VakO 1802:2022

Kysymys siitä tuliko A:n ajalla 1.4. – 12.8.2020 tapahtuneeseen työskentelyyn ruokalähettinä X Oy:lle soveltaa työntekijän eläkelakia vai yrittäjän eläkelakia. Vakuutusoikeus totesi, että ratkaistaessa työeläkevakuuttamisessa sovellettavaa lakia on keskeistä arvioida, täyttyvätkö kaikki työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit. Asianosaisten välisellä sopimuksella ei yksin ole ratkaisevaa merkitystä, vaan asiantilan tulee myös käytännössä vastata työn suorittamisen muodosta tehtyä sopimusta. Vakuutusoikeus katsoi työsuhteen tunnusmerkistön täyttyvän. Asiassa ei tullut esille sellaisia selvästi ja merkittävästi työsuhdetta vastaan ja yrittäjyyden puolesta puhuvia seikkoja, jotka olisivat edellyttäneet kokonaisarviota. Vakuutusoikeus katsoi, että A:n työskentely X Oy:lle on tapahtunut työsuhteessa ja työskentelyyn on siten sovellettava työntekijän eläkelakia.

Esitiedot
A:n ja X Oy:n välinen kirjallinen sopimus polkupyörällä tehtäviä ruoan kotiinkuljetuksia koskevien toimeksiantojen ehdoista on tullut voiman 7.4.2020. A ei ole suorittanut tehtäviä X Oy:lle 12.8.2020 jälkeen.

A on pyytänyt Eläketurvakeskukselta päätöstä siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava hänen työssään X Oy:ssä vuonna 2020. Eläketurvakeskus on 17.6.2021 antamassaan päätöksessä katsonut, että A:n työskentely X Oy:lle vuonna 2020 kuuluu työntekijän eläkelain soveltamisalaan ja että A on työskennellyt työsuhteessa X Oy:öön.

X Oy haki muutosta Eläketurvakeskuksen päätökseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati Eläketurvakeskuksen päätöksen kumoamista. X Oy katsoi, että A ei ole työskennellyt työsuhteessa, vaan toimeksiantosuhteessa yrittäjänä, joten hänen tulee itse huolehtia yrittäjän eläkelain mukaisen eläketurvan järjestämisestä.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu ja perustelut

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi X Oy:n valituksen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta toteaa perusteluissaan, että työeläkelakien soveltamista koskevassa ratkaisussa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä; työsuhteessa työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Työsuhteen olemassaolo edellyttää kaikkien edellä sanottujen tunnusmerkkien samanaikaista täyttymistä, ja viime kädessä merkitystä on kokonaisarvioinnilla huomioiden muun muassa erityisesti työnteon tosiasialliset olosuhteet. Työsuhteen tunnusmerkeistä keskeisin merkitys on käytännössä ollut työnantajan työn johto- ja valvontaoikeudella (direktio-oikeus).

Työsuhteessa on tunnusomaista, että työnantaja määrää, mitä työtä tehdään sekä missä, milloin ja miten työ tehdään, eli työnantajalla on viimekätinen päätösvalta työtä koskevissa asioissa, sekä oikeus valvoa, että työ tehdään määräysten mukaisesti. Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus merkitsee, että työntekijä on epäitsenäisessä asemassa suhteessa työnantajaan. Työsuhteessa työ tehdään henkilökohtaisesti työnantajan lukuun ja työn taloudellinen hyöty tulee työnantajalle.

Yrittäjä ei ole työsuhteessa tarkoitetuin tavoin työnantajan direktio-oikeuden alainen, ja yrittäjätoiminnalle onkin tunnusomaista itsenäisyys suhteessa työnteettäjään. Yrittäjä voi lähtökohtaisesti päättää itse muun muassa siitä, millaisia töitä tekee, ottaako työn vastaan, kuinka monen työnteettäjän kanssa asioi ja miten hinnoittelee työnsä. Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää itse myös työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa. Yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja saa tavallisesti maksun työn tuloksesta tai toimeksiannon suorittamisesta. Yrittäjällä on kannettavanaan yrittäjän riski ja vastuu työn tuloksesta sekä toimeksiantojen toteuttamisesta. Yrittäjä voi käyttää sopimusvelvoitteidensa täyttämiseen muuta henkilöä ja tyypillisesti investoi toimintaansa. Yrittäjätoiminnan itsenäisyydestä huolimatta työnteettäjä tai toimeksiantaja voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä tai muuten ohjeistaa sitä yleisen ohjausoikeutensa perusteella.

Työnantajan on vakuutettava työntekijä työntekijän eläkelain mukaan kyseisen lain soveltamisalasäännösten perusteella, ja yrittäjän on otettava yrittäjän eläkelain mukainen vakuutus yrittäjän toiminnan täyttäessä kyseisen lain vakuuttamisedellytykset.

Työn tekemisestä sopimuksen perusteella ja henkilökohtaisesti sekä työn siirtämisestä toiselle

Esitetyn selvityksen mukaan A:n työskentely on perustunut hänen ja X Oy:n välillä 7.4.2020 tehtyyn kirjalliseen sopimukseen, joten sopimustunnusmerkin voidaan katsoa sinänsä täyttyvän. Osapuolet ovat sopineet työn teosta. Sopimuksessa käytetty nimike ja muu muotoilu viittaa siihen, että A:n työskentelyn on tarkoitettu olevan muuta kuin työsuhteessa tehtävää työtä, mutta tässäkin suhteessa työntekosuhteen tosiasiallista luonnetta on pidettävä ratkaisevana. Sovellettavasta eläkelaista ei ole myöskään mahdollista sopia eläkevakuuttajaa sitovasti. Se, miten A on mieltänyt tulevan työskentelynsä luonteen sopimusta tehtäessä, ei selviä asiakirjoista. A on tehnyt työeläkelakien soveltamista koskevan ratkaisupyyntönsä kohta sen jälkeen, kun hänen lyhytaikaiseksi jäänyt työskentelynsä päättyi.

Työsuhteen tunnusmerkkeihin kuuluu henkilökohtainen työntekovelvoite, eikä työntekijä voi ilman työnantajan hyväksyntää laittaa ketään toista sijaansa tai käyttää apulaista. Työsuhteessakin on siis sopimus- tai suostumusperusteisesti mahdollista, että työntekijä käyttää sijaista tai vastaavaa järjestelyä. X Oy on vedonnut siihen, että A:n ei ole sitoutunut henkilökohtaiseen työsuoritukseen. Muutoksenhakulautakunta toteaa, että A on tehnyt sopimuksen omissa nimissään, ja lisäksi sopimuksessa on erikseen määritelty edellytyksistä käyttää toimeksiantojen suorittamiseen toista osapuolta tai alihankintaa. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että A on sopimuksen perusteella sitoutunut tekemään X Oy:lle työtä henkilökohtaisesti, ja näin hän on myös toiminut ruokalähetin työssään. Sopimusehtojen mukaisesti A on voinut väliaikaisesti käyttää sijaista tai alihankintaa toimeksiantojen suorittamiseen, mutta sopimalla siitä ensin X Oy:n kanssa kirjallisesti. X Oy:n mukaan se ei ole käytännössä edellyttänyt kirjallista etukäteisilmoitusta sijaisen tai alihankinnan käyttöön liittyen, ja X Oy onkin esittänyt päivitetyn sopimusmallin. Tällä seikalla ei ole kuitenkaan merkitystä nyt käsillä olevassa tapauksessa. Muutoksenhakulautakunta katsoo henkilökohtaisuutta koskevan tunnusmerkin täyttyvän.

X Oy:n ja A:n yhtenevän käsityksen mukaan A on saanut samanaikaisesti työskennellä muille työnteettäjille. Asiassa ei ilmennyt, että A olisi menetellyt näin tai että hän olisi X Oy:lle työskentelynsä aikana tarjonnut työpanostaan ruokalähettinä eri toimijoille. Muutoksenhakulautakunta totesi, että työsuhteessa työntekijällä on yleinen uskollisuusvelvollisuus ja tämän ilmentymä on esimerkiksi työnantajaa vahingoittavan kilpailun kielto. Näitä rikkomatta työntekijä voi kuitenkin tehdä samaa tai muuta työtä toiselle työnantajalle, myös oman työnantajan kilpailijalle. A:n oikeutta työskennellä muille työnteettäjille ei siten voitu pitää X Oy:n esittämällä tavalla työsuhdetta vastaan puhuvana seikkana.

Vastikkeesta ja työnantajan lukuun toimimisesta

A:n ja X Oy:n välisessä sopimuksessa on määritelty työsuorituksen vastikkeeksi tuntiperusteinen rahapalkkio, jonka määrään vaikuttaa viikonpäivä, ja kiinteä palkkio suoritetusta ateriatoimituksesta. Sopimusmääräysten mukaan palkkio kattaa kaikki polkupyörälähetille aiheutuvat kustannukset.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että X Oy:n A:lle tarjoama sopimus on luonteeltaan vakiosopimus, ja asiassa on ilmennyt, että A ei ole voinut itse vaikuttaa palkkion määräytymisen perusteisiin eli käytännössä hinnoitella kuljetustyötään. X Oy:n onkin katsottava määritelleen työsuorituksesta maksettavan vastikkeen, mikä viittaa työsuhteeseen ja kuljetuspalkkion olevan luonteeltaan palkkaa. Sopimuksessa käytetyllä vastikkeen nimityksellä ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa työntekosuhteen oikeudellista luonnetta. A:lla ei ole ollut työskentelyään varten yritystä tai toiminimeä, mutta toisaalta yrittäjäkin voi lähtökohtaisesti järjestää toimintansa muodon haluamallaan tavalla. X Oy on maksanut palkkiot A:n henkilökohtaiselle pankkitilille.

Työsuhteessa työstä tulevan välittömän hyödyn on tarkoitus koitua työnantajan hyväksi. Muutoksenhakulautakunta toteaa A:n hyötyneen työskentelystään saamansa vastikkeen myötä, mutta työskentelyn välittömän hyödyn koituneen X Oy:n hyväksi. A on siten toiminut X Oy:n lukuun, ja kyseinen tunnusmerkki työnantajan lukuun toimimisesta sinänsä täyttyy.

Yrittäjäriskistä, kulujen korvaamisesta ja direktio-oikeudesta

Yrittäjätyölle on tunnusomaista yrittäjäriski eli taloudellinen riski tehtävästä työstä ja sen laadusta. Kuitenkin yrittäjätoiminnan harjoittaminen voi olla mahdollista myös suhteellisen vähän pääomaa sitovasti ja pienillä kuluilla toiminnan laatu ja laajuus huomioiden, ja viime kädessä kyse on toiminnan saamisesta kannattavaksi.

A on käyttänyt työssään omaa polkupyörää ja puhelinta, ja vastannut sopimusehtojen mukaan kaikista toiminnan kuluistaan, eikä näitä kuluja ole hänelle myöskään X Oy:n toimesta korvattu. Menettely omien välineiden ja niistä aiheutuneiden kustannusten suhteen on ollut epätyypillinen työsuhteelle, mutta tämäkään seikka ei sellaisenaan osoita toiminnan olevan yrittäjätoimintaa. Muutoksenhakulautakunta katsoo muun selvityksen puuttuessa, että polkupyörän ja puhelimen käyttämisestä työhön A:lle eivät todennäköisesti ole niin merkittäviä, että ne olisivat aiheuttaneet A:lle sanottavampaa taloudellista riskiä hänen työssään. X Oy on antanut A:n käyttöön korvauksetta lämpölaukun ruokalähetysten kuljettamista varten, eikä A:n työskentelyn aikaan rikkoutuneista varusteista ole laskutettu. A:lla on siten ollut käytössä X Oy:n tarjoama työväline, jonka kustannuksista X Oy on mahdollisesti vastannut.

A on ruokalähetin työssään X Oy:lle voinut vaikuttaa vastaanottamiensa töiden määrään, ja tällä on ollut merkitystä hänen ansiotasonsa kannalta. Muutoksenhakulautakunta toteaa, että suoritteiden määrään sidottu palkan muodostumisen tapa on mahdollista työsuhteessa. X Oy:n selvittämän mukaan A:lta jää kuljetuspalkkio saamatta lähinnä tilanteessa, jossa kuljetus jää toimittamatta A:n omaan toimintaan luettavasta syystä. A:n ei voida todeta olleen velvollinen omalla kustannuksellaan hyvittämään tai korjaamaan virhettä työsuorituksessa, mikä vastuu yrittäjällä yleensä on toimeksiannoistaan.

Muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:lla kokonaisuutena arvioiden ei ole ollut tyypillistä yrittäjäriskiä toiminnassaan ruokalähettinä.

Työsuhteessa työnantajalla on oikeus työskentelyn johtoon ja valvontaan, ja tämän niin sanotun direktio-oikeuden olemassaolon täyttyminen ei edellytä tosiasiallista johto- ja valvontaoikeuden käyttämistä. Työsuhteessa työnantajalla on oikeus määrätä työn suoritustavasta, laadusta ja laajuudesta sekä työnteon ajasta ja paikasta. Työsuhteessa työ voi kuitenkin olla järjestetty niin, että tarvetta työnantajan konkreettisille työn johto- ja valvontatoimille ei juuri ole. Direktio-oikeuden olemassaoloa arvioitaessa otetaan huomioon tosiasialliset työskentelyolosuhteet.

X Oy:n liiketoimintamalli perustuu digitaaliseen alustaan (sovellukseen), ja merkitystä on sillä, miten alustan algoritmi toimii. Selvityksen mukaan X Oy:n alusta ennustaa, määrittelee ja tarjoaa kuljetusikkunoita kuljetuksia varten. Kerätyn tiedon pohjalta X Oy ennustaa aktiivisimpia kuljetusikkunoita ja määrittelee tarjolla olevat kuljetusikkunat. Valitsemiensa kuljetusikkunoiden sisällä ruokalähetit valitsevat kuljetuksia itselleen. Alustan algoritmi on ryhmitellyt ruokalähettejä eri ryhmiin (batch) lähettien aktiivisuuden mukaan, ja kuljetusikkunoita on tarjottu ryhmän etusijan mukaan ryhmäkohtaisesti. X Oy on kertonut, että ruokatoimitusten määrään, sijaintiin ja ajankohtaan vaikuttavat asiakaskysyntä ja ravintoloiden aikataulut, ja lähetti suunnittelee kuljetuksen reitin kuljetustehtävän puitteissa. Alusta on määritellyt kuljetukselle toimitusajankohta-arvion, jossa pysymisestä lähetti osaltaan huolehtii. X Oy on seurannut järjestelmässä tilauksen kulkua, ja ollut tarvittaessa alustan tai X Oy:n henkilöstön välityksin yhteydessä lähettiin. X Oy:n puolelta on selvitetty toimituksiin liittyviä ongelmatilanteita sekä opastettu ruokalähettityöhön ja alustan käyttöön.

A on tehnyt ruokalähetin työtä X Oy:lle sen alustan kautta edellä kuvatun mukaisesti. Asiassa on ilmennyt, että A:n työlle ei ole sovittu vähimmäismäärää, ja A on muutoinkin voinut itse päättää käytettävissä olostaan ja alustalla tarjottavien tehtävien hyväksymisestä. A:n voidaan katsoa sopineen X Oy:n kanssa työn tekemisestä tarpeen mukaan, ja tämän tyyppinen työnteon tapa on työsuhteessa mahdollinen. Keskeisenä X Oy:n liiketoiminnalle kuvautuu sen käyttämä ja ylläpitämä alusta, ja automatisoitunakin alusta on osa X Oy:n toimintaa. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että kyse ei ole vain eri toimijoiden yhteen saattamisesta alustan välityksellä. X Oy on käyttänyt alustaa liiketoiminnassaan kuljetustehtävien hankkimiseen ja tarjontaan A:lle, ja se on voinut vaikuttaa myös A:lle tarjottavien kuljetustehtävien määrään ja paikkaan sekä valvoa ja johtaa työtä. X Oy:llä kuvautuu olleen oikeus ja mahdollisuus A:n työn johtoon ja valvontaan myös henkilöstönsä kautta.

Johtopäätös

Muutoksenhakulautakunta arvioi edellä esitettyjen seikkojen perusteella, että työsuhteen tunnusmerkkien täyttyvän A:n ja X Oy:n välisessä oikeussuhteessa. A on tehnyt työtä sopimuksen perusteella X Oy:n lukuun henkilökohtaisesti ja vastiketta vastaan. Työn tekemiseen liittyvät olosuhteet ja tekijät kokonaisuutena huomioiden A on tehnyt työtä X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena.

Muutoksenhakulautakunta katsoo kokonaisuutena arvioiden, että A:n työskentely X Oy:lle vuonna 2020 on tapahtunut työsuhteessa, joten hänen työskentelyynsä on sovellettava työntekijän eläkelakia.

Muutoksenhakulautakunnan päätös on pääasiaratkaisun osalta äänestysratkaisu 6–4. Vähemmistöön jääneet jäsenet katsovat, että A:n työskentelyyn X Oy:lle vuonna 2020 ei voida soveltaa työntekijän eläkelakia, koska A:n on katsottava olleen yrittäjäasemassa tässä toiminnassaan. Arvioinnissa on huomioitu muun muassa A:n oikeus valita hoidettavat työkeikat, mahdollisuus ottaa toimeksiantoja myös kilpailevalta yritykseltä ja omat työvälineet. X Oy ei ole myöskään päättänyt siitä koska, missä ja miten työ tehdään. A:n työsuoritukseen kohdistunut valvonta on ollut vähäistä eikä poikkea luonteeltaan siitä, miten kuljetusalalla yleensä tilaaja valvoo kuljetusyrityksen toimintaa, kuten missä paketti kulkee ja koska toimitettiin perille. Vastuultaan A:n toiminta ruokalähettinä on alihankkijan asemaan rinnastuvaa, ja A on kantanut riskin siitä, tuleeko hänelle riittävästi tilauksia vai ei. A:n ja X Oy:n välisestä sopimuksesta todetaan vielä, että vakiosopimukset ovat yritysten välillä tavanomaisia.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

X Oy haki vakuutusoikeudelta muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen kumoamista ja X Oy:n vapauttamista velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikuluja. Lisäksi X Oy vaati, että Eläketurvakeskus velvoitetaan korvaamaan X Oy:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa. X Oy vetosi siihen, että muutoksenhakulautakunta on virheellisesti katsonut, että A on ollut työsuhteessa X Oy:öön ja että hänelle olisi siten tullut järjestää työntekijän eläkelain mukainen eläketurva. X Oy:n mukaan työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyistä työsuhteen tunnusmerkeistä työn tekeminen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena ja työn tekeminen henkilökohtaisesti eivät täyty tässä tapauksessa. Jos tunnusmerkkien täyttymisestä jää epäselvyyttä, viimeistään kokonaisarviointi osoittaa, ettei A ole ollut työntekijän asemassa. X Oy:n mukaan kokonaisarvioinnissa tulevat esille erityisesti seuraavat yrittäjäasemaa puoltavat seikat: oikeutta ottaa vastaan muita toimeksiantoja ei ole rajattu, henkilökohtaista työsuoritusta ei ole edellytetty, vaan työhön on voinut vapaasti käyttää sijaista tai alihankkijaa, työn tekemisen tapaa ei ole määrätty tai määritelty, toimeksiannoista on saanut kieltäytyä vapaasti myös niiden vastaanottamisen jälkeen eikä kieltäytymistä ole sanktioitu, työstä maksetun vastikkeen määrä osoittaa, että tarkoituksena on ollut, että toimeksisaaja hoitaa itse vakuuttamisvelvollisuutensa ja toimeksisaajalle on kuulunut yrittäjäriski.

X Oy katsoi, että viimeistään kokonaisarviointi osoittaa, että A on ollut X Oy:ön nähden itsenäisessä asemassa, mikä tarkoittaa, ettei kyseessä ole työsuhde. X Oy:n mukaan A:n työskentelyyn ei myöskään kokonaisuutena arvioiden liity työsuhteelle ominaisia tekijöitä eikä A ole tehnyt työsuoritustaan työsuhteelle tyypillisessä epäitsenäisessä asemassa.

Vakuutusoikeus kuuli asiassa asianosaisia. Eläketurvakeskus antoi lausuntonsa. A antoi vastaselityksensä ja katsoi edelleen, ettei hän ole yrittäjä eikä hänen ole ollut tarkoitus toimia yrittäjänä. A vaati, että X Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa vakuutusoikeudessa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin. Äänestysratkaisu 11–1, enemmistön perusteluiden osalta 10–1.

X Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin.

X Oy velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut vaaditun suuruisina eli arvonlisäveroineen 2 108 euroa, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tämän päätöksen postituspäivästä lukien.

Vakuutusoikeuden perustelut

Asiassa on kysymys siitä, mitä työeläkelakia sovelletaan A:n työskentelyyn ruokalähettinä X Oy:lle yhtiön digitaalisen alustan/sovelluksen kautta ajalla 1.4. – 12.8.2020. Arvioitavana on siten se, onko A toiminut yrittäjänä vai onko hän ollut työsuhteessa X Oy:ön.

Työntekijän eläkelain 1 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Saman lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan tässä laissa työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.
Saman lain 4 §:n 1 momentin mukaan työntekijällä on työsuhteensa perusteella oikeus eläketurvaan siten kuin tässä laissa säädetään.

Yrittäjän eläkelain 1 §:n 3 momentin mukaan yrittäjän on järjestettävä tässä laissa tarkoitettu eläketurva työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitetussa työeläkevakuutusyhtiössä tai vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetussa eläkekassassa, joka harjoittaa tämän lain mukaista työeläkevakuuttamista. Saman lain 3 §:n mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Saman lain 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan tämä laki ei koske ansiotyötä, jonka perusteella yrittäjällä on oikeus eläkkeeseen muun työeläkelain mukaan.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Saman pykälän 3 momentin mukaan lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.

Saman lain 1 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksen osapuolet eivät saa siirtää työsopimuksesta johtuvia oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan kolmannelle ilman toisen sopijapuolen suostumusta, ellei jäljempänä säädetystä muuta johdu.

Eläketurvakeskuksen päätös on annettu 17.6.2021, eli ennen työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin 1.7.2023 voimaan tullutta lainmuutosta. Eläketurvakeskus on soveltanut asiassa 30.6.2023 saakka voimassa ollutta työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momenttia (55/2001), jota myös työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta on soveltanut arvioidessaan 13.4.2022 antamallaan päätöksellä Eläketurvakeskuksen päätöksen oikeellisuutta. Asian ollessa vireillä vakuutusoikeudessa työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentti on muuttunut 1.7.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023), jossa ei ole siirtymäsäännöstä. Vakuutusoikeus toteaa sovellettavan säännöksen osalta, että vakuutusoikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko Eläketurvakeskus samoin kuin muutoksenhakulautakunta voinut päätyä ratkaisuunsa soveltamansa 30.6.2023 saakka voimassa olleen työsopimuslain (55/2001) nojalla. Asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on myös siten sovellettu 30.6.2023 saakka voimassa ollutta työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää (55/2001).

Työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Koska työlainsäädännön lähtökohtana on työntekijän suojeluperiaate, ei työlainsäädännön pakottavista säännöksistä voida sopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi eivätkä osapuolten omat käsitykset oikeussuhteen laadusta ole ratkaisevassa asemassa arvioitaessa oikeussuhteen luonnetta.

Kaikkien työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000 vp) mukaan työntekosuhteen oikeudellista luonnetta joudutaan siis epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa arvioimaan kokonaisharkinnalla. Tällöin on otettava huomioon sopimusehdoista ja sopimuksen nimestä ilmenevän sopijapuolten tarkoituksen lisäksi myös ja erityisesti työnteon tosiasialliset olosuhteet. Työntekosuhteen oikeudellisen määräytymisen kannalta ratkaisevaa on aina se, täyttyvätkö työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä ehdotetut tunnusmerkit. Pelkästään sopimusehtojen muotoilulla ei työsopimuslain pakottavia säännöksiä voida kiertää, vaan sopimusehtojen tulee vastata tosiasiallisia oloja.

Asiaan lisäselvityksenä toimitettu Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 21.2.2024 antama päätös on koskenut eri asianosaisia, ja päätöksestä esiin tulevat tosiseikat eroavat vakuutusoikeudessa käsiteltävänä olevasta X Oy:n asian tosiseikoista. Vakuutusoikeus katsoo, ettei päätöksestä ole saatavissa tähän asiaan soveltuvaa oikeusohjetta. Myöskään Euroopan unionin alustatyödirektiiviä koskevasta tiedotteesta ei ole tullut esille uutta asiaan sovellettavaa.

Vakuutusoikeus hyväksyy työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että X Oy:n ja A:n välillä on tehty 7.4.2020 kirjallinen sopimus, joka on koskenut polkupyörällä tehtäviä ruoan kotiinkuljetuksia koskevien toimeksiantojen ehtoja, ja että sopimuksessa on määrätty myös työsuorituksesta maksettavasta vastikkeesta. A on tehnyt ruoan kotiinkuljetusta omalla polkupyörällään ajalla 1.4.-12.8.2020 käyttäen omaa henkilökohtaista puhelintaan. Hän on saanut X Oy:ltä lämpölaukun/repun ruoan kuljetusta varten sekä liivin/takin. Kuljetustehtävien vastaanotto on tapahtunut X Oy:n ylläpitämän digitaalisen alustan/sovelluksen kautta, jota myös ruoan tilaajat ja ravintolat ovat käyttäneet. X Oy on maksanut A:n henkilökohtaiselle tilille kerran kuukaudessa työsuorituksista sopimuksessa määrätyn tuntipalkkion ja kuljetuskohtaiset suoritepalkkiot pidättäen niistä ennakkoperintäveron. Kuljetustoimeksiantojen välitön hyöty on tullut X Oy:lle ja sen asiakkaille, kun taas A:n saama hyöty on ollut välillistä perustuen vain hänelle työstä maksettuun vastikkeeseen. Näin ollen asiassa on riidatonta, että A:n työskentely on perustunut sopimukseen ja tehty X Oy:n lukuun vastiketta vastaan.

Toisistaan poikkeavia näkemyksiä on sen sijaan esitetty siitä, onko A:n työskentely tapahtunut henkilökohtaisesti työhön sitoutuen X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena sekä siitä, onko A toiminut itsenäisesti yrittäjänä vai onko työsuoritus tehty työsuhteelle tyypillisessä epäitsenäisessä asemassa suhteessa X Oy:ön.

Henkilökohtainen sitoutuminen työsuoritukseen

Työsopimuslain esitöissä (HE 157/2000 vp) työsopimuslain 1 luvun 1 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan työsopimukseen liittyy työntekijän henkilökohtainen sitoutuminen työn tekemiseen. Työntekijän oikeudesta käyttää apulaisia säädettäisiin erikseen tämän luvun 8 §:ssä.

Vakuutusoikeus toteaa, että työsuhteen tunnusmerkistöön sisältyy se, että luonnollinen henkilö sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun. Työsopimuslain mukaisen pääsäännön mukaan työntekijä tekee työn itse eikä hänellä ole oikeutta asettaa toista henkilöä sijaansa ilman työnantajan hyväksyntää, kuten työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentista ilmenee. Työnantajan suostumuksella työntekijä voi ottaa itselleen apulaisen ja vastaavalla tavalla on mahdollista, että työntekijä ottaa itselleen sijaisen, joka suorittaa työtehtävän hänen puolestaan. Henkilökohtaisen työntekoon sitoutumisen kääntöpuolena voi työnsuorittaja järjestää sovitun rajoissa työsuorituksen itse parhaaksi katsomallaan tavalla, jos työntekemiseen ei ole sitouduttu henkilökohtaisesti.

Asiassa esitetyllä X Oy:n ja A:n välisellä sopimuksella on sovittu ehdoista, joiden mukaan X Oy antaa ruoan kotiinkuljetuksia koskevia toimeksiantoja ja muita mahdollisia niihin liittyviä toimeksiantoja A:lle. Sopimus käsittää suoriteperusteisten toimeksiantojen suorittamisen ja sen mukaan A:lla on oikeus väliaikaisesti vaihtaa toimeksiantoja suorittavaa osapuolta tai käyttää alihankintaa edellyttäen, että siitä sovitaan osapuolten kesken kirjallisesti etukäteen. Edelleen sopimuksen mukaan ruokalähetti sopii kunkin viikon toimeksiannoista ja aikatauluista yhdessä X Oy:n kanssa tavallisesti edellisellä kalenteriviikolla. A:lla ei sopimuksen mukaan ole oikeutta siirtää sopimusta kolmannelle osapuolelle. Sopimuksen ovat allekirjoittaneet A henkilökohtaisesti sekä X Oy:n edustaja. A on kertonut, että ruokalähetin työ on ollut hänen ainoa työnsä ja ettei hänellä ole ollut muita työsuhteita. Hän on nimenomaan sitoutunut tekemään töitä kyseiselle X Oy:lle.

X Oy:n mukaan A olisi voinut käyttää sijaista eikä etukäteissopimusta ole käytännössä edellytetty ja sittemmin sopimusmallia on muutettu niin, ettei sijaisen tai alihankinnan käyttämisen osalta ole kirjattu edellytettävän etukäteistä sopimista. Lisäksi X Oy on pitänyt olennaisena myös sitä, että se on tilannut työn tuloksen eli suoritetun toimeksiannon, ei tiettyä työn suorittajaa.

Vakuutusoikeus toteaa, että kirjallisen sopimuksen perusteella sijaisen käyttäminen A:n työskentelyn osalta on edellyttänyt sopimista asiasta etukäteen X Oy:n kanssa. Työnteon tosiasiallisista olosuhteista ei ole tullut esiin, että A olisi käyttänyt sijaista, vaan päinvastoin A:n on todettu tehneen itse kuljetustoimeksiantonsa. Näin ollen sillä seikalla, että X Oy on saattanut käytännössä toimia toisten ruokalähettien kanssa vastoin kirjallista sopimusta ja sittemmin myös muokannut sopimusmallinsa sisältöä, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa A:n henkilökohtaista sitoutumista työskentelyyn nyt kysymyksessä olevana ajanjaksona. Vakuutusoikeus katsoo, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy A:n toiminnassa myös siltä osin kuin on kysymys työn tekemisestä henkilökohtaisesti.

Työnantajan johdon ja valvonnan alaisuus

Työnantajan johto- ja valvontaoikeus eli direktio-oikeus on käytännössä keskeisin työsuhteen tunnusmerkeistä, kun arvioidaan, onko kyse työsuhteessa tehdystä työstä vai esimerkiksi toimeksiantosuhteessa tapahtuneesta toiminnasta. Koska työnantajalla on päätösvalta työtä koskevissa asioissa sekä oikeus johtaa ja valvoa työn tekemistä, työsuhteessa olevan työntekijän asema suhteessa työnantajaan on epäitsenäinen. Työnantajan direktio-oikeuden osalta oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan on tämän työsuhteen tunnusmerkin täyttymiseksi riittävää.

Vakuutusoikeus toteaa, että direktio-oikeuteen liittyviin työsuhteen tunnusmerkkeihin sisältyy työnantajan oikeus ennen työn aloittamista ja tarvittaessa työn tekemisen aikana määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonnalla tarkoitetaan työnantajan oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita sekä työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työnantajan ei kuitenkaan edellytetä konkreettisesti johtavan tai valvovan työntekijän työtä. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että työnantajalla on sopijapuolten asemasta johtuen mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Työnsuorittajan asema on siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä.

Johto-oikeus

A:n ja X Oy:n välisen sopimuksen mukaan A sopii kunkin viikon toimeksiannoista ja aikatauluista yhdessä X Oy:n kanssa tavallisesti edellisellä kalenteriviikolla. X Oy voi tarjota toimeksiantoja myös lyhyemmällä varoitusajalla. A voi aina kieltäytyä tarjotuista toimeksiannoista ja hänellä on siten oikeus olla hyväksymättä toimeksiantoja. Sopimuksen mukaan A:lla on velvollisuus suorittaa sovitut toimeksiannot lakien ja asetusten sekä yleisten ohjeiden mukaisesti käyttäen sovellusta tai muuta vastaavaa viestintävälinettä, kuten matkapuhelinta. Sopimuksen liitteenä mainitaan olevan tietopaketti, jossa on lisätietoa sopimussuhteesta. A:n ja X Oy:n mukaan sopimuksessa ei ole ollut liitettä. Eläketurvakeskus on kysynyt X Oy:ltä, onko sillä A:n työhön liittyviä asiakirjoja tai A:lle annettua ruokalähettityöhön liittyvää ohjeistusta tai muuta aineistoa, joka valaisisi A:n työskentelyä. Eläketurvakeskus on pyytänyt toimittamaan näistä kopion. X Oy on vastannut, ettei sillä ole tällaista. X Oy on todennut, ettei se ole antanut määräyksiä työn suorittamisesta. X Oy on kuitenkin antanut ohjeita ja neuvoja koskien sen alustan käyttämistä ja tähän tarkoitukseen sen laatimat kirjalliset ohjeistukset ja video-ohjeistukset ovat luonteeltaan X Oy:n järjestelmän käyttöohje eivät direktiomääräys. X Oy:n mukaan ohjeissa muun muassa neuvotaan sen yhteistyökumppaneita alustan käyttöön, mutta ei anneta ohjeistuksia esimerkiksi siitä, missä tai milloin ruokalähettien tulisi palvelujaan tarjota. X Oy:n mukaan se on neuvonut myös ravintoloita ja kuluttajia verkkopalveluunsa liittyvissä kysymyksissä.
Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee X Oy:n kertoneen, että niin sanotut rider captainit ovat sen työsuhteisia työntekijöitä ja että heidän tehtäviinsä kuuluu myös onboarding-koulutus ruokaläheteille yhteistyösuhteen aloitukseksi. He eivät ole lähettien esimiehiä eivätkä he ohjaa tai valvo lähettien työtä eivätkä he myöskään pidä systemaattisesti yhteyttä lähetteihin vaan toimivat heidän tukenaan ja vastaavat kysymyksiin tarvittaessa. X Oy on kertonut, että opastaminen lähettityöhön ja alustan käyttöön ei merkitse työsuhdetta, koska ohjeiden noudattamista ei ole seurattu tai valvottu. Ohjeet ovat X Oy:n mukaan koskeneet lähinnä kolmea asiakokonaisuutta: 1) koronaturvallisuutta, 2) lähetin käyttäytymistä suhteessa ravintolakumppaneihin ja asiakkaisiin sekä 3) asiakastietojen käyttämistä. Ohjeiden tarkoituksena on taata turvallinen asiakaskokemus X Oy:n omille asiakkaille eli ruoan tilaajille.

A:n mukaan työnantaja on ohjeistanut ja valvonut työtä yksityiskohtaisesti ja rider captainit ovat ylläpitäneet whatsapp- viestipalvelussa ryhmiä sekä ottaneet lähettiin yhteyttä tätä kautta.

X Oy:tä koskevasta työneuvoston lausunnosta TN 1482-20 ilmenee, että aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tarkastuksella on tullut ilmi, että X Oy on antanut läheteille kirjallisen ohjeistuksen, jonka perusteella työ tulee tehdä. X Oy:n internet sivuilla olevassa rekrytointivideossa on myös ohjeistettu yksityiskohtaisesti työn suorittamiseen.

A:n ja X Oy:n välisen sopimuksen mukaan ruokalähetti sopii kunkin viikon toimeksiannoista ja aikatauluista yhdessä X Oy:n kanssa tavallisesti edellisellä kalenteriviikolla. Ruokalähetillä on oikeus kieltäytyä tarjotuista toimeksiannoista ja oikeus olla hyväksymättä toimeksiantoja. X Oy:n mukaan ruokatoimitusten määrään, sijaintiin ja ajankohtaan vaikuttavat X Oy:n alustaa käyttävät asiakkaat ja yhteistyökumppaneina olevien ravintoloiden aikataulut. Käytettävissä olevan tiedon perusteella alusta toimii automaattisesti siten, että algoritmi ennustaa aktiivisimpia kuljetusikkunoita ja määrittää tarjolla olevat kuljetusikkunat sekä vaikuttaa siihen, miten kuljetustoimeksiantoja tarjotaan ranking/batch-järjestelmän mukaisesti lähettien valittaviksi. Valitsemiensa kuljetusikkunoiden sisällä ruokalähetit valitsevat kuljetuksia itselleen ja suunnittelevat kuljetuksen reitin kuljetustehtävien puitteissa. Työlle ei ole sovittu vähimmäismäärää. A on voinut itse päättää käytettävissä olostaan ja tehtävien hyväksymisestä. X Oy:n alusta antaa ruokalähetille reittiehdotuksia sekä toimitusajankohta-arvioita, joiden noudattamisesta ruokalähetti päättää itse.

Vakuutusoikeus toteaa, ettei asiassa ole esitetty mitään kirjallista selvitystä X Oy:n kertomista ja selvityksessä viitatuista ohjeista. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vakuutusoikeus katsoo, että X Oy on antanut A:lle ohjeita sen hallinnoiman alustan käytöstä. X Oy:n hallinnoima alusta on ollut olennainen osa A:n työsuorituksen vastaanottamista ja suorittamista. Vakuutusoikeus katsoo, että X Oy on antanut ohjeita siitä, miten ruokalähetin tulee suorittaa kuljetustoimeksiantoja. X Oy:llä on lisäksi ollut henkilökuntaa, joka on opastanut lähettityöhön ja alustan käyttöön. A:lla on jo sopimukseen kirjatun perusteella ollut velvollisuus noudattaa X Oy:n antamia ohjeita.

Vakuutusoikeus katsoo, että asiassa esitetty ranking/batch -järjestelmä kuvautuu automatisoitunakin sellaisena, että siihen, miten algoritmi jakaa kuljetusikkunoita ruokaläheteille, vaikuttaa ruokalähetin työn laatu ja toiminta hänen toimitettavaksi valitsemiensa kuljetusten osalta.

Vakuutusoikeus toteaa, että X Oy:n sovellus/alusta on keskeinen osa sen liiketoimintaa ja automatisoitunakin sen on katsottava olevan X Oy:n hallinnoima. X Oy:n järjestelmän mukaan sen määrittämällä tavalla ruokaläheteille tulee avoimeksi kuljetusikkunoita tarjolla olevista ruoan kotiinkuljetuksista. Vakuutusoikeus katsoo, että X Oy käyttää ohjaus- ja määräysvaltaa siitä, milloin ja missä kuljetustoimituksia ruokalähetille tarjotaan. Vakuutusoikeus korostaa myös sitä, että vaihtelevan työajan ja niin sanotun nollatuntisopimuksen mukaisissa työsuhteissa tarjolla olevaan työhön voi vaikuttaa kysyntä eikä ruokalähettien työ tältä osin kuvaudu erilaisena.

Valvontaoikeus

X Oy:n mukaan se ei valvo lähettien työtä eikä tehtäviin käytettyä aikaa. Selvityksen mukaan X Oy seuraa alustan kautta järjestelmässä vain tilauksen kuljetusta, koska tiedot ovat tarpeellisia sen varmistamiseksi, että kuljetustehtävä on suoritettu. Lisäksi järjestelmässä tuotetaan tieto asiakkaalle siitä, missä vaiheessa tilaus kulloinkin on. X Oy:n mukaan sen digitaalinen sovellus ei rekisteröi tietoja mahdollisesta ohjeiden vastaisesta toiminnasta. Tällaiset asiat voivat tulla X Oy:n tietoon korkeintaan reklamaatioiden kautta. Tilauksia seuraamalla X Oy:llä on mahdollisuus reagoida ilmi tulleisiin poikkeustilanteisiin.

X Oy:tä koskevasta työneuvoston lausunnosta TN 1482-20 ilmenee, että aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tarkastuksessa on todettu, että lähettien työn laatu on vaikuttanut vuorojen jakamiseen läheteille. Tämä tapahtuu niin sanotun ranking/batch-systeemin kautta. Sovellukseen tulee merkintä tilauksen ottamisesta kuljetettavaksi, tilauksen mahdollisesta peruuttamisesta sekä tilauksen toimittamisesta ruoan tilaajalle. Jos tilauksessa tai sen toimittamisessa on virheellisyyksiä, X Oy selvittää asian ruoan tilaaja-asiakkaan kanssa.

Vakuutusoikeus toteaa, että direktio-oikeus tunnusmerkin täyttymisen osalta valvonnan ja seurannan tavoilla ei ole olennaista merkitystä. Myös digitaalisen alustan kautta tapahtuva valvonta ja seuranta tai oikeus ja mahdollisuus niihin ilman konkreettisia valvonnan toimenpiteitä voi tapahtua direktio-oikeutta ilmentävästi silloin, kun digitaalinen alusta on työnantajan hallinnoima. Vakuutusoikeus katsoo, että A:n on tullut noudattaa X Oy:n antamaa ohjeistusta käyttäessään digitaalista alustaa. Kuljetustoimeksiannot suoritetaan suurelta osin alustaa käyttäen ja ruokalähetin toiminta kuljetustoimeksiantojen vastaanottamisessa ja suorittamisessa vaikuttaa hänelle tarjottaviin toimeksiantoihin. X Oy seuraa sen hallinnoiman alustan kautta tilauksen kulkua eli myös sitä, miten ruoan kotiinkuljetus eli ruokalähetin työsuoritus etenee. Lisäksi jos toimituksen osalta ilmenee poikkeustilanteita, X Oy voi reagoida niihin tilauksen seurannan avulla. Myös asiakaspalautteiden avulla X Oy:llä on mahdollisuus valvoa tilausten toimittamista. Näin ollen X Oy:llä on oikeus ja mahdollisuus alustan kautta ja myös mahdollisten reklamaatioiden avulla seurata A:n työsuoritusta eli ruoan kotiinkuljetusta sekä myös oikeus ja mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Vakuutusoikeus katsoo, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy myös työnantajan johdon ja valvonnan alaisuuden osalta.

Kokonaisarvion tarve

Vakuutusoikeus katsoo, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy. Ottaen huomioon X Oy:n esittämät seikat ruokalähetin asemasta yrittäjänä sekä X Oy:n ja ruokalähetin välisen oikeussuhteen kiistanalaisuuden asiassa on kuitenkin perusteltua arvioida, nouseeko selvityksestä esille sellaisia seikkoja, jotka selvästi ja merkittävästi viittaisivat itsenäiseen yrittäjätyöhön ja työsuhdetta vastaan ja joiden vuoksi asiassa tulisi vielä suorittaa kokonaisarvio. Tilannetta on tämän vuoksi syytä tarkastella myös itsenäisen yrittäjän käsitteen ja itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkistön perusteella. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, miten itsenäisenä työtä suorittavan sopimuskumppanin asemaa on pidettävä suhteessa toiseen sopimuskumppaniin.

Itsenäisen yrittäjän käsite on määritelty edellä selostetussa yrittäjän eläkelain 3 §:ssä. Itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkistön osalta ei sen sijaan ole säännöksiä, vaan tunnusmerkistö on muodostunut työoikeudellisessa oikeuskäytännössä. Itsenäisen yrittäjyyden aineelliseen tunnusmerkistöön kuuluvat toiminnan yleisyys ja julkisuus, yrittäjäriski sekä yrittäjän vapaus. Itsenäisen yrittäjyyden muodolliseen tunnusmerkistöön kuuluvat muun muassa ilmoitusten tekeminen viranomaisrekistereihin, kuten esimerkiksi kaupparekisteriin ja ennakkoperintärekisteriin, sekä yrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen ottaminen. Myös työstä saadun korvauksen maksutapa eli se, laskuttaako työn suorittaja korvauksen ja sisältyykö summaan arvonlisävero, voidaan pitää itsenäisen yrittäjyyden muodollisena tunnusmerkkinä.

Aineelliset tunnusmerkit

Toiminnan yleisyydellä ja julkisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö tarjoaa itse palvelujaan ja ilmoittaa niistä julkisesti. Asiassa ei ole tullut esille, että A olisi markkinoinut kuljetuspalvelujaan tai tehnyt kuljetustoimeksiantoja muille tahoille. Sen sijaan X Oy mainostaa sovellustaan ja sen avulla ruoan kotiin tilaamista. Ruokalähetit, kuten A, vaikuttavat olevan vain osa tätä X Oy:n liiketoiminnan ketjua, jossa asiakas tilaa sovelluksen kautta ruokaa ja ruokalähetti kuljettaa sen. Kokonaisuudessaan koko ajan operoidaan X Oy:n hallinnoimalla sovelluksella X Oy:n lukuun. Vakuutusoikeus katsoo, että toiminnan yleisyyden ja julkisuuden osalta tosiseikat viittaavat enemmän työsuhteeseen kuin itsenäiseen yrittäjyyteen.

Tyypillinen yrittäjätoiminnan piirre on taloudellinen sitoutuminen toimintaan, jolloin yrittäjä kantaa riskin siitä, että toiminta tuottaa ansiotuloa sekä vastaa työnsä lopputuloksesta ja laadusta sekä mahdollisista virheistä.

Yrittäjän osaamisella tai ammattitaidolla voi olla taloudellista merkitystä, jolloin yrittäjän taloudellinen riski toteutuu sitä kautta, miten kannattavaksi yritys saadaan hyödyntäen yrittäjän ammattitaitoa henkilökohtaisessa työpanoksessa.

Vakuutusoikeus toteaa, että A:n omien työvälineiden osalta ei ole tullut esille mitään sellaista erityistä taloudellista sitoutumista toimintaan, joka voitaisiin katsoa yrittäjän riskiksi. X Oy:n A:lle antamat työvälineet eivät myöskään ole olleet taloudellisesti merkittäviä. A:n ruokalähettityöstä saama taloudellinen hyöty on ollut palkkiosta koostunut vastike suoritetusta työstä. Varsinainen taloudellinen hyöty työsuorituksesta on tullut X Oy:lle ja A:n onkin katsottava työskennelleen X Oy:n lukuun. Vastuu työntuloksesta ja virheellisistä toimituksista on ollut A:lla vain siltä osin, ettei hän ole saanut suoritepalkkiota toimittamattomista kuljetuksista tai liian paljon myöhässä olleista kuljetuksista. Vastuu työn lopputuloksesta ja sen laadusta loppuasiakkaalle eli ruoan tilaajalle on ollut asiassa esitetyn selvityksen perusteella X Oy:llä. Näin ollen A:lla ei ole ollut itsenäiselle yrittäjätoiminnalle tyypillistä taloudellista riskiä työn lopputuloksesta ja sen laadusta eikä vastuuta virheellisistä toimituksista.

Vakuutusoikeus katsoo, ettei asiassa tule esille taloudellista tai muuta sitoutumista taikka erityistä ammatillista osaamista edellyttävää toimintaa, jonka perusteella A:lla voitaisiin arvioida olleen yrittäjätoiminnalle ominainen taloudellinen riski työskentelystään ruokalähettinä X Oy:lle. Pelkkä henkilökohtainen työpanos ei viittaa yrittäjäriskiin.

Yrittäjän vapauteen kuuluu, että yrittäjä on itsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään eikä yrittäjä ole työnteettäjän direktio-oikeuden alainen. Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää itse myös työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa. Työnteettäjä voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä ja osapuolet sopivat toimeksiannon sisällöstä. Työnteettäjä voi myös antaa yrittäjälle ohjeita toimeksiannon toteuttamista varten. Tällöin ei ole kysymys työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan direktio-oikeuden käytöstä, vaan yleisestä työnteettäjän tai tilaajan ohjausoikeudesta, joka käytännössä saattaa olla hyvinkin konkreettista ja yksityiskohtaista. Yrittäjätoiminnan itsenäisyyden arviossa merkitystä on myös sillä, että yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja hänellä on niin sanottu yrittäjän riski toiminnastaan.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lla on oikeus olla hyväksymättä toimeksiantoja. Hän voi sopimuksen mukaan vapaasti ottaa vastaan muita toimeksiantoja potentiaalisilta nykyisiltä tai tulevilta asiakkailta tai tehdä palkkatyötä. X Oy:n mukaan ruokalähetti voi vapaasti valita, milloin hän ottaa työtä vastaan ja milloin pitää vapaata.

Vakuutusoikeus toteaa, että vapaus valita työskentelyaika sekä mahdollisuus toimia useammassa työssä voi koskea myös esimerkiksi keikkatyössä työskenteleviä tai muutoin vaihtelevan työajan piirissä olevia työntekijöitä sekä osa-aikaista työtä tekeviä, eikä kyse siten ole pelkästään yrittäjätoiminnalle tyypillisestä vapaudesta. Vakuutusoikeus katsoo, että direktio tunnusmerkin täyttymisen kannalta ei ole ratkaisevaa, onko A saanut itse päättää, milloin hän on ollut X Oy:n käytettävissä kuljetustoimeksiantojen suorittamiseksi. Tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on merkityksellistä se, onko X Oy:llä ollut mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan niissä tilanteissa, joissa A oli sopinut ottavansa kuljetustoimeksiantoja vastaan, vai onko A voinut toimia vapaasti ja itsenäisesti ennalta sovitun toimeksiannon rajoissa.

Vakuutusoikeus katsoo, että X Oy on antanut ohjeet ja opastanut alustan käytössä, mikä on olennainen osa työsuoritusta. Lisäksi X Oy on alustan kautta määrittänyt, milloin ja missä työtä on tarjolla ennalta sovittuna aikana, sekä seurannut tilausten kulkua, jolloin sillä on ollut mahdollisuus myös A:n työsuorituksen seuraamiseen. X Oy:llä on siten ollut oikeus ja mahdollisuus direktio-oikeuden käyttämiseen A:n työsuorituksen osalta. A:lla on asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut tavallista työsuhdetta suurempi vapaus valita ja olla hyväksymättä sekä peruuttaakin työsuorituksia. Ottaen kuitenkin huomioon edellä esitetty X Oy:n direktio-oikeudesta ja A:lta puuttuvasta yrittäjän riskistä vakuutusoikeus katsoo, ettei A:n voida katsoa toimineen yrittäjälle tyypillisessä itsenäisessä asemassa suhteessa X Oy:öön.

Muodolliset tunnusmerkit

Muodollisten tunnusmerkkien osalta asiassa on riidatonta se, että A ei ole ilmoittautunut viranomaisrekistereihin omaan lukuunsa työskentelevänä yrittäjänä eikä hän ole ottanut yrittäjän eläkelain mukaista vakuutusta. X Oy on korostanut, että sopimuksessa on todettu ruokalähettien huolehtivan itse vakuutusten ottamisesta.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on työskennellyt verokortilla. X Oy on antanut A:lle palkkalaskelman sekä maksanut kuukausittain palkkion yhteismäärän hänen henkilökohtaiselle tililleen vähentäen siitä ennakonpidätysveron. X Oy on määritellyt palkkioiden perusteet ja maksanut korvaukset suoraan sen hallinnoimasta sovelluksesta saatujen suoritettujen kuljetustoimeksiantojen perusteella.

Vakuutusoikeus toteaa, että henkilön toimintaan sovellettava työeläkelaki ei määräydy sen perusteella, mitä sopimusehdoissa on työeläkevakuuttamisen osalta mahdollisesti mainittu. Se, että A ei ole tehnyt ilmoituksia viranomaisrekisteriin, ei ole ratkaisevaa, koska yrittäjätoimintaa voidaan harjoittaa myös itsenäisenä toiminnanharjoittajana. Ilmoitusten tekemättä jättämisen voidaan kuitenkin jossain määrin katsoa viittaavan siihen, ettei toimintaa ole tarkoitettu harjoitettavan ainakaan muodollisesti tietyssä yrittäjän roolissa. Vakuutusoikeus toteaa, että työsuorituksesta saadusta korvauksesta ja sen maksutavasta esitetyt tosiseikat ja sopimuksen sisältö viittaavat enemmän työsuhteiseen palkanmaksuun kuin yrittäjän työsuorituksesta saamaan palkkioon.

Vakuutusoikeus katsoo, että selvästi ja merkittävästi yrittäjyyden puolesta puhuvia tosiseikkoja ei ole tullut esille. Päinvastoin työsuhteeseen viittaavia seikkoja on pidettävä selvästi painavampina kuin yrittäjyyteen viittaavia seikkoja. Näin ollen kokonaisarviolle ei ole tarvetta.

Johtopäätös

Vakuutusoikeus katsoo, että A:n työskentely X Oy:lle ajalla 1.4.-12.8.2020 on tapahtunut työsuhteessa ja että hänen työskentelyynsä on siten sovellettava työntekijän eläkelakia. Valituksenalaista työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei ole valituksessa esitetyistä seikoista huolimatta syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asian näin päättyessä ei ole pidettävä kohtuuttomana, että X Oy joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Asian lopputulos huomioon ottaen vakuutusoikeus katsoo kohtuulliseksi, että X Oy määrätään korvaaman A:lle vakuutusoikeuskäsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 1 § 2 mom., 2 § 1 mom. 2 kohta ja 10 §
Yrittäjän eläkelaki 3 § 1 mom. ja 7 §
Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 mom.
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 mom.

Eri mieltä olleen jäsenen äänestyslausunto

Hyväksyn valituksen.

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n työskentely X Oy:n hyväksi tapahtunut yrittäjänä, jolloin hänen eläketurvansa olisi tullut järjestää yrittäjän eläkelain nojalla, vai onko hän työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa, jolloin eläketurvaan sovelletaan työntekijän eläkelakia. Työeläkelakien välinen rajanveto tehdään työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien perusteella, koska yrittäjyyden osalta ei ole tarkemmin säädetty tunnusmerkistöjä.

A:n ja X Oy:n välistä oikeussuhdetta on pidettävä työsuhteena, jos kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät. Tämä edellyttää, että työtä on tehty sopimuksen perusteella toiselle, vastiketta vastaan, henkilökohtaisesti ja tämän toisen johdon ja valvonnan alaisena. Jos joku tunnusmerkeistä jää täyttymättä, oikeussuhdetta ei ole pidettävä työsuhteena. Yksittäisten tunnusmerkistöjen tarkastelun lisäksi oikeussuhdetta on mahdollista arvioida lopuksi myös kokonaisarvioinnin nojalla.

Asiassa on riidatonta, että A:n työskentely on perustunut sopimukseen ja se on tapahtunut A:n lukuun vastiketta vastaan. Olen enemmistön kanssa samaa mieltä, että työtä on myös tehty sopimuksen perusteella henkilökohtaisesti.

Työsuhteen tunnusmerkistön keskeisimpänä arviointiperusteena on oikeuskäytännössä pidetty työnantajan oikeutta johtaa ja valvoa työn tekemistä. Työnjohto-oikeuteen sisältyy oikeus määrätä miten, missä ja milloin työ tulee suorittaa sekä oikeus valvoa sekä työntekoa että lopputuloksen laatua. Työn suorittajalla on oltava työtä koskevissa asioissa epäitsenäinen asema siten, että hän on velvollinen noudattamaan niitä ohjeita ja määräyksiä, joita työnantaja hänelle antaa.

Tässä asiassa A on voinut itsenäisesti päättää ruokakuljetusta koskevan toimeksiannon vastaanottamisesta, sen suorittamistavasta ja hän on voinut halutessaan myös luopua siitä ilman kielteistä seuraamusta. Tämä menettely ei ole mahdollista työsuhteessa, jossa työntekijän nimenomainen velvollisuus on tehdä työtä työnantajalle ja jossa työntekijällä on oikeus pidättäytyä työstä ainoastaan silloin, jos siitä aiheutuu vakavaa vaaraa työntekijän omalle tai muiden työntekijöiden hengelle tai terveydelle. Koska työstä kieltäytyminen perusteetta on työsuhteessa sopimusrikkomus, se voi johtaa myös työsopimussuhteen yksipuoliseen päättämiseen.
Katson lisäksi, että työsuhteissa noudatettavan työsopimuslain vaihtelevaa työaikaa koskevilla säännöksillä ei ole tässä asiassa oikeudellista merkitystä, koska vaihtelevana työaikana ei pidetä sellaista työaikajärjestelyä, jossa työntekijä saa itse päättää työajan pituudesta.

Asiassa on jäänyt epäselväksi se, missä määrin X Oy on valvonut A:n työskentelyä ja mikä merkitys X Oy:n hallinnoimalla digitaalisella palvelusovelluksella on asiassa. Vaikka teknologian kehittyessä ja palvelujen yhä laajemmin digitalisoituessa teknistä seurantaa on mahdollista laajemmassa määrin suorittaa myös työelämässä, katson että ilman konkreettisia toimia pelkkä tekninen mahdollisuus ei riitä toteuttamaan työnantajan johto- ja valvontaoikeutta.

Kun asiassa huomioidaan myös A:n mahdollisuus ottaa toimeksiantoja kilpailevilta yrityksiltä ja hänen käyttämät omat työvälineet, katson asian kokonaisarvioinnilla, että A on työskennellyt yrittäjäasemassa.
Oikeudenkäyntikulujen osalta totean, että asia on ollut oikeudellisesti epäselvä. Sen vuoksi on kohtuullista, että osapuolet vastaavat itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Äänestyslausunto perusteluista

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa siitä, että asiassa ei ole merkitystä sillä, onko A:lla ollut oikeus kieltäytyä tarjotusta työstä. Myös työsuhteisessa työssä osapuolet voivat sopia, että työntekijällä on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan tarjottua työtä tai toimeksiantoa. Myöskään Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 21.2.2024 antamalla päätöksellä ei ole merkitystä, vaikka tapauksessa olikin kyse ruokalähetistä ja siten periaatteessa samanlaisesta kuljetustoiminnasta. Päätös koski kuitenkin eri asianosaisia ja esiin tuodut seikat eroavat nyt käsiteltävästä asiasta.

X Oy:n ja A:n asiassa esittämät tosiseikat puoltavat työsuhteisuutta vakuutusoikeuden enemmistön esittämin perustein. Erityisesti viittaan siihen, mitä enemmistö on todennut työn johto- ja valvontaoikeudesta. Kokonaisarvion tarvetta ei näin ollen ole eikä myöskään tarvetta vielä erikseen arvioida, täyttyykö yrittäjyyden tunnusmerkistö. Muutoin olen samaa mieltä kuin enemmistö.