettu Suomen työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan.

Tapaturmavakuutuskeskus siirsi päätöksensä jälkeen EU-säännösten perusteella asian Suomea edeltävän altisteisen maan laitokselle Ruotsiin, jonka viranomainen katsoi, ettei A:n keuhkosyöpä ole ammattitautina korvattava. Tapaturmavakuutuskeskus siirsi asian tämän jälkeen Norjaan, jossa A:lla saatujen tietojen mukaan oli asbestialtistusta ennen viimeistä altistusta Ruotsissa. Norjan viranomainen palautti asian käsiteltäväksi Suomeen viimeisenä altistusmaana.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu ja päätöksen perustelut

A haki tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta muutosta Tapaturmavakuutuskeskuksen päätökseen. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 32 §:n mukaan jollei vahingoittunut ole ammattitaudin
ilmenemisaikana enää työssä, josta ammattitauti on voinut aiheutua, korvausvelvollisuus määräytyy
sen työn perusteella, jossa altistuminen on pääasiallisesti tapahtunut.

Muutoksenhakulautakunta totesi, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lla on vuonna 2021 todettu metastasoitunut keuhkosyöpä. A ei ole ammattitaudin ilmetessä ollut enää työssä, joka voisi aiheuttaa ammattitaudin, joten korvausvelvollisuus määräytyy sen työn perusteella, jossa altistuminen on pääasiallisesti tapahtunut. Työlääketieteen klinikan sairauskertomuksen mukaan suurin osa A:n asbestialtistumisesta on tapahtunut työssä, jossa A ei ole ollut suomalaisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen piirissä, ja arvio altistumisesta suomalaisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen piirissä on enintään kohtalainen. Muutoksenhakulautakunta totesi, että pääasiallinen altistuminen asbestille oli tapahtunut aikaisempina vuosina muissa Pohjoismaissa työskennellessä. Näin ollen A:lla ei katsottu olevan työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla oikeutta korvaukseen keuhkosyövästä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki vakuutusoikeudelta muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan
päätökseen ja katsoi, että pääasiallinen altistus oli tapahtunut Suomessa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus kumosi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja palautti asian Tapaturmavakuutuskeskukselle ratkaisun antamiseksi siitä, onko A:lla todettu keuhkosyöpä aiheutunut asbestialtistuksesta ja tulisiko se korvata ammattitautina.

Vakuutusoikeuden perustelut

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (perusasetus) 38 artiklan mukaan kun ammattitautiin sairastunut henkilö on harjoittanut kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan luonteeltaan sellaista toimintaa, joka saattaa aiheuttaa tämän taudin, etuudet, joita hän tai hänen jälkeensä elävät voivat hakea, myönnetään yksinomaan viimeisen sellaisen valtion lainsäädännön mukaan, jonka mukaiset edellytykset täyttyvät.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (täytäntöönpanoasetus) 36 artiklan 1 kohdan mukaan perusasetuksen 38 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa ilmoitus ammattitaudista toimitetaan ammattitaudin osalta toimivaltaiselle laitokselle siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön alaisena asianomainen henkilö viimeksi harjoitti kyseisen taudin mahdollisesti aiheuttavaa toimintaa. Jos laitos, jolle ilmoitus toimitettiin, osoittaa, että kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttavaa toimintaa harjoitettiin viimeksi toisen jäsenvaltion lainsäädännön alaisena, sen on toimitettava ilmoitus liitteenä olevine asiakirjoineen kyseisen jäsenvaltion vastaavalle laitokselle.

Saman artiklan 2 kohdan mukaan, jos sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön alaisena asianomainen henkilö viimeksi harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttavaa toimintaa, osoittaa, että asianomainen henkilö tai hänen jälkeensä elävät eivät täytä tämän lainsäädännön edellytyksiä muun muassa siitä syystä, että asianomainen henkilö ei ole koskaan harjoittanut kyseisessä jäsenvaltiossa ammattitaudin aiheuttanutta toimintaa tai että kyseisessä jäsenvaltiossa ei tunnusteta kyseessä olevan taudin työperäisyyttä, kyseisen laitoksen on toimitettava viipymättä sen edellisen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön alaisena asianomainen henkilö aiemmin harjoitti kyseisen taudin mahdollisesti aiheuttavaa toimintaa, asiaa koskeva ilmoitus ja kaikki liitteenä olevat todistukset, mukaan lukien ensiksi mainitun laitoksen järjestämien lääkärintarkastusten havainnot ja lausunnot.

Neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä koskevassa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa 11.3.1986, Alexandre Deghillage vastaan Caisse primaire d'assurance maladie de Maubeuge, 28/85, EU:C:1986:113 on todettu, että jäsenvaltion, joka on vastuussa etuuden maksamisesta, on tunnustettava asetuksen 57 artiklan 1 kohdan mukaan ammattitaudin toteaminen, vaikka toteaminen tehtiin toisessa jäsenvaltiossa sen valtion lainsäädännön mukaan.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 32 §:ssä säädetään ammattitaudin korvausvelvollisuuden määräytymisestä. Pykälän mukaan jollei vahingoittunut ole ammattitaudin ilmenemisaikana enää työssä, josta ammattitauti on voinut aiheutua, korvausvelvollisuus määräytyy sen työn perusteella, jossa altistuminen on pääasiallisesti tapahtunut. Jollei pääasiallista altistusta voida selvittää, korvausvelvollisuus määräytyy sen työn perusteella, jossa tapahtunut altistus on voinut viimeksi aiheuttaa ammattitaudin.

Asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan vakuutuslaitos on 6.10.2021 siirtänyt vahinkoasian Tapaturmavakuutuskeskukselle. Siirtokirjeen mukaan vakuutuslaitos on katsonut, että epäyspäätös tulisi antaa X Oy:n vakuutuksesta 1992, mutta kyseisen yrityksen lakisääteistä työtapaturmavakuutusta ei ole löytynyt mistään yhtiöstä. Tapaturmavakuutuskeskus on käsitellyt korvausasian työtapaturma- ja ammattitautilain 6 §:n perusteella, jonka mukaan Tapaturmavakuutuskeskus käsittelee korvausasian, jos vahinkotapahtuma on sattunut vakuuttamattomassa työssä. Tapaturmavakuutuskeskus on antanut 23.11.2021 päätöksen, jossa se on viitannut työtapaturma- ja ammattitautilain 32 §:ään ja jonka perusteluissa on katsottu, että A on pääasiallisesti altistunut asbestille työssään Ruotsissa ja Norjassa. Päätöksen mukaan korvausta ei makseta Suomen työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan, koska pääasiallinen asbestialtisteinen työ on muualla kuin Suomessa. Lisäksi Tapaturmavakuutuskeskus on 30.11.2021 todennut toimivansa työtapaturma- ja ammattitautilain 209 §:n perusteella EU:n sosiaaliturva-asetusten tarkoittamana asuin- ja oleskelupaikan laitoksena työtapaturma- ja ammattitautiasioissa, ja koska ammattitauti ei tule korvattavaksi Suomen lainsäädännön nojalla, on asia siirretty edelliseen altistusmaahan.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Tapaturmavakuutuskeskuksen 23.11.2021 antamasta päätöksestä katsoen johtopäätöksinään, että pääasiallinen altistuminen asbestille on tapahtunut aikaisempina vuosina muissa Pohjoismaissa työskennellessä, eikä hänellä näin ollen ole työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla oikeutta korvaukseen keuhkosyövästä.

Vakuutusoikeus toteaa, että menettelyyn tilanteessa, jossa henkilö on työskennellyt mahdollista ammattitautialtistusta aiheuttavassa työssä useammassa jäsenvaltiossa, sovelletaan perusasetusta ja täytäntöönpanoasetusta, jolloin hylkäävän päätöksen antaminen ei voi perustua yksinomaan korvausvelvollisuuden määräytymistä koskevaan työtapaturma- ja ammattitautilain 32 §:n säännökseen. Vakuutusoikeus toteaa täytäntöönpanoasetuksen 36 artiklan 2 kohdasta ilmenevän, että hakemuksen siirtäminen edeltävän altistusmaan toimivaltaiselle laitokselle tehdään muun muassa tilanteessa, jossa asianomainen henkilö ei ole koskaan työskennellyt kyseisessä maassa kyseessä olevaa ammattitautialtistusta aiheuttavassa työssä tai siirron tekevä jäsenvaltio ei tunnusta kyseessä olevan taudin työperäisyyttä. Vakuutusoikeus toteaa asiassa olevan kiistatonta, että A on työskennellyt Suomessa ammattitautialtistusta aiheuttavassa työssä, eikä kyseessä olevan taudin työperäisyyden tunnustamatta jättäminen ole mahdollista ilman arviointia siitä, onko kysymyksessä asbestialtistuksen aiheuttama ammattitauti. Vakuutusoikeus katsoo, että Tapaturmavakuutuskeskuksen olisi siten tullut antaa A:lle päätös siitä, onko hänellä oikeus työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen keuhkosyövästä asbestialtistuksen perusteella. Asia palautetaan Tapaturmavakuutuskeskukselle valituskelpoisen päätöksen antamiseksi siitä, onko asbestialtistus aiheuttanut A:lla todetun keuhkosyövän.

Lainkohdat

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 38 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 36 artikla 1 ja 2 kohdat