VakO 2159:2018

Kysymys siitä, tuliko vakuutusasiamiehenä toimineeseen A:han soveltaa vuosina 2012 - 2014 yrittäjän eläkelain sijaan työntekijän eläkelakia. Sopimussuhteessa Yhtiön Y kanssa vuodesta 2004 alkaen ollut vakuutusasiamies A myi Yhtiön Y vakuutuksia yhtiön kanssa samaan finanssiryhmään kuulu-vasta Pankista X käsin. Vakuutusoikeus katsoi, että vaikka A:n työskentelyssä Yhtiön Y hyväksi täyttyivät työsuhteen yleiset tunnusmerkit, tuli ratkaisu työsuhteen luonteesta tehdä kokonaisarvion perusteella, koska asiassa oli myös yrittäjäsuhteen puolesta puhuvia seikkoja. Kokonaisarviossaan vakuutusoikeus katsoi, että yrittäjyyden puolesta puhuvia seikkoja, erityisesti sopimussuhteen tarkoitus, pitkään jatkunut sopimussuhde ja se seikka, ettei sopimussuhteen aikana ollut olosuhteissa tapahtunut olennaista muutosta, voitiin käsillä olevassa asiassa pitää selvästi painavampina kuin työ-suhteen puolesta puhuvia seikkoja. Tämän johdosta vakuutusoikeus katsoi, että A ei ollut ollut vuosina 2012 - 2014 työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Yhtiöön Y siten, että hänen työskentelyynsä mainittuna aikana tulisi soveltaa työntekijän eläkelakia. (Äänestysratkaisu 4–1).

Esitiedot

A ja Vakuutusyhtiö Y (jäljempänä Yhtiö Y) olivat 26.8.2004 allekirjoittaneet myyntiasiamiessopimuksen. Sopimuksen mukaan asiamiehen tehtävänä oli ollut myydä vakuutuksia, ja palkkio oli tullut vain vakuutusten myynnistä. Sopimuksen mukaan asiamies ei ollut ollut työsuhteessa Yhtiöön Y, ja asiamiehen oli tullut järjestää eläketurvansa itse. Työeläkejärjestelmän ansaintarekisterin tietojen mukaan A:lla oli ollut yrittäjän eläkevakuutuslain mukainen yrittäjävakuutus voimassa ajalla 1.11.1998 – 31.1.2016. A oli ollut myös ennakkoperintärekisterissä. Asiamiessopimuksen tekohetkellä osapuolten tarkoituksena oli ollut, että A työskenteli yrittäjänä. Asiamiessopimuksen nojalla A oli toiminut Yhtiön Y vakuutusasiamiehenä vuosina 2004 – 2005 yhtiön toimistosta ja vuosina 2005 – 2014 kolmesta yhtiön kanssa samaan finanssiryhmittymään kuuluvasta paikallispankista käsin, viimeksi ja nyt käsiteltävänä aikana vuosina 2012 – 2014 Pankista X käsin. Sopimus oli ollut voimassa 26.10.2014 saakka. A oli omistamansa osakeyhtiön puolesta 27.10.2014 solminut uuden myynti-asiamiessopimuksen Yhtiön Y kanssa. Tämä sopimus oli päättynyt 18.12.2014.

Asian käsittely Eläketurvakeskuksessa

A oli 27.7.2016 pyytänyt Eläketurvakeskukselta päätöstä siitä, mitä työeläkelakia oli sovellettava hänen työskentelyynsä vakuutusasiamiehenä Yhtiön Y hyväksi vuosina 2012 - 2014.

Eläketurvakeskus katsoi 9.6.2017 antamassaan ratkaisussa asiaa kokonaisuutena arvioiden, ettei käytettävissä ollut ollut sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi voitu todentaa A:n työskennelleen Yhtiön Y johdon ja valvonnan alaisena työsuhteessa olevana työntekijänä. Kirjallisista sopimuksista ja tosiasiallisista työskentelyolosuhteista saadun selvityksen perusteella ei ollut voitu osoittaa, että A:n työskentelyssä olisi tapahtunut vuonna 2012 sellainen muutos, että työskentely olisi muuttunut yrittäjätoiminnasta työsuhteeksi. Saadun selvityksen perusteella A:n oli katsottava Yhtiölle Y työskennellessään toimineen itsenäisenä ammatinharjoittajana, johon oli sovellettava yrittäjän eläkelakia.

Asian käsittely työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa

A haki muutosta Eläketurvakeskuksen päätökseen ja vaati, että hänen työskentelyynsä Yhtiössä Y vuosina 2012 - 2014 sovelletaan yrittäjän eläkelain sijaan työntekijän eläkelakia.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen Eläketurvakeskuksen antamasta päätöksestä ilmenevillä perusteluilla.

Lisäksi muutoksenhakulautakunta totesi, että A:lla on ollut voimassa yrittäjän eläkelain mukainen vakuutus yrittäjätoiminnastaan ajalla 1.11.1998 - 31.1.2016. Yhtiölle Y A on työskennellyt vuodesta 2014 alkaen myyntiasiamiessopimusten perusteella 18.12.2014 saakka. Myyntiasiamiessopimuksissa on sopimusten tarkoitukseksi kirjattu, että asiamiehet toimivat itsenäisinä elinkeinonharjoittajina. Yhtiön Y ja A:n välillä ei ole tehty työsopimuslain mukaista työsopimusta. A:n oikeussuhteessa Yhtiöön Y ei ole tapahtunut vuonna 2012 sellaista muutosta, jonka perusteella voitaisiin arvioida työsopimuksen syntyneen. A:n myyntiasiamiestyöstä ja hänen työskentelyolosuhteistaan saatujen tietojen perusteella ei voida kokonaisarvion perusteella tehdä sellaista johtopäätöstä, että A olisi vuodesta 2012 alkaen työskennellyt työsuhteisen työntekijän asemassa. Näin ollen A on toiminut YEL:n piirissä.

Asian käsittely vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati muun muassa, että hänen työskentelyynsä Yhtiössä Y vuosina 2012 - 2014 oli sovellettava yrittäjän eläkelain sijaan työntekijän eläkelakia.

Vaatimuksen perusteeksi A muun ohella esitti, että Yhtiö Y oli yksipuolisesti muuttanut asiamiessopimuksen itsenäisestä ammatinharjoittajasta työsuhteiseksi toimenkuvaksi. Yhtiön Y myyntijohtajan ja tämän yhtiön kanssa samaan finanssiryhmittymään kuuluvan Pankin X suullisella sopimuksella työn johto ja valvonta oli siirretty Pankille X vuonna 2012. Tällä sopimuksella A oli velvoitettu päivystämään ja palvelemaan vakuutusasioissa pankin asiakkaita pankin aukioloaikana sekä iltaisin, jotta hän olisi saanut käyttöönsä pankin asiakaslistoja. Hän oli lisäksi joutunut tekemään myös muuta vakuutuksiin liittyvää työtä kuin yksistään myyntiä. Hänen oli tullut antaa pankille tietoja vakuutusasiakkaista. A:lla oli ollut kiinteä työpiste Pankin X salissa. A oli maksanut pankkisalin keskellä olleesta työhuoneestaan sekä käyttämistään työvälineistä vuokraa Yhtiölle Y. Yhtiö Y oli asettanut edellisen vuoden saavutusten perusteella tavoitteet, jotka A oli joutunut hyväksymään. Työnjohto-oikeutta osoittivat A:n mukaan myös työtehtävien viikoittainen raportointi, kannustinpalkkio ja sen maksamisen sitominen raportointiin, työajanseurantajärjestelmä sekä Yhtiön Y käymät esimiesalaiskeskustelut. Yhtiö Y oli myös päättänyt lomien ajankohdan. A:lla oli ollut vain yksi toimeksiantaja, eikä tehtäviä voinut teettää toisella.

Eläketurvakeskus esitti valituksen hylkäämistä.

Yhtiö Y esitti valituksen hylkäämistä. Perusteluinaan yhtiö esitti muun ohella, että A oli toiminut valituksenalaisena aikana yrittäjänä, eikä A ollut ollut asiamiehenä toimiessaan Yhtiön Y johdon ja valvonnan alaisena. A oli sopinut paikallisten pankkien johtajien kanssa siitä, että hän toimisi osan ajastaan paikallisen pankin konttorilla. A:n asiamiestoiminta ei ollut täyttänyt työsuhteen aineellisia eikä muodollisia tosiseikkoja. Pankinjohtajat tai Yhtiön Y myyntijohtajat eivät olleet velvoittaneet A:ta olemaan paikallisen pankin konttorilla tiettynä aikana. Yhtiö Y totesi, että asiamiehillä ei ollut ollut velvollisuutta toimittaa tietoja pankille. A:lle oli voitu antaa paikallisen pankin asiakaslistoja sekä tietoja asiakkaista, mutta kukaan ei ollut valvonut, oliko A ollut potentiaalisiin asiakkaisiin yhteydessä eikä kukaan ollut velvoittanut A:ta olemaan heihin yhteydessä. Yhtiön Y myyntijohtaja ei ollut antanut asiamiehelle työn suoritustapaa koskevia määräyksiä tai valvonut, että työtä tehtiin annettujen ohjeiden mukaisesti. A:lle maksettu palkkio oli perustunut myytyjen vakuutustuotteiden määrään. A oli laatinut itse liiketoimintasuunnitelman. A oli käyttänyt raportointijärjestelmää, joka oli luotu oman työn seurannan ja tekemisen kehittämisen tueksi. Myyntijohtaja oli voinut käydä muutaman kerran vuodessa asiamiesten kanssa läpi tavoitteiden saavuttamista ja valmennuskeskusteluja, mutta ei esimies-alaiskeskusteluja. Vakuutusedustuslain puitteissa noudatettavaksi edellytetyt Yhtiön Y vakuutustuotteiden myyntiin liittyvät ohjeet ja toimintamallit eivät olleet rajoittaneet A:n toiminnan suorittamisen itsenäisyyttä.

Asiassa kuultiin työeläkevakuutusyhtiötä Z, jossa sekä A että Yhtiön Y työntekijät olivat olleet vakuutettuina.

Suullinen käsittely

Vakuutusoikeus järjesti A:n pyynnöstä asiassa suullisen käsittelyn todistajien kuulemiseksi.

Vakuutusoikeuden ratkaisu pääasiassa

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin. Äänestysratkaisu (4–1).

Perustelut

Vakuutusoikeus totesi perusteluinaan muun muassa seuraavaa:

Sovellettavat oikeusohjeet

Työntekijän eläkelain 1 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Työntekijän eläkelain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitetaan työsuhteella työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

Yrittäjän eläkelain 1 §:n 2 momentin mukaan Suomessa asuvan ja toimivan yrittäjän on vakuutettava itsensä vanhuuden, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta siten kuin tässä laissa säädetään.

Yrittäjän eläkelain 3 §:n 1 momentin mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Työsopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Pykälän 2 momentin mukaan tätä lakia on sovellettava, vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, että työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta. Pykälän 3 momentin mukaan lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.

Vakuutusoikeus viittasi työsopimuslain hallituksen esitykseen (HE 157/2000 vp), korkeimman oikeuden tapauksiin KKO:2009:65 ja KKO:1996:49, vakuutusoikeuden tapauksiin 23.9.2020/3040:2019 ja 16.6.2017/5281:2014 sekä työneuvoston lausuntoihin TN 1360-99, TN 1411-06, TN 1420-06 ja TN 1444-11.

Työsuhteen yksittäiset tunnusmerkit

Työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä. Työsuhteen syntyminen edellyttää kaikkien työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten viiden tunnusmerkin täyttymistä: työtä on tehtävä sopimuksen perusteella toiselle, vastiketta vastaan, henkilökohtaisesti ja tämän toisen (= työnantajan) johdon ja valvonnan alaisena.

Työn teko sopimuksen perusteella, vastiketta vastaan, henkilökohtaisesti ja toiselle
A on solminut Yhtiön Y kanssa 26.8.2004 kirjallisen sopimuksen, jolla hän on sitoutunut myymään Yhtiön Y vakuutuksia. Vaikka sopimusta ei ole nimetty työsopimukseksi, tämä kirjallinen sopimus sellaisenaan saattaa täyttää sopimustunnusmerkin. Vakuutusten myynti on työtä, jolla on taloudellista arvoa, jolloin siinä on kysymys työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työn tekemisestä. Vakuutusten myynti on tapahtunut Yhtiön Y hyväksi eli vaatimus sopimukseen perustuvan työn tekemisestä toiselle on myös täyttynyt A:n toiminnassa. Yhtiö Y on sitoutunut maksamaan A:lle palkkiota myydyistä vakuutuksista, joten työ on tapahtunut vastiketta vastaan. A on myös sopimuksessa sitoutunut tekemään työn avustavia toimistotöitä lukuun ottamatta henkilökohtaisesti. Näin ollen tunnusmerkeistä työn tekeminen sopimuksen perusteella toiselle henkilökohtaisesti vastiketta vastaan ovat täyttyneet A:n myyntityössä.

Asiassa esitetyn suullisen ja kirjallisen selvityksen perusteella tosiasialliset olosuhteet ovat vastanneet näitä sopimuksessa sovittuja edellä mainittuja tunnusmerkkejä. Koska edellä mainitut sopimuksessa täyttyvät tunnusmerkit voivat kuitenkin liittyä myös muihin työnteon muotoihin, esimerkiksi yrittäjän ja työn teettäjän väliseen sopimukseen, asiassa on arvioitava, onko A:n työskentely tehty Yhtiön Y johdon ja valvonnan alaisena.

Työnjohto- ja valvontaoikeus eli direktiotunnusmerkki
A:n ja Yhtiön Y välisessä sopimuksessa ei ole mainintaa Yhtiön Y mahdollisuudesta valvoa tai johtaa A:n työtä. Asiassa tulee siten tarkastella A:n työskentelyn tosiasiallisia olosuhteita ja sitä, ilmeneekö niissä Yhtiön Y johtoa ja valvontaa eli direktio-oikeutta osoittavia tekijöitä siten, että A:n voitaisiin katsoa olleen epäitsenäisessä asemassa suhteessa Yhtiöön Y ja työoikeudellisen suojelun tarpeessa. Työnantajan työnjohto-oikeutta osoittaa työnantajan oikeus ennen työn aloittamista ja sen aikana määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään. Työnantajalle kuuluva valvonta puolestaan tarkoittaa oikeutta seurata, että työntekijä noudattaa annettuja, työn suorittamista koskevia määräyksiä. Tunnusmerkin täyttymiseksi riittää, että työnantajalla on mahdollisuus niin halutessaan ryhtyä konkreettisiin johto- ja valvontatoimiin. Kun pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan riittää täyttämään direktiotunnusmerkin, merkitystä ei ole sillä, millainen on käytännössä esille tulevan johdon ja valvonnan määrä. Lisäksi työn suorittajalla on oltava työtä koskevissa asioissa siten epäitsenäinen asema, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä. Asiassa on siten arvioitava, onko Yhtiöllä Y ollut mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan silloin, kun työtä on konkreettisesti tehty sekä mahdollisuus valvoa, että A on tuolloin työtä tehdessään toiminut Yhtiön Y hänelle antamien ohjeiden mukaan.

Esitetystä kirjallisesta ja suullisesta selvityksestä tehdyt johtopäätökset Yhtiön Y työnjohto- ja valvontaoikeudesta
Vakuutusoikeus pitää esitetyn selvityksen perusteella todennäköisenä, ettei jokaisen yksittäisen asiamiehen ollut käytännössä mahdollista sopia pankkien kanssa konttoriin sijoittumisesta. A:n itsensä asiasta kertoman tai esitetyn muunkaan selvityksen perusteella ei voida kuitenkaan todeta, että Yhtiö Y olisi määrännyt A:n työskentelemään samaan finanssiryhmittymään kuuluvaan Pankkiin X, vaan että Yhtiö Y on myyntijohtajansa kautta ollut aktiivisesti mukana yhtenä osapuolena neuvottelemassa Pankin X kanssa A:n sijoittumisesta pankin tiloihin. A:nkin kertoman perusteella kyse näyttää olleen siitä, että hänelle oli tarjottu mahdollisuutta harjoittaa vakuutusten myyntiä Pankin X konttorissa ja että hän oli ottanut tarjouksen vastaan uutena haasteena ja keinona ansaintamahdollisuuksiensa parantamiseen.

Asiassa ei ole ilmennyt, etteikö asiamies olisi voinut kieltäytyä hänelle tarjotusta pankkipaikasta. Todistajankertomuksista on käynyt ilmi, että asiamies on saattanut syystä tai toisesta menettää paikkansa pankissa, mutta asiassa ei ole kuitenkaan esitetty näyttöä siitä, että tällä pankkipaikan menettämisellä olisi ollut suoranaisia vaikutuksia Yhtiön Y kanssa tehdyn vakuutusasiamiessopimuksen voimassaoloon taikka että se olisi estänyt vakuutusasiamiehenä toimimista. Päinvastoin esimerkiksi todistajana kuultu Yhtiön Y myyntijohtaja on korostanut, että asiamiesten velvollisuudet olivat perustuneet Yhtiön Y ja asiamiehen väliseen asiamiessopimukseen, eikä kyseisen sopimuksen perusteella vakuutusten myynti ollut ollut sidottu pankista käsin tehtävään myyntityöhön.

A:n Pankkiin X sijoittumiseen liittyvistä olosuhteista ei ilmene, että Yhtiö Y olisi A:n pankkiin sijoittumisen osalta käyttänyt laissa tarkoitettua työnjohto-oikeutta A:han nähden.

Selvitystä siitä, että Yhtiö Y olisi määrännyt A:n työajasta, ei ole tullut esille. Se seikka, että A oli joutunut ilmoittamaan poissaoloistaan tai lomistaan pankille ja mahdollisesti myös Yhtiölle Y, ei osoita Yhtiön Y käyttäneen työsopimuslain mukaista johto- ja valvontaoikeutta A:han.

Molemmissa A:n allekirjoittamissa asiamiessopimuksissa on valittu rastilla kohta, jonka mukaan asiamiestoiminta on asiamiehelle päätoimista. Vaihtoehtona sopimuksessa on ollut sivutoimisuus. Vakuutusoikeus toteaa, että työn tekemisessä päätoimisuus liittyy harvemmin yrittäjänä työskentelemiseen, ja siten sopimuksessa valittu päätoimisuus voi viitata työsuhteessa työskentelyyn.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että Yhtiö Y olisi nimenomaisesti määrännyt A:lle työtehtäviä. Sopimuksen mukaan A:n tehtävänä on ollut myydä vakuutuksia. Muita työvelvoitteita sopimuksessa ei ole mainittu. Yhtiön Y on kerrottu antaneen asiamiehille soittolistoja potentiaalisista asiakkaista. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, onko A:lle annettu tällaisia listoja. Asiamiehet ovat voineet valita, käyttivätkö he listoja myyntityönsä apuna vai ei. Vakuutusten myyntitapa ei ollut myöskään sidottu puhelimitse tapahtuvaan myyntiin, vaan esitetyn selvityksen perusteella asiakkaita oli ollut mahdollista hankkia useasta eri kanavasta.

Vakuutusoikeuden arvion mukaan esitetystä sähköpostiviestistä on pääteltävissä, että Yhtiö Y on ainakin yksittäisissä tapauksissa seurannut pankkien vakuutusasiamiehille antamien asiakasohjausten hoitamista ja tarvittaessa kehottanut heitä huolehtimaan tekemättömät asiakasohjaukset kuntoon. Vakuutusoikeus toteaa, että kyseistä viestiä ei ole osoitettu A:lle. Sen voidaan katsoa kuitenkin viittaavan siihen, että pankkien vakuutusasiamiehille antamien asiakasohjausten hoitamisessa ei ole ollut kyse puhtaasti pankkien ja asiamiesten välisestä asiasta. Tällaisen ohjauksen voidaan katsoa olevan sellaista työn johtamista ja valvomista, joka tavanomaisesti kuuluu työsuhteeseen.

A on kertonut tehneensä pankeissa myös muuta kuin sopimukseen kuuluvaa vakuutusten myyntityötä. Tätä tukevat myös todistajien kertomukset ja asiassa esitetty kirjallinen selvitys. Toisaalta selvitys on ollut ristiriitaista sen seikan suhteen, onko muu kuin myyntityö ollut vakuutusasiamiehille vapaaehtoista, myyntiä mahdollisesti edistävää työtä, vai onko kyseessä ollut Yhtiön Y asettama työtehtäviin kuuluva velvollisuus. Vakuutusoikeudelle on toimitettu Yhtiön Y aluejohtajan lähettämä sähköpostiviesti, jossa todetaan, että korvausasiakkaiden palvelu kuuluu konttorissa olevien vakuutusihmisten tehtäviin. Vaikka kyseinen viesti on lähetetty vasta samoihin aikoihin kuin A:n asiamiessopimus päättyi, eikä viestiä ole osoitettu hänelle, vakuutusoikeus katsoo viestin viittaavan siihen, että Yhtiö Y on edellyttänyt pankista käsin toimivilta asiamiehiltä myös muun kuin myyntiasiamiessopimuksen mukaisen myyntityön tekemistä.

Vakuutusoikeus toteaa, että Yhtiöllä Y näyttää olleen käytössään vakuutusasiamiehille laadittu maatila-asiakkaille suunnattu malli. Yksinomaan kuvatun laisten asiakkaalle esittäytymistä koskeneiden ohjeiden perusteella ei voida vielä katsoa, että Yhtiöllä Y olisi ollut työnantajalle kuuluvaa työnjohto-oikeutta A:han nähden.

Asiassa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, mitä Pankki X on edellyttänyt A:lta. Vakuutusoikeus toteaa, että vaikka A itse olisikin sopinut paikalla olostaan pankin kanssa ja avannut ajanvarauskalenterinsa asiakkaiden vastaanottamiseksi ja vaikka siitä olisikin seurannut hänelle pankissa paikallaoloon liittyviä velvollisuuksia suhteessa pankkiin, se ei osoita, että Yhtiöllä Y olisi ollut työnjohto- ja valvontavaltaa A:han nähden. Yhtiön Y työnjohto- ja valvontavaltaa ei myöskään osoita A:n kuvailema pankin vaatimus yhdenmukaisesta vaatetuksesta kuten ei myöskään pankin A:lle tekemä vastikkeeton asiakasohjaus.

Asiassa esitetty kirjallinen selvitys ja todistajien kertomukset tukevat A:n väitettä siitä, että Yhtiö Y on aktiivisesti seurannut A:n myyntiä sekä osallistunut myyntitavoitteiden asettamiseen, ja että Yhtiö Y on voinut myötävaikuttaa asiamiesten toiminta-alueeseen. Vakuutusoikeus toteaa, että Yhtiön Y on esitetty osallistuneen melko aktiivisesti itsenäisten yrittäjien liiketoimintasuunnitelmien laatimiseen. Esitetyn selvityksen mukainen Yhtiön Y aktiivinen rooli asiamiesten myyntityön seuraamisessa sekä tavoitteiden asettamisessa ja niiden saavuttamisen seuraamisessa viittaa vakuutusoikeuden arvion mukaan enemmänkin työsuhteeseen kuin itsenäisenä yrittäjänä työskentelyyn.

Vakuutusoikeuden arvion mukaan asiassa ei ole esitetty A:n väitteen tueksi selvitystä siitä, että hänen ja Yhtiön Y väliset keskustelut olisivat olleet luonteeltaan työsuhteeseen liittyviä esimiesalais-/ kehityskeskusteluja.

Työn raportointijärjestelmän täyttämisvelvollisuuden osalta asianosaisten kertomukset ovat yhteneväisiä, ja niitä tukee järjestelmästä esitetty kirjallinen selvitys. Työn raportointijärjestelmä on ollut tekemisen seurannan väline ja sen on kuvattu olleen apuna myös asiamiehelle itselleen, jotta tämä voisi helpommin seurata asettamiensa tavoitteiden toteutumista. Sen sijaan järjestelmän täyttämisvelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksista annetut todistajankertomukset poikkeavat toisistaan. Kirjallisen selvityksen perusteella lisäpalkkion/kannustepalkkion saaminen on ollut sidottu järjestelmän täyttämiseen. Asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene, millainen sopimus järjestelmän käytöstä ja kannustepalkkioiden maksamisesta on tehty: ovatko asiamiehet erillisellä sopimuksella sitoutuneet järjestelmän käyttöön vai onko kyse ollut Yhtiön Y asiamiessopimuksen nojalla antamasta ohjeistuksesta. Asiamiessopimuksen mukaan asiamiehellä on ollut oikeus muihin korvauksiin tai palkkioihin vain, jos niistä on kirjallisesti sovittu tai Yhtiö Y on niistä kirjallisesti asiamiehelle ilmoittanut. Liiketoiminnan ja myynnin ohjaamiseksi päämiesyhtiöillä on myös sopimuksen mukaan ollut oikeus muut-taa palkkioiden rakennetta ja määrää.

Yleisesti voitaneen todeta, että yhtiöllä on tullut olla jokin järjestelmä ajantasaisen tiedon saamiseksi palkkioiden maksua ja erityisesti kannustepalkkioiden maksua varten. A on myös asiamiessopimuksessa sitoutunut raportoimaan ja antamaan tietoja Yhtiölle Y. Työn raportointijärjestelmä on ollut siis sekä tekemisen seurannan väline että väline kannustepalkkion maksamista varten, ja sen täyttäminen on siten ollut asiamiesten intressissä. A:n tapauksessa oikeus kannustepalkkioihin ja niiden maksaminen ovat olleet merkittävässä roolissa, koska ne ovat muodostaneet poikkeuksellisen suuren osan hänen palkkioistaan muihin asiamiehiin verrattuna. Kuitenkin asiassa on kerrottu, että järjestelmässä oli kysytty tietoja laajemminkin kuten esimerkiksi tietoja soitetuista puheluista ja asiakaskäynneistä. Vakuutusoikeus toteaa, että työn raportointia koskeva järjestelmä on mahdollistanut Yhtiölle Y A:n myynnin ja muun tekemisen tarkan seurannan. Tämä työn tekemisen seuranta on kuvautunut melko laajana ottaen huomioon, että kannustepalkkion maksaminen on perustunut yksinomaan myytyjen vakuutusten määrään.

Vakuutusoikeus toteaa, että laajaa tietojen kyselyä voidaan pitää osoituksena työsuhteeseen liittyvästä työnantajan valvontavallasta. Kuten hallituksen esityksessä ja oikeuskäytännössäkin on painotettu, työnantajan johto- ja valvontaoikeutta arvioitaessa riittävää on jo työnantajalla oleva mahdollisuus työnjohtoon ja valvontaan, vaikka sitä ei käytännössä toteutettaisikaan. Vakuutusoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että tavoitteiden asettamisen ja niiden seurannan sekä työn raportointijärjestelmän kautta Yhtiöllä Y on ollut mahdollista käyttää A:han tyypillisesti työsuhteeseen kuuluvaa työnantajan valvontavaltaa.

Muita työsuhteen olemassaolon arvioinnissa huomioitavia seikkoja

Vakuutusoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että koska täysin samankaltaista vakuutusten myyntityötä, kuin mitä A on tehnyt, ei ole tehty Yhtiössä Y työsuhteessa, ei A:n työskentelyn luonteesta voida tehdä johtopäätöksiä vertaamalla hänen toimintaansa yhtiön työsuhteisten tekemään työhön.

A:lle maksettujen palkkioiden osalta vakuutusoikeus toteaa, että myös työsuhteisilla työntekijöillä palkka/korvaus voi perustua pelkästään myynnin määrään, joten yksinomaan tämä seikka ei osoita yrittäjänä toimimista. A:n tulotasoa ei voida myöskään verrata suoraan Yhtiöön Y työsuhteessa olleiden vakuutusmyyjien tulotasoon johtuen heidän ja asiamiehenä työskennelleen A:n erilaisista työtehtävistä. Vaikka suuri palkkion määrä voi viitata yrittäjänä toimimiseen, niin A:n palkkioiden määrä on ollut toisiin asiamiehiinkin verrattuna huomattavan suuri. Todistajienkin kertomuksista on useaan otteeseen tullut esille, että A oli ollut koko maan parhaimpia vakuutusasiamiesmyyjiä Yhtiössä Y. Tähän nähden yksin palkkion määrän perusteella ei voida A:n tapauksessa tehdä päätelmiä sopimussuhteen todellisesta luonteesta. A on kertonut, että palkkiot oli maksettu hänelle nimikkeellä palkka. Vakuutusoikeus katsoo, ettei sille seikalle, millä nimikkeellä palkkio on maksettu, voida antaa olennaista merkitystä arvioitaessa A:n työsuhteen luonnetta. Olennaisempaa arvion kannalta on muun muassa se, onko palkkiosta vähennetty lakisääteiset työnantajamaksut.

Esitetyn selvityksen perusteella asiamiesten työhön liittyvissä olosuhteissa näyttää vähitellen tapahtuneen muutoksia Yhtiön Y omistajan vaihduttua vuonna 2005 ja Yhtiön Y liityttyä samaan finanssiryhmään kuin paikallispankit ja paikallispankki X. Kuitenkaan selvityksestä ei ilmene, että A:n työnkuva suhteessa Yhtiöön Y olisi olennaisesti muuttunut vuonna 2012 hänen siirryttyään toimi-maan Pankista X käsin.

Itsenäisen yrittäjän tunnusmerkit

Lainsäädännössä ei ole yrittäjän määritelmää. Työsuhteen ja yrittäjän välisessä rajanvedossa keskeinen merkitys on sillä, onko yrittäjä itsenäinen suhteessa työn teettäjään. Oikeuskäytännössä on työsuhteen tunnusmerkkejä vastaavasti katsottu yrittäjyyden tunnusmerkkeinä olevan muun ohella pääoman menettämisen riski, toiminnan julkisuus, yleisyys, laajuus ja itsenäisyys. Toimeksiantoja on yleensä useita, palveluja tarjotaan ja markkinoidaan julkisesti ennalta rajoittamattomalle asiakaskunnalle ja toimintaa harjoitetaan erityisestä toimipaikasta käsin. Yrittäjyyteen viittaavia aineellisia tunnusmerkkejä ovat muun ohella työn suorittajan oikeus käyttää apulaista ja sijaista työn teettäjää kuulematta, työn suorittajan oikeus määrittää itse työaikansa, päättää itse työnsä suoritustapa ja työnsä hinnoittelu. Muodollisina itsenäisen yrittäjän tunnusmerkkeinä voidaan pitää muun muassa kaupparekisteri-ilmoitusta, yrittäjän eläkevakuutusta, y-tunnusta sekä ennakkoperintärekisterimerkintää. Yksi toimeksiantaja ja se, ettei toiminta ole laajaa, vaikeuttavat rajanvetoa, mutta eivät poista yrittäjyyden olemassaoloa. Toisaalta se, että työ tehdään henkilön omilla työvälineillä ei myöskään sulje pois työsuhdetta.

Työn teettäjä voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä ilman, että kyse on työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan direktio-oikeuden käytöstä, vaan kyse on tällöin yleisestä työn teettäjän ohjausoikeudesta. Yrittäjyyteen liittyvä toimeksiantajan johto ja valvonta kohdistuvat yleensä työsuorituksen lopputulokseen, kun taas työsuhteeseen liittyvän johdon ja valvonnan merkitys korostuu työsuorituksen aikana. Yrittäjän ja työsuhteessa työskentelevän työntekijän olosuhteet voivat olla usein hyvin samankaltaiset, minkä johdosta rajanveto on vaikeaa.

A:n ja Yhtiön Y välisen sopimuksen mukaan A ei ole ollut työsuhteessa Yhtiöön Y. A:lla on ollut yrittäjän eläkevakuutus 1.4.2005 alkaen Työeläkevakuutusyhtiössä Z. Vakuutuksen työtulon määrää on nostettu 1.3.2013 alkaen. A on ollut ennakkoperintärekisterissä kesäkuusta 2005 alkaen. A on saanut palkkion myydyistä vakuutuksista, eikä Yhtiö Y ole maksanut kulukorvauksia, päivärahoja eikä lomakorvauksia. A:lla ei ole myöskään ollut vuosilomaa. A on vuokrannut työtilan ja työvälineet Yhtiöltä Y, vaikka sopimuksen ja todistajien kertomusten perusteella korvaus onkin ollut lähinnä nimellinen. Sopimuksen perusteella myytävät tuotteet ovat tulleet suoraan Yhtiöltä Y, eikä A ole voinut niistä päättää tai niitä hinnoitella. Asiamiessopimuksen mukaan Yhtiöltä Y on tullut myös markkinointimateriaali, ja muun materiaalin käyttö on ollut nimenomaisesti kielletty. Sopimuksessa ei ole määritelty A:n työaikaa, työntekopaikkaa eikä keinoja, joilla asiakkaita on tullut hankkia. Vakuutusoikeus toteaa, että A:n työ ei ole myöskään ollut sidottu Yhtiöön Y eikä pankin kautta tulleisiin asiakasohjauksiin, ja että hän on voinut tehdä myyntityötä ja asiakashankintaa myös muiden kanavien kautta.

Yrittäjyyteen liittyy voimakkaasti taloudellinen sitoutuminen toimintaan. Varsinaista yrittäjäsuhteeseen kuuluvaa tyypillistä taloudellista yrittäjäriskiä A:lla ei voida katsoa olleen. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO:2009:65 todennut, että etenkään palvelualalla pääoman sijoittamista ja sen menettämisen riskiä ei voida pitää yrittäjyyteen välttämättömästi liittyvinä tekijöinä. Yrittäjän taloudellinen riski toteutuu tällöin sitä kautta, miten kannattavaksi yritys saadaan vai joudutaanko toiminta lopettamaan. Edelleen ratkaisun mukaan yrittäjän osaamisella tai ammattitaidolla voi olla taloudellista sitoutumista vastaava merkitys. A:n tapauksessa palkkioiden määrään on olennaisesti vaikuttanut hänen oma työpanoksensa, ammattitaitonsa myyjänä ja kykynsä verkostoitua. Siten suoranaisen taloudellisen yrittäjäriskin puuttuminen A:n toiminnasta ei sulje pois sitä, että hän olisi toiminut yrittäjänä.

Vakuutusasiamiessopimuksen sekä todistajien kertomusten perusteella asiamiehen toiminta on ollut päätoimista, ja asiamiesten edellytettiin olevan kokopäiväisiä sekä sitoutuvan tavoitteisiin. Asiamiehillä on ollut vain yksi toimeksiantaja, ja he ovat myyneet vain Yhtiön Y vakuutuksia. Vakuutusoikeus toteaa, että etenkin asiamiestoiminnan luonne huomioon ottaen pelkästään se, että A:lla oli ollut vain yksi toimeksiantaja, ei vielä riitä muuttamaan toimeksiantosuhdetta työsuhteeksi. Vaikka vakuutusoikeus on aiemmin todennut päätoimisuuden voivan viitata työsuhteessa työskentelyyn, ei päätoimisuuden toisaalta voida katsoa sulkevan pois työskentelyn yrittäjäluonnetta.

A:n sopimussuhteen arvioinnissa huomiota tulee kiinnittää myös siihen, onko toiminta yleensä yrittäjämäistä eli missä muodossa toimintaa on yleensä harjoitettu. Vakuutusasiamiehiä on toiminut vakuutusyhtiöissä jo vuosikymmenien ajan, ja heitä on yleensä pidetty yrittäjinä. Myös A on vuodesta 2004 alkaen harjoittanut Yhtiön Y vakuutusten myyntiä yrittäjäsopimuksen perusteella ensin toimi-nimellä ja myöhemmin osakeyhtiömuotoisena.

A:n, Yhtiön Y ja paikallispankkien välinen suhde

Vakuutusoikeus toteaa, että vaikka Yhtiö Y ja paikallispankit kuuluvat samaan finanssiryhmään, niitä on tästä huolimatta tarkasteltava erillisinä oikeushenkilöinä, kun kyse on A:n ja Yhtiön Y välisen sopimussuhteen työoikeudellisesta arvioimisesta.

Kokonaisarvio A:n asemasta ja johtopäätökset

Ratkaistaessa sitä, onko A työskennellyt työntekijänä vai yrittäjänä, tulee ensiksi arvioida sitä, täyttääkö A:n työnteko aiemmin selostetut työsuhteen yleiset tunnusmerkit. Vakuutusoikeuden käsityksen mukaan asiassa on riidatonta, että A on tehnyt sopimuksen perusteella henkilökohtaisesti työtä Yhtiön Y hyväksi palkkiota vastaan. Erimielisyyttä on ollut siitä, onko A työskennellyt Yhtiön Y johdon ja valvonnan alaisena.

Vakuutusoikeuden arvion mukaan asiassa on esitetty riittävä selvitys siitä, että Yhtiöllä Y on ollut mahdollisuus kohdistaa A:han työnjohto- ja valvontavaltaa työn raportointijärjestelmän, liiketoimintasuunnitelmien sekä tavoitekeskustelujen muodossa. Edellä mainitun lisäksi esitetyistä yksittäisistä sähköpostiviesteistä käy ilmi, että Yhtiö Y on ainakin yksittäistapauksissa valvonut asiamiesten toimintaa pankeissa ja muun muassa kehottanut heitä hoitamaan pankin asiamiehille antamat asiakasohjaukset. Nämä viestit eivät kuitenkaan ole kohdistuneet suoraan A:han. Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa esitetty selvitys on tältä osin A:n suhteen välillistä, mikä vähentää sen painoarvoa arvioitaessa A:n työskentelyn luonnetta. Vakuutusoikeus toteaa edelleen, että vaikka Yhtiö Y ja pankit kuuluvat samaan finanssiryhmään, ne ovat eri oikeushenkilöitä. Näin ollen Pankin X A:han mahdollisesti kohdistamilla toimenpiteillä, jotka ovat luonteeltaan tavanomaisesti työnantajan työnjohto ja -valvontavallan piiriin kuuluvia, ei ole lähtökohtaisesti merkitystä arvioitaessa sitä, onko A:n ja Yhtiön Y välille muodostunut työsuhde.

Työsuhteen yleiset tunnusmerkit voivat kuitenkin toisinaan täyttyä niissäkin tapauksissa, joissa työ on tehty yrittäjänä. Vaikka vakuutusoikeus on edellä arvioinut työsuhteen yleisten tunnusmerkkien pitkälti täyttyvän A:n ja Yhtiön Y välisessä asiamiessuhteessa, A:n toimintaan vakuutusasiamiehenä liittyy myös useita seikkoja, jotka puhuvat yrittäjäsuhteen puolesta. Tämän vuoksi ratkaisu A:n työskentelyn luonteesta tulee tehdä kokonaisarvion perusteella.

A:n ja Yhtiön Y vuonna 2004 solmimassa asiamiessopimuksessa todetaan nimenomaisesti, ettei sopimus muodosta osapuolten välille työsuhdetta. A on alun perin ollut molempien sopimusosapuolten näkemyksen mukaan yrittäjä. A ei ole vakuutusasiamiessopimuksensa voimassaoloaikana puuttunut tilanteeseensa, eikä hän ole esimerkiksi vaatinut Yhtiöltä Y vuosilomalain mukaisia lomia tai muita työsuhteeseen kuuluvia maksuja tai korvauksia. A:lla on ollut YEL-vakuutus, jonka työtuloa hän on lisäksi korottanut vuonna 2013. A on myös jatkanut asiamiestoimintaa solmimalla 27.10.2014 osakeyhtiömuotoisena asiamiesyrityksenä uuden myyntiasiamiessopimuksen, joka on sittemmin päättynyt 18.12.2014 sopimusrikkomuksen johdosta. Asiamiessopimuksen päättyminen ei ole liittynyt A:n yrittäjä-/työntekijäsuhdetta koskeviin erimielisyyksiin tai vaatimuksiin. A on vasta vuonna 2016 pyytänyt Eläketurvakeskukselta päätöstä hänen toimintaansa sovellettavasta työeläkelaista. Esitetyn selvityksen perusteella A:n ja Yhtiön Y väliset eriävät mielipiteet oikeussuhteen laadusta ovat ilmenneet vasta sopimussuhteen päättymisen jälkeen.

Vakuutusoikeus toteaa, että työlainsäädännön pakottavuudesta johtuen osapuolten omat käsitykset oikeussuhteen laadusta eivät ole ratkaisevassa asemassa arvioitaessa oikeussuhteen luonnetta. Osapuolten käsityksillä ja sopimuksen tarkoituksella, jotka ilmenevät myös tosiasiallisesti työtä suoritettaessa, on kuitenkin merkitystä kokonaisarvioinnissa, erityisesti jos käsitykset ovat yhteneväiset. Esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2009:65 on todettu, että kun lisäksi henkilöiden tekemää sopimusta oli noudatettu tarkoitetuin tavoin, eikä osapuolten erimielisyys ennen sopimussuhteen päättymistä koskenut itse sopimusta tai sopimusosapuolten asemaa, ei sopimuksen luonnetta kokonaisuus huomioon ottaen katsottu perustelluksi arvioida jälkikäteen sovitusta poiketen. Jotta pakottavasta työlainsäädännöstä huolimatta A:n useita vuosia jatkunut itsenäiseen yrittäjyyteen perustuva sopimussuhde muuttuisi työsuhteeksi, edellyttäisi se, että aiemmin vallinneissa olosuhteissa olisi tapahtunut konkreettinen muutos.

Yhtiön Y vakuutusasiamiesten toimintaympäristössä on kerrottu tapahtuneen muutoksia omistajan muutoksen myötä vuonna 2005. Tämän jälkeen vakuutusasiamiehillä on ollut muun muassa mahdollisuus sijoittua myymään vakuutuksia pankkien konttoreista käsin. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A on toiminut vuosina 2007 - 2011 vakuutusasiamiehenä kahdesta eri paikallispankista käsin, minkä jälkeen hän on vuonna 2012 siirtynyt toimimaan vakuutusasiamiehenä paikallispankista X käsin. A:n mukaan hänen siirryttyään Pankkiin X hänen työskentelyynsä liittyvissä olosuhteissa oli tapahtunut muutos paitsi työskentelypaikan niin myös sopimukseen liittymättömän työn määrän osalta. Lisäksi A on pitänyt muutoksena myös sitä, että hänen mukaansa Yhtiö Y oli vuonna 2012 suullisella sopimuksella siirtänyt työn johto- ja valvontaoikeuden Pankille X.

Arvioitaessa A:n toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten merkitystä hänen työsuhteensa luonteen kannalta merkittävää on se, että asiamiessopimuksessa myyntityötä ei ole sidottu pankista käsin tehtävään myyntityöhön. Vaikka Yhtiön Y on osoitettu olleen aktiivisesti mukana järjestämässä A:lle toimipaikkaa vakuutusten myyntiä varten sekä Pankkiin X että sitä edeltävästi kahteen muuhunkin paikallispankkiin, ei Yhtiön Y ole osoitettu määränneen A:ta työskentelemään pankkiin. Yhtiön Y ei ole myöskään osoitettu antaneen A:lle ohjeita vakuutusten myyntityön tekemiseen, määränneen hänelle pankin osoittamia työtehtäviä taikka muutoinkaan asettaneen hänelle velvoitteita suhteessa Pankkiin X. Muun kuin puhtaan myyntityön tekemisen tai tekemättä jättämisen taikka pankinjohtajan mahdollisesti antamien määräysten/ohjeiden noudattamatta jättämisen ei ole osoitettu vaikuttaneen mitenkään A:n asiamiessopimukseen Yhtiön Y kanssa. Sopimussuhde Yhtiön Y kanssa ja myyntipalkkion saaminen eivät ole olleet riippuvaisia A:n pankissa olemisesta taikka siellä tehtävistä muista kuin myyntitöistä. Lisäksi A:n palkkioiden määriä vuosina 2012 - 2014 tarkasteltaessa voidaan niiden perusteella päätellä hänen kyenneen käyttämään työaikaansa sopimukseen kuulumattomasta työstä huolimatta varsin huomattavassa määrin nimenomaan palkkiota synnyttävään myyntityöhön.

Vakuutusoikeus toteaa, että olennaisimpina muutoksina A:n aiempaan työskentelyyn verrattuna voidaan pitää lähinnä työntekopaikan muuttumista ja työmäärän lisääntymistä. Kuitenkaan yksinomaan työntekopaikan ja työmäärän muutos eivät ole tekijöitä, joiden perusteella olosuhteissa voitaisiin arvioida tapahtuneen sellainen muutos, että aiemmin useita vuosia kestänyt A:n työskentely yrittäjänä suhteessa Yhtiöön Y olisi sen perusteella muuttunut työsuhteiseksi. Asiassa esitetystä selvityksestä ei myöskään ilmene, että Yhtiö Y olisi A:n esittämin tavoin siirtänyt työnjohto- ja valvontaoikeutta Pankille X.

Vakuutusoikeus toteaa, että työsuhteen yleiset tunnusmerkit viittaavat A:n olleen työsuhteessa Yhtiöön Y. Yrittäjyyden puolesta puhuvia seikkoja, erityisesti sopimussuhteen tarkoitus, pitkään jatkunut sopimussuhde ja se seikka, ettei sopimussuhteen aikana ole tapahtunut olennaista muutosta, voidaan kuitenkin tässä asiassa pitää selvästi painavampina kuin työsuhteen puolesta puhuvia seikkoja. Kokonaisarvion perusteella vakuutusoikeus katsoo, että A ei ole ollut vuosina 2012 - 2014 työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Yhtiöön Y siten, että hänen työskentelyynsä mainittuna aikana tulisi soveltaa työntekijän eläkelakia.

Eri mieltä olevan vakuutusoikeuden jäsenen äänestyslausunto

Eri mieltä ollut vakuutusoikeuden jäsen katsoi, että A:n työskentelyyn Yhtiön Y hyväksi ajalla 1.1.2012 - 27.10.2014 tuli soveltaa työntekijän eläkelakia.

Äänestyslausunnon perustelut

A ja Yhtiö Y ovat 26.8.2004 allekirjoittaneet myyntiasiamiessopimuksen. Tämän jälkeen A on perustamansa osakeyhtiön puolesta allekirjoittanut 27.10.2014 Yhtiön Y kanssa uuden sopimuksen. Tämä sopimus on päättynyt 18.12.2014. A:n mukaan ensiksi mainittu sopimus on ollut ammatinharjoittajan sopimus, joka on vuonna 2012 muuttunut työsopimukseksi, kun A on siirtänyt työn johdon ja valvonnan Yhtiölle Y.

Työsopimuslain (55/2001) 1 §:n 1 momentti on pakottavaa oikeutta. Tämän vuoksi sillä, minkälaiset A:n työnteon olosuhteet ovat ennen vuotta 2012 olleet tai onko olosuhteissa tapahtunut olennaisia muutoksia, ei ole asiassa merkitystä, jos työsuhteen tunnusmerkistö muutoin täyttyy. Pelkästään siitä, että A on riitauttanut Yhtiön Y kanssa tekemänsä sopimuksen luonteen vasta 1.1.2012 lukien, ei näin ollen voi tehdä sellaista johtopäätöstä, ettei vuonna 2004 tehty sopimus voisi olla työsopimus. Tavanomaista on myös, että sopimuksen luonne riitautetaan vasta sopimussuhteen päätyttyä. Toisaalta A on väittänyt, että Yhtiö Y olisi siirtänyt työn johdon ja valvonnan Pankille X 1.1.2012 eli että jo vuonna 2004 tehty sopimus täyttäisi työsuhteen tunnusmerkistön. Tästä väitteestä huolimatta ratkaistavana on nyt vain se, onko A ollut 1.1.2012 - 18.12.2014 työsuhteessa vai ei.

Vuonna 2004 allekirjoitetussa sopimuksessa on sovittu muun muassa, että asiamiestoiminta on päätoimista. Eläkelainsäädännössä päätoimisuus rinnastetaan kokoaikaisuuteen (HE 16/2015 vp., s. 53 - 54, 86 ja 95). Myös esimerkiksi opintovapaalain (279/1979) 4 §:ssä säädetyn päätoimisuuden on katsottava tarkoittavan kokoaikaisuutta. Katson näin ollen, että A oli sitoutunut myymään vakuutuksia Yhtiölle Y kokoaikaisesti. Sopimus ei näin ollen ole ollut sidottu työn tulokseen vaan aikaan eli siihen, että A oli sitoutunut olemaan Yhtiön Y käytettävissä kokoaikaisesti. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että sopimuksessa on paitsi sen sanamuodon mukaan myös tosiasiallisesti rajoitettu A:n mahdollisuuksia tehdä töitä muille. Työntekemisen sitominen aikaan ja muiden toimeksiantojen rajoittaminen ovat tyypillisiä työsuhteen tunnusmerkkejä.

A:n tehtävänä on ollut hankkia vakuutuksia Yhtiölle Y. Myyntityölle on luonteenomaista, että sitä tehdään useassa eri paikassa ja siellä, missä asiakkaat liikkuvat ja asiakkaille parhaiten sopivana aikana. Todistelusta on ilmennyt, että A:lla on ollut mahdollisuus varsin vapaasti järjestellä työaikojaan. Yhtiö Y tai Pankki X ei ole seurannut A:n työaikoja eikä esimerkiksi määrännyt vuosilomia. Yhtiöllä Y olisi kuitenkin ollut tähän mahdollisuus ottaen huomioon, että A oli sitoutunut myyntityöhön päätoimisesti.

A on väittänyt, että Yhtiö Y on sopinut paikallispankkien kanssa päivistä ja ajoista, jolloin hänen on tullut olla pankissa sekä antanut hänelle erilaisia asiakaslistoja ja siten käyttänyt häneen työn johto- ja valvontavaltaa. Yhtiön Y todistajina kuullut pankinjohtajat ovat kiistäneet A:n väitteet. A:n todistajana kuullun Yhtiön Y entisen aluejohtajan ja Yhtiön Y todistajana kuullun pankinjohtajan mukaan listoja on annettu. Pankin X pankinjohtajan mukaan A on itse sopinut tapaamisensa. Asiassa on kuitenkin esitetty sähköpostiviesti, jossa Yhtiön Y aluejohtaja on muistuttanut asiamiehiä paikallaolosta pankissa. Tällainen paikallaolosta muistuttaminen osoittaa ennemminkin työsuhteeseen kuuluvaa työn johto- ja valvontaoikeutta, koska siinä kontrolloidaan toisen osapuolen aikaa eikä työn tuloksia.

Yhtiö Y on vuosittain asettanut A:ta kuultuaan myyntitavoitteet ja seurannut niitä. Katson, että Yhtiö Y on näin valvonut A:n työtä enemmistön kuvailemalla tavalla. Yhtiön Y A:lle maksama korvaus on perustunut laskutukseen. Korvaus on maksettu säännöllisesti, mikä sekin puoltaa työsuhdetta.

Mikään todistelussa ei viittaa siihen, että Pankki X olisi johtanut ja valvonut A:n työtä työnantajana tai työsopimuslain 1 §:n 7 momentin mukaisena käyttäjäyrityksenä. Sen sijaan katson, että vuonna 2004 tehdystä sopimuksesta ja tosiasiallisista työskentelyolosuhteista on tehtävä se johtopäätös, että Yhtiö Y on johtanut ja valvonut A:n työtä 1.1.2012 lukien. A on perustamansa osakeyhtiön puolesta tehnyt uuden sopimuksen vuonna 2014. Syyksi tähän A on kertonut sen, että osakeyhtiön perustaminen mahdollisti apulaisten käyttämisen. Katson, että vaikka uudessakin sopimuksessa on sovittu päätoimisuudesta, A:n tarkoituksena ei ole ollut tehdä työsopimusta. Katson näin ollen, että työsuhteen tunnusmerkistö on täyttynyt 1.1.2012 - 27.10.2014.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 1 § 2 mom. ja 2 § 1 mom. 2 kohta
Yrittäjän eläkelaki 1 § 2 mom. ja 3 § 1 mom.
Työsopimuslaki 1 §