VakO 2205:2022

A työskenteli ruokalähettinä X Oy:n (niin sanotun alustayhtiön) kuljettajasovelluksen välityksellä. A:n ja X Oy:n välinen vakiosopimus oli käytössä ajalla 15.2.–28.5.2021. Sopimuksen mukaan A:lla oli oikeus vaihtaa toimeksiannon suorittajaa tai käyttää alihankkijaa. Asiassa ei myöskään ilmennyt, että X Oy:n suostumusta tai kuulemista olisi käytännössä edellytetty yksittäisten kuljetustehtävien siirtämiseksi kolmannelle taholle. Vakuutusoikeus totesi, että A ei sopimuksen mukaan ollut velvollinen henkilökohtaisesti osallistumaan ruoan kuljetustyöhön, eikä A:n katsottu olleen sitoutunut henkilökohtaisesti tekemään työtä. Henkilökohtaista sitoutumista koskeva työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetty tunnusmerkki ei täyttynyt. Vakuutusoikeus katsoi, että työn johto ja valvontaoikeus -tunnusmerkki sen sijaan täyttyi A:n ja X Oy:n välisessä sopimussuhteessa. Koska kaikki työsuhteelta edellytettävät yksittäiset tunnusmerkit eivät A:n ja X Oy:n välisessä sopimussuhteessa täyttyneet, A:n ei voitu katsoa tehneen ruokalähetin työtään työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työsuhteessa X Oy:öön.

Esitiedot

Vakuutusyhtiö oli hakemuksessaan pyytänyt Tapaturmavakuutuskeskukselta ratkaisua työtapaturma- ja ammattitautilain 7 §:n perusteella siihen, sovelletaanko vakuutusyhtiön vakuuttamien ruokalähettien työhön työtapaturma- ja ammattitautilakia ja täyttyvätkö ruokalähettien työssä työsuhteen tunnusmerkit ja työsopimuslain mukainen työsuhteen tulkinta.

Tapaturmavakuutuskeskus katsoi, että A:n X Oy:lle tekemä ruoan kuljetustyö oli tehty työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:n ja työsopimuslain 1 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla työsuhteessa.

X Oy haki muutosta Tapaturmavakuutuskeskuksen päätökseen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati päätöksen kumoamista. X Oy katsoi, että A ei ollut työskennellyt työsuhteessa, vaan toimeksiantosuhteessa yrittäjänä.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu ja perustelut

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi X Oy:n valituksen.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:n 1 kohdan mukaan jollei jäljempänä toisin säädetä, tätä lakia sovelletaan henkilöön, joka tekee työtä työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa.

Työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että A ja X Oy ovat tehneet sopimuksen, jonka perusteella A on 1.1.2021 alkavalla vakuutuskaudella tehnyt ruoan kuljetustyötä X Oy:n lukuun sopimuksessa määriteltyä vastiketta vastaan. A ei ole tehnyt kaupparekisteri-ilmoitusta yritystoiminnan aloittamisesta eikä hän harjoita ruoankuljetustoimintaa yrittäjänä. Hänellä ei ole yel-vakuutusta. Hän tekee ruoankuljetustyötä X Oy:lle vain harrastuksena/lisätyönä. Hänellä on muu päätyö.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että vaikka sopimuksessa on nimitetty X Oy:tä toimeksiantajaksi ja A:ta toimeksiantojen suorittajaksi, työntekosuhteen tosiasiallista luonnetta on pidettävä ratkaisevana, kun harkitaan sitä, sovelletaanko työhön työtapaturma- ja ammattitautilakia. Sopimuksessa X Oy ja A ovat sopineet, että toimeksiantojen suorittaja huolehtii vakuutuksistaan, mutta muutoksenhakulautakunta toteaa, että lakisääteisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen ottamisesta ei voi sopia osapuolten kesken. A on tehnyt X Oy:n kanssa sopimuksen työn tekemisestä X Oy:n lukuun vastiketta vastaan, ja muutoksenhakulautakunta katsoo, että työsuhteen tunnusmerkit näiltä osin toteutuvat.

Vakiintuneen oikeuskäytännön ja hallituksen esityksen työsopimuslaiksi (HE 157/2000) mukaan työnantajan johto ja valvonta -tunnusmerkin täyttyminen ei edellytä, että työnantaja tosiasiallisesti aktiivisesti tekee johtoa ja valvontaa, vaan pelkkä oikeus ja mahdollisuus johtoon ja valvontaan riittää. Tähän liittyen työn suorittajalla on oltava työtä koskevissa asioissa sillä tavoin epäitsenäinen asema, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesta antamia ohjeita ja määräyksiä.

Vaikka X Oy:n mukaan lähetillä ei ole velvollisuuta käyttää X Oy:n sovellusta, X Oy ohjeistaa siihen. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että käytännössä ilmeisesti sovelluksen käyttäminen on edellytys sille, että voi tehdä ruokalähetin työtä. Sovellus on X Oy:n kehittämä ja hallinnoima ja kuuluu X Oy:n toimintaan. Vaikka lähetti valitsee tarjolla olevista kuljetusikkunoista itselleen sopivat, X Oy (sen hallinnoima sovellus) tosiasiallisesti määrittää vapaana olevat kuljetusikkunat ja luokittelee ruokalähetit ryhmiin muun muassa luotettavuuden perusteella (batch-järjestelmä). X Oy tarjoaa sovelluksessaan valittavaksi enemmän kuljetusikkunoita kiireaikoina kuin muulloin, ja niiden pituus on sovelluksen määrittämä. Kuljetusikkunassa ruokakuljetuksen tehtäväkseen hyväksyttyään ja kuljetuksen aikana ruokalähetti on sidottu X Oy:n sovelluksen määrittelemiin työtehtäviin, ja X Oy:n sovellus ilmoittaa ruokalähetille, milloin ja missä yksittäinen työtehtävä tulee suorittaa. Vaikka tämä on X Oy:n mukaan vain mallinnusta ja palvelee sen asiakkaita, tämän voi katsoa suhteessa lähetteihin olevan työn ohjausta ja johtoa. Vaikka lähetti ei ole velvollinen noudattamaan sovelluksen ehdottamaa reittiehdotusta, silti työtehtävän alku ja loppu ovat maantieteellisesti määrätyt, samoin aika, jona ruoka-annos haetaan ja milloin sen tulee olla toimitettu ruoan tilaajalle. X Oy:llä on oikeus antaa ja se on antanut ohjeita läheteille myös covid-19-varotoimien noudattamisesta. Sovelluksen kautta sovellusta hallinnoivan X Oy:n voidaan katsoa tekevän lähettien työsuoritusten lopputuloksen valvontaa. Esimerkiksi ”No show” -tilanteissa lähetille tulee sanktio batch-järjestelmän kautta. Lisäksi asiakasreklamaatioiden perusteella X Oy voi antaa muistutuksia, ja on esimerkiksi sulkenut lähetin sovelluksen ulkopuolelle covid-19-ohjeiden noudattamatta jättämisen takia. Lisäksi X Oy näkee lähetin sijainnin sovelluksesta silloin, kun tämä on valmis ottamaan vastaan kuljetustehtäviä ja kuljetustoimeksiantojen aikana. Sovellus kerää dataa työsuorituksista. Vaikka X Oy ei käyttäisi tätä sen sovelluksessa saatavilla olevaa tietoa valvontaan, valvonta olisi mahdollista ja X Oy:llä olisi siihen oikeus. Lähetin, tässä tapauksessa A:n, aseman arvioidaan olevan sillä tavoin epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan X Oy:n hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä.

Henkilökohtainen sitoutuminen työsuoritukseen -tunnusmerkin toteutuminen edellyttää, että sopimukseen työn suorittajaksi on kirjattu fyysinen henkilö eikä yritys. Tämä toteutuu A:n kohdalla. Siihen, että ruokalähetti on alusta alkaen sitoutunut työsuoritukseen henkilökohtaisesti, viittaa myös se, että ruokalähetit hakevat lähetiksi X Oy:n verkkosivuilla olevalla lomakkeella (vertautuu työpaikan hakemiseen avoimessa rekrytoinnissa), ja antavat omat henkilötietonsa. Jatkossa ruokalähetin tulee omilla henkilökohtaisilla tunnuksillaan rekisteröityä X Oy:n palvelun käyttäjiksi. Sopimuksen mukaan sopimuksessa osapuolena oleva lähetti ei saa siirtää sopimusta kolmannelle osapuolelle, mikä vastaa työsopimuslain 1 luvun 7 §:ä ja ilmentää työntekovelvollisuuden henkilökohtaisuutta. Sopimuksessa on lisäksi mainittu, että ruokalähetillä on oikeus käyttää sijaista tai avustajaa. Tämä sinänsä ei puhu työsuhdetta vastaan, sillä tällainen oikeus myös työsuhteissa on melko tavallinen, jos työnantaja antaa siihen suostumuksensa. X Oy on kirjelmissään ilmoittanut, että tämä oikeus lähetillä on X Oy:tä kuulematta, siihen ei tarvita X Oy:n suostumusta tai lupaa, eikä X Oy ole suorittanut minkäänlaista ennakollista hyväksyntää tai harkintaa kolmansien osapuolten suhteen. Tätä ei kuitenkaan ole mainittu sopimuksessa. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että kyseessä on vain X Oy:n tulkinta sopimusehdon sisällöstä. A on kertonut, ettei sijaisten käyttämisestä ole ollut puhetta, joten A ei ole ollut tietoinen tällaisesta X Oy:n tulkinnasta/käytännöstä. X Oy:n ilmoittamalla sopimuksen tulkinnalla/käytännöllä ei ole olennaista merkitystä sopimuksen oikeudellisen luonteen arvioinnissa. Lisäksi muutoksenhakulautakunta toteaa, että sijainen saisi henkilökohtaisesti työn suorittamiseen sitoutuneen sopimusosapuolen tunnukset alustan käyttämistä varten, ja tekisi ruoankuljetustyön hänen puolestaan. Henkilökohtaisesti työsuoritukseen sitoutunut ruokalähetti saattaisi joutua sijaisen ”huonon” suorituksen johdosta alemmaksi batch-järjestelmässä, ja muun muassa batch-järjestelmä aiheuttaa sen, että tosiasiassa pääsääntöisesti ruokalähetti tekee itse sen työn, johon hän on sitoutunut. Esitetyn selvityksen perusteella muutoksenhakulautakunta katsoo, että A on sitoutunut henkilökohtaisesti tekemään työtä X Oy:n lukuun.

Työsopimuslain keskeisenä oikeuspoliittisena periaatteena on työsuhteen heikomman osapuolen eli työntekijän suojelun periaate. Samanlainen suojan tarve ei ole ulottunut itsenäisiin työnsuorittajiin, jotka voivat tehdä työtä usealle toimeksiantajalle, valita toimeksiantojaan ja määritellä hintatason, jolla he ovat valmiita tekemään työtä. Heidän asemansa on arvioitu olevan tasapuolinen toimeksiantajan kanssa. Vaikka kaikkien työsopimuslain mukaisten työsuhteen tunnusmerkkien voidaan katsoa A:n tapauksessa täyttyvän, muutoksenhakulautakunta arvioi A:n asemaa ja työskentelyä X Oy:lle myös kokonaisuutena.

Muutoksenhakulautakunta katsoo, että kokonaisarvioinnin perusteella A:n työskentelyssä ei juurikaan ole yrittäjätoiminnalle ominaisia piirteitä. Ensiksikin A ei ole tehnyt kaupparekisteri-ilmoitusta yrittäjätoiminnan aloittamisesta eikä ole ottanut yel-vakuutusta, eikä hänen kohdallaan ole muitakaan yrittäjyyden muodollisia tunnusmerkkejä. A:n X Oy:n kanssa tekemä sopimus perustuu X Oy:n laatimaan vakiosopimusmallin, jossa vastike on annettuna, eikä vastikkeesta ole neuvottelumahdollisuutta. X Oy tarjoaa A:n käyttöön omistamansa ja hallinnoimansa sovelluksen, jolla A voi valita kuljetusikkunoita ja ottaa vastaan ohjeita siitä, mistä ja mihin ja milloin ruoka-annos on kuljetettava. X Oy:n sovellusta käyttävät myös ruokaa tilaavat asiakkaat ja ravintolat, jotka ovat X Oy:n asiakkaita, ja asiakkaiden hankinnasta ja palvelun markkinoinnista (sisältäen lähettien tekemän ruoan kuljetuksen) vastaa yksinomaan X Oy. Ruokalähettien taloudellinen riski on verrattavissa työntekijän tavanomaiseen taloudelliseen riskiin työssä. Taloudellisen riskin liiketoiminnan kannattavuudesta kantaa X Oy. X Oy:n hallinnoiman alustan käyttämät ranking- ja vuorojakojärjestelmät vaikuttavat lähettien tosiasialliseen mahdollisuuteen itse hallita omaan työsuoritukseensa liittyvää taloudellista riskiä. Myöskään sovitun palkkion suuruuden perusteella ei voida päätellä, että kyseessä olisi yrittäjätyö, sillä palkkio ei ole sen tasoinen, että sen voitaisiin katsoa sisältävän työtapaturma- ja eläkevakuutusmaksut. A ei tarjoa ruoankuljetuspalveluja muille kuin X Oy:lle, hän ei markkinoi niitä eikä kilpailuta toimeksiantajia eikä harjoita tällaista toimintaa muutoin, eli toiminta ei ole laajaa eikä julkista. Kun hän on hyväksynyt ruoankuljetustyön X Oy:n sovelluksen kuljetusikkunassa, hänellä ei ole samaan aikaan oikeutta hoitaa muiden toimeksiantoja. Se, että ruokalähetit käyttäisivät X Oy:n sovellusta palvelustensa tarjoamiseen X Oy:lle ja X Oy olisi kaikkien ruokalähettien asiakas, ei vastaa asiakirjoista välittyvää kuvaa tosiasiallisesta kokonaistilanteesta A:n kohdalla. A:n ei voida katsoa olevan sellaisen itsenäisen työnsuorittajan asemassa, joka olisi tasapuolisessa asemassa X Oy:öön.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen tarkoitus on laissa säädettyjen korvausten maksaminen työtapaturmien ja ammattitautien kohdatessa. Korvauksilla turvataan työntekijän ja hänen omaistensa toimeentulo työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta (hallituksen esitys työtapaturma- ja ammattitautilaiksi, HE 277/2014 vp s. 10). Kun arvioidaan sitä, onko työtä tekevä henkilö työsopimuslain mukainen työntekijä, ja samalla työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen turvan piirissä, eikä tulkintaratkaisu tilanteeseen ole työoikeudellisesti vakiintunut, voidaan lainsäädännön edellä mainittu tarkoitus ottaa huomioon. Tällä ja edellä muutoin lausutuilla perusteilla muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n X Oy:lle tekemä ruoan kuljetustyö (ruokalähettityö) on tehty työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:n ja työsopimuslain 1 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla työsuhteessa, eikä siten ole aihetta muuttaa valituksenalaista päätöstä.

Asia ratkaistiin muutoksenhakulautakunnan vahvennetussa jaostossa.

Äänestysratkaisu 6-4.

Vähemmistö hyväksyi valituksen ja katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A on ollut yrittäjäasemassa.

Eriävän mielipiteen mukaan A on saanut valita itse työaikansa ja kieltäytyä yksittäisen toimeksiannon vastaanottamisesta myös työskentelyvuoronsa aikana. A:n ja X Oy:n välisessä sopimuksessa on sovittu, että kyse ei ole työsuhteesta ja nimenomaisesti sallittu sijaisen käyttäminen toimeksiannon suorittamisessa, mikä ei ole tavanomaista työsuhteessa. Työskentelyä kilpaileville yrityksille ei ole kielletty, vaan se on ollut sallittua jopa saman työskentelyvuoron aikana. Yrittäjäriski on ollut samanlainen kuin yhden henkilön yrityksissä tavallisesti eli lähinnä riski toimeksiantojen vähäisyydestä. Toimeksiantajalla ei ole ollut työoikeudellista johto- ja valvontaoikeutta toimeksiantojen aikana, kuten oikeutta velvoittaa A käyttämään tiettyä reittiä kuljetustehtävän aikana. Valvonta on sen sijaan kohdistunut kuljetustehtävän lopputulokseen eli siihen, että kuljetustehtävä on suoritettu tietyssä määräajassa, mikä on tyypillistä myös yritysten välisissä kuljetussopimuksissa.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

X Oy haki vakuutusoikeudelta muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja Tapaturmavakuutuskeskuksen päätökset kumotaan. X Oy katsoi, että työn johtoa ja valvontaa koskeva tunnusmerkki ei täyty eikä myöskään henkilökohtaisesti-tunnusmerkki täyty. X Oy:n mukaan työsuhteen tunnusmerkit eivät täyty X Oy:n ja A:n välisessä oikeussuhteessa ja viimeistään kokonaisarviointi osoittaa A:n toimineen yrittäjänä. A on työskennellyt yrittäjänä ja ollut toimeksiantosuhteessa X Oy:öön.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus katsoi, että A ei ollut tehnyt ruokalähetin työtään työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työsuhteessa. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin Tapaturmavakuutuskeskukselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

Äänestysratkaisu (12-2, enemmistön perustelujen osalta 11-1)

Ratkaisun perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut asiakirjoista ilmenevän keskeisen selvityksen ja sovellettujen säännösten osalta.

Tapaturmavakuutuskeskuksen päätös on annettu 23.6.2021, eli ennen työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin 1.7.2023 voimaan tullutta lainmuutosta. Tapaturmavakuutuskeskus on siis soveltanut asiassa 30.6.2023 voimassa ollutta työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momenttia (55/2001), jota myös tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on soveltanut arvioidessaan 15.6.2022 antamallaan päätöksellä Tapaturmavakuutuskeskuksen päätöksen oikeellisuutta. Asian ollessa vireillä vakuutusoikeudessa työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentti on muuttunut 1.7.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023), eikä siinä ole siirtymäsäännöstä. Vakuutusoikeus toteaa sovellettavan säännöksen osalta, että vakuutusoikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko Tapaturmavakuutuskeskus samoin kuin muutoksenhakulautakunta voinut päätyä ratkaisuunsa soveltamansa 30.6.2023 saakka voimassa olleen työsopimuslain (55/2001) nojalla. Asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on siis sovellettu 30.6.2023 saakka voimassa ollutta työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää (55/2001).

Asiassa on kyse siitä, onko A toimittaessaan ruokalähetyksiä kuljettajasovelluksen välityksellä ollut 30.6.2023 saakka voimassa olleen työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa (55/2001) tarkoitetussa työsuhteessa X Oy:öön ja onko A:han näin ollen sovellettava työtapaturma- ja ammattitautilakia.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin (55/2001) mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Kaikkien edellä mainittujen työsuhteen tunnusmerkkien tulee toteutua, jotta työtä voitaisiin pitää työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna työsuhteena. Mikäli jokin työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa mainituista yksittäisistä työsuhteen tunnusmerkeistä ei täyty, kyseessä ei ole työsuhde.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n lain esitöiden (HE 157/2000 vp) mukaan työntekosuhteen oikeudellisen määräytymisen kannalta ratkaisevaa on aina se, täyttyvätkö työsopimuslain 1 luvun 1 §:n ehdotetut tunnusmerkit. Pelkästään sopimusehtojen muotoilulla ei työsopimuslain pakottavia säännöksiä voida kiertää, vaan sopimusehtojen tulee vastata tosiasiallisia oloja. Vaikka ehdotettu 1 luvun 1 §:n soveltamismääritelmä on pakottavaa oikeutta, sopijapuolilla olisi edelleen mahdollisuus vaikuttaa oikeussuhteen luonteeseen työn tekoa ja teettämistä koskevilla ratkaisuillaan. Sopimuksen nimike ilmaisee yleensä sen, millaisia oikeusvaikutuksia sopijapuolet ovat tarkoittaneet sopimukseen liittää. Työntekoa koskevan sopimuksen nimike sinänsä ei kuitenkaan ole ratkaiseva arvioitaessa oikeussuhteen luonnetta tapauksissa, joissa sopimusehdot, sopimuksen nimike kuten toimeksiantosopimus ja työnteon tosiasialliset olosuhteet eivät vastaa toisiaan. Näissä tapauksissa sopimusta sekä tosiasiallisia työskentelyolosuhteita onkin tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena.

X Oy:n ja A:n välisen sopimuksen mukaan kyseessä ei ole työsopimus ja A toimii freelancerina. Nyt puheena olevasta sopimuksesta voisi päätellä, että sopijapuolten tarkoituksena on ollut, että A hoitaa ruoan kuljetustehtäviä yrittäjänä. Kuten edellisessä kappaleessa on todettu, sopijapuolten välisellä sopimuksella ei kuitenkaan ole yksin ratkaisevaa merkitystä, vaan asiantilan tulee myös käytännössä vastata työn suorittamisen muodosta tehtyä sopimusta.

Vakuutusoikeus toteaa, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyistä työsuhteen tunnusmerkeistä työn tekeminen sopimuksen perusteella ja työnantajan lukuun sekä palkkaa tai muuta vastiketta vastaan eivät ole riidanalaisia.

Työsuhteen tunnusmerkeistä arvioitavina ovat näin ollen, onko A sitoutunut tekemään työtä henkilökohtaisesti sekä onko A toiminut X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena.

Henkilökohtainen sitoutuminen työsuoritukseen

Vakuutusoikeus toteaa, että työsuhteen tunnusmerkistöön sisältyy se, että luonnollinen henkilö sitoutuu henkilökohtaisesti työn suorittamiseen. Työsopimuslain mukaisen pääsäännön mukaan työntekijä tekee työn itse, eikä hänellä ole oikeutta asettaa toista henkilöä sijaansa ilman työnantajan hyväksyntää, kuten työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentista ilmenee. Työnantajan suostumuksella työntekijä voi ottaa itselleen avustajan työsopimuslain 1 luvun 8 §:ssä säädetyllä tavalla ja vastaavalla tavalla on mahdollista, että työntekijä ottaa itselleen sijaisen, joka suorittaa työtehtävän hänen puolestaan.

X Oy:n ja A:n välisessä sopimuksessa on kyseessä vakiosopimus, jota on yleisesti käytetty polkupyörälähettien palvelusopimuksena. Mainittu sopimusmalli on X Oy:n kertoman mukaan ollut käytössä 15.2.–28.5.2021, jonka jälkeen käyttöön on otettu täysin uusitut palvelusopimusmallit. Sopimuksella on sovittu ehdoista, joiden mukaan X Oy antaa ruoan kuljetuksia koskevia toimeksiantoja ja muita mahdollisia niihin liittyviä toimeksiantoja A:lle. Sopimuksen mukaan A:lla on oikeus vaihtaa toimeksiannon suorittajaa tai käyttää alihankkijaa.

X Oy:n kertoman mukaan lähetit saavat siirtää vastaanottamansa kuljetustoimeksiannon kolmannelle osapuolelle ilman X Oy:n suostumusta tai ennakollista hyväksyntää tai harkintaa. X Oy on todennut, että mikäli A:n tulisi pyytää X Oy:ltä kolmannen osapuolen käyttämiseen suostumus, suostumuksen pyytämisestä olisi tullut erikseen sopia sopimuksessa. A on häneltä kysyttäessä kertonut, että sijaisten käyttämisestä ei ole ollut puhetta.

Vakuutusoikeus toteaa, että A:n ja X Oy:n välisessä sopimuksessa toimeksiannon siirtäminen kolmannelle taholle on todettu sallituksi, eikä sijaisen tai alihankkijan käyttämiselle ole asetettu mitään ehtoja. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että X Oy:n suostumusta tai kuulemista olisi käytännössä edellytetty yksittäisten kuljetustehtävien siirtämiseksi kolmannelle taholle. Tähän nähden vakuutusoikeus toteaa, että A ei ole sopimuksen mukaan velvollinen henkilökohtaisesti osallistumaan ruoan kuljetustyöhön eikä hänen voida katsoa sitoutuneen henkilökohtaisesti tekemään työtä. Näin ollen henkilökohtaista sitoutumista koskeva työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetty tunnusmerkki ei täyty.

Työnantajan johdon ja valvonnan alaisuus

Työnantajan johto- ja valvontaoikeus eli direktio-oikeus on keskeinen työsuhteen tunnusmerkki, kun arvioidaan, onko kyse työsuhteessa tehdystä työstä vai esimerkiksi toimeksiantosuhteessa tapahtuneesta toiminnasta.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 157/2000 vp) mukaan työsopimussuhteessa tehtävän työn edellytyksenä olisi työn tekeminen sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, joiden perusteella työntekijän on katsottava työskentelevän työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Arvio siitä, tehdäänkö työtä työn teettäjän johdon ja valvonnan alaisena, olisi tehtävä tosiasiallisten työskentelyolosuhteiden perusteella ottaen huomioon myös työsopimuksessa sovitut työn tekemisen ja teettämisen ehdot. Myös voimassa olevan lain työn johto ja valvonta -tunnusmerkkiä on käytännössä arvioitu työskentelyolosuhteisiin kohdistuvalla kokonaisharkinnalla. Työsuhteessa tehtävälle työlle on tyypillistä työn suorittajan epäitsenäinen asema työtä koskevissa asioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä on velvollinen noudattamaan niitä ohjeita ja määräyksiä, joita työnantaja antaa hänelle toimivaltansa rajoissa. Työnantaja voi työn johto- ja valvontaoikeutensa eli direktio-oikeutensa nojalla määrätä miten, missä ja milloin työ tulee suorittaa. Hänellä on myös oikeus valvoa sekä työntekoa että lopputuloksen laatua. Voimassa olevan työsopimuslain 1 §:n soveltamisen edellytyksenä olevalta työnantajan johto ja valvonta -tunnusmerkiltä ei ole edellytetty yksityiskohtaista työn sisältöä koskevaa ohjausta ja neuvontaa. Sekä oikeuskäytännössä että kirjallisuudessa on katsottu, että pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan riittää täyttämään työsuhteelta edellytetyn tunnusmerkin, jos työtä tehdään muutoin työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa. Johto ja valvonta -tunnusmerkkiä ei käytännössä olekaan arvioitu sanojen suppeassa tai teknisessä merkityksessä. Direktio-tunnusmerkin olemassaolo on päätelty erilaisista työn tekemiseen liittyvistä tekijöistä, kuten esimerkiksi käytetystä palkkaustavasta, kulujen korvaamisesta, työnteon paikasta ja omien tai työnantajan työvälineiden käyttämisestä. Osa direktio-tunnusmerkin täyttymiseen käytännössä vaikuttavista tekijöistä on sellaisia, joista osapuolet voivat määrätä sopimuksin, mutta eivät kaikki.

Työn johto-oikeus

A:n ja X Oy:n välisessä sopimuksessa on todettu, että A:n tulee suorittaa toimeksiannot lakien ja määräysten sekä yleisten ohjeiden mukaan käyttäen kuljettajasovellusta tai muuta kommunikaatiovälinettä (esimerkiksi matkapuhelin). Työn käytännön suorittamisesta sopimuksessa on todettu, että viikon toimeksiannoista ja aikatauluista sovitaan X Oy:n kanssa yleensä edeltävällä kalenteriviikolla, mutta X Oy voi tarjota toimeksiantoja myös lyhyemmällä varoitusajalla. Lähetillä on aina oikeus kieltäytyä toimeksiannosta.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kuljettajille järjestetään ennen työn aloittamista muutaman tunnin perehdytys, jossa kerrotaan muun muassa yrityksestä, sen palvelustandardeista ja palkkioista sekä perehdytetään lähetti alustan käyttämiseen. Lisäksi X Oy on kertonut antaneensa ruokaläheteille yleistä ohjausta, joka on koskenut lähinnä kolmea asiakokonaisuutta 1) koronaturvallisuutta, 2) lähetin käyttäytymistä suhteessa ravintolakumppaneihin ja asiakkaisiin sekä 3) asiakastietojen käyttämistä. X Oy on kertomansa mukaan voinut koronatilanteen ollessa pahimmillaan sulkea lähetin sovelluksesta määräajaksi, jos tämä ei ole noudattanut kontaktitonta toimitusta tai käyttänyt maskia. X Oy on myös voinut lähettää lähetille muistutuksen turvallisista toimintatavoista. Tieto ohjeen rikkomisesta on tullut X Oy:lle asiakas- tai ravintolareklamaationa.

Vakuutusoikeus toteaa, että jo sopimuksen perusteella A on velvollinen noudattamaan lakien ja määräysten lisäksi X Oy:n yleisiä ohjeita ja käyttämään kuljettajasovellusta tai muuta kommunikaatiovälinettä. A on sopimuksen perusteella velvollinen myös tekemään kuljetustyönsä polkupyörällä. X Oy:n mukaan se on voinut sulkea ruokalähetin sovelluksen ulkopuolelle, mikäli ruokalähetti ei ole noudattanut koronaturvallisuutta koskevia ohjeita pahimpana korona-aikana. Vakuutusoikeus katsoo sopimuksesta ja A:n työskentelyolosuhteista saatu selvitys huomioon ottaen, että X Oy on antanut A:lle ohjeita siitä, miten työ tulee suorittaa.

X Oy:n mukaan algoritmi (batch-järjestelmä) tarjoaa ensin kuljetusikkunoita ensimmäisessä ryhmässä kulloinkin oleville läheteille eli ennen kaikkea sellaisille läheteille, jotka ovat saapuneet aiemmin valitsemiinsa kuljetusikkunoihin ajoissa (tai ylipäätään) ja tehneet niiden sisällä kuljetustoimeksiantoja. Tämän jälkeen vapaita kuljetusikkunoita tarjotaan seuraavalle ryhmälle ja niin edelleen. Ryhmiä on neljä. X Oy:n mukaan järjestelmä on tarkoitettu vaikuttamaan siihen, missä järjestyksessä toimeksiantoja tarjotaan läheteille. Lähetit valitsevat itselleen sopivat kuljetusikkunat eli ajankohdat, joiden aikana he kokevat olevansa mahdollisesti valmiita suorittamaan toimeksiantoja. X Oy tarjoaa läheteille toimeksiantoja tiettyjen kuljetusikkunoiden sisällä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ruokalähetti siis sopii kunkin viikon kuljetusikkunoista, eli ajankohdista, jolloin hän on käytettävissä toimeksiantojen vastaanottamiseen, tavallisesti edellisellä kalenteriviikolla. X Oy:n batch-järjestelmä tarjoaa kuljetusikkunoita ruokaläheteille heidän ranking-järjestyksensä perusteella. Kuljetusikkunoiden varaamisjärjestys perustuu siis rankingiin. Ranking perustuu lähettien aktiivisuuteen sekä siihen, ovatko lähetit saapuneet sovittuihin kuljetusikkunoihin lainkaan tai oikea-aikaisesti. Ruokalähetillä on myös valitsemansa kuljetusikkunan aikana oikeus kieltäytyä tarjotuista toimeksiannoista. X Oy:n tarjoamien kuljetusikkunoiden määrä riippuu asiakas- ja tilausmääristä. Työlle ei ole sovittu vähimmäismäärää. X Oy:n mukaan algoritmi arvioi tilauksen toimitusajankohdan arvioimalla annoksen valmistamisen ravintolassa ja kuljetukseen menevän ajan, mikä arvio toimii lähtökohtana toimitusajankohdalle. Sovellus ohjaa sovellusta käyttävän lähetin karttasovellukseen, joka esittää ehdotuksen kuljetusreitistä ravintolasta asiakkaan luo. Lähetti päättää itse kuljetusreitin. X Oy:n sovellus arvioi ruokalähetykselle toimitusajan lähetin sijainnin perusteella. Sovelluksessa on lisäksi tietoa esimerkiksi tilauksen ottamisesta kuljetettavaksi, tilauksen mahdollisesta peruuttamisesta sekä tilauksen toimittamisesta ruoan tilaajalle. X Oy:n mukaan se tarvitsee tiedon toimituksen suorittamisesta muun muassa palkkion suorittamista varten.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että ruoan kuljettaminen edellyttää käytännössä kuljettajasovelluksen käyttämistä. X Oy tarjoaa batch/ranking-järjestelmään perustuen A:lle kuljetusikkunoita sekä ohjaa ja rajoittaa tarjoamiensa kuljetusikkunoiden kautta käytännössä, milloin A voi tehdä töitä. Kun A on valinnut X Oy:n hänelle tarjoamista kuljetusikkunoista toimeksiannot, X Oy myös käytännössä määrää sovelluksen kautta, missä ja milloin yksittäinen kuljetustyö tulee suorittaa.

Vakuutusoikeus katsoo, että X Oy on antanut A:lle ohjeita siitä, miten työ tulee suorittaa. X Oy myös käytännössä määrää alustan välityksellä, missä ja milloin työ tulee suorittaa ja näin ollen konkreettisesti johtaa hänen työtään alustan välityksellä. A:n työolosuhteet ovat joka tapauksessa sellaiset, että X Oy:llä on ainakin ollut oikeus työn johtoon. Tähän nähden A:n on katsottava työskennelleen X Oy:n johdon alaisena.

Työn valvontaoikeus

Vakuutusoikeus toteaa, että ruokalähetit on jaettu eri tasoisiin ranking-ryhmiin batch-järjestelmässä heidän aktiivisuutensa ja toimintansa perusteella. Ranking-ryhmiin sijoittelu perustuu käytännössä siis ruokalähettien toiminnan valvontaan sovelluksen välityksellä. Sopimuksen mukaan ruokalähetin palkkio perustuu toimeksiannon suorittamiseen X Oy:n hyväksymällä tavalla, ja X Oy seuraa toimeksiannon suorittamista sovelluksen avulla, mihin myös palkkion maksaminen perustuu. Lisäksi X Oy:llä on mahdollisuus seurata ruokalähettien työtä ravintoloiden ja asiakkaiden palautteiden tai reklamaatioiden kautta.

Vakuutusoikeus katsoo edellä esitettyyn nähden, että X Oy käytännössä seuraa sovelluksen avulla A:n aktiivisuutta ja toimintaa työssä sekä työn laatua, ja myös palkkion maksaminen perustuu valvontaan siitä, että toimeksiannot on suoritettu X Oy:n hyväksymällä tavalla. Vakuutusoikeus katsoo, että X Oy on käytännössä valvonut sovelluksen avulla A:n työtä tai ainakin X Oy:llä on ollut tähän oikeus.

Vakuutusoikeuden arvion mukaan X Oy on siis käytännössä johtanut ja valvonut A:n työtä tai ainakin X Oy:llä on ollut siihen oikeus. A on käytännössä tehnyt työtä sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, joiden perusteella hänen on katsottava työskentelevän työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Näin ollen työn johto- ja valvontaoikeus -tunnusmerkistö täyttyy asiassa.

Työnjohto ja valvonta -tunnusmerkin täyttymisen osalta perusteluista on äänestetty.

Kokonaisarviointi

Koska vakuutusoikeus katsoo, että kaikki yksittäiset työsuhteelta edellytettävät tunnusmerkit eivät A:n ja X Oy:n välisessä sopimussuhteessa täyty, kokonaisarviointia ei ole tarpeen suorittaa.

Johtopäätökset

Vakuutusoikeus katsoo, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa edellytetyistä työsuhteen yksittäisistä tunnusmerkeistä täyttyvät työn tekeminen sopimuksen perusteella, vastiketta vastaan, työnantajan lukuun sekä tämän johdon ja valvonnan alaisena. Sen sijaan sitoutuminen henkilökohtaisesti tekemään työtä -tunnusmerkki ei täyty A:n ja X Oy:n välisessä sopimussuhteessa. Koska kaikki yksittäiset työsuhteen tunnusmerkit eivät täyty A:n ja X Oy:n välisessä sopimussuhteessa, A:n ei voida katsoa tehneen ruokalähetin työtään työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työsuhteessa. Tähän nähden A:han ei voida soveltaa työtapaturma- ja ammattitautilakia sen 8 §:n nojalla.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 7 §, 8 § ja 211 §
Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 mom. (55/2001)

Eri mieltä olleen jäsenen äänestyslausunto, johon toinen eri mieltä ollut jäsen yhtyi

Hylkään valituksen ja hyväksyn tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut sekä totean lisäksi seuraavaa:

Työsuhteen edellytyksenä on muun muassa se, että työntekijä sitoutuu tekemään sovitun työn henkilökohtaisesti. Tämän edellytyksen täyttyminen on asiassa tulkinnanvaraista.

Kirjallisen sopimuksen mukaan A:lla on ollut oikeus käyttää sijaista ilman X Oy:n suostumusta tai edes ilmoittamatta siitä X Oy:lle. Mahdollinen sijainenkin on kuitenkin ollut velvollinen tekemään oman työsuorituksensa A:n henkilökohtaisen tunnuksen kautta. Tämän vuoksi X Oy on voinut oman etunsa riittävästi turvaavalla tavalla toteuttaa todelliseen työsuoritukseen kohdistuvaa johto- ja valvontaoikeuttaan siten, että A on käytännössä ollut X Oy:öön nähden täysin omaan työsuoritukseen rinnastuvassa vastuussa työsuorituksesta, vaikka työsuorituksen olisi todellisuudessa tehnyt A:n käyttämä sijainen. Nimittäin tällöinkin työsuorituksen laadun kaikki seuraamukset olisivat kohdistuneet yksinomaan A;han sitä kautta, että jokaisen hänen tunnuksillaan tehdyn työsuorituksen laatu olisi viime kädessä vaikuttanut aina hänen omiin mahdollisuuksiinsa hankkia itselleen ansiotuloja hänen ja X Oy:n välisen sopimuksen perusteella.

Henkilökohtaisen sitoutumisedellytyksen täyttymistä arvioidessani olen ottanut huomioon myös sen, kuinka realistista sijaisen käyttäminen olisi ollut A:lle. X Oy:n A:lle maksama palkkio ei ole ollut määrältään riittävä siihen, että A:n olisi ollut taloudellisesti mielekästä palkata itselleen sijaista ja maksaa tälle normaalien työmarkkinoiden mukaista yleisesti hyväksyttävää vähimmäispalkkaa. A:lla ei ole ollut sopimuksen tekemisen yhteydessä tietoa mahdollisuudesta käyttää sijaista eikä asiasta ole tuolloin A:n mukaan ollut edes puhetta. Asiassa ei ole ilmennyt, että A:lla olisi ylipäätään ollut mitään järjellistä syytä käyttää sijaista. Mahdollisuus käyttää sijaista vaikuttaa siis lähinnä vain teoreettiselta.

Mahdollisuus käyttää sijaista oli lisätty X Oy:n käyttämään kirjalliseen sopimusmalliin vasta jonkin aikaa aiemmin. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X Oy on kertonut, että käytännössä tilanne ei ollut mitenkään muuttunut kirjalliseen sopimukseen tehdyn lisäyksen jälkeen. Asiaa arvioidessani olen ottanut huomioon erityisesti sen seikan, että kysymyksessä on joka suhteessa hyvin tyypillinen työsuhteessa tehtävä työ. Mitä ilmeisimmin X Oy:n harjoittaman liiketoiminnan kannattavuuden kannalta olennaista on se, että lähettityötä suorittavat lähetit eivät ole työsuhteessa X Oy:öön vaan toimivat itsenäisinä yrittäjinä, jolloin X Oy välttyy kustantamasta läheteille työsuhteeseen kuuluvia etuuksia. Pidän jokseenkin ilmeisenä, että mahdollisuus käyttää sijaista on lisätty kirjalliseen sopimusmalliin X Oy:n toimesta vain ja ainoastaan siinä tarkoituksessa, että lähettien työ ei täyttäisi työsopimuksen tunnusmerkistöä.

Edellä kerrotuin perustein katson, että A on ollut työsuhteessa X Oy:öön, koska kaikki työsuhteen tunnusmerkit ovat täyttyneet ja myös kokonaisarvio vahvistaa tämän tulkinnan.

Äänestyslausunto perusteluista

Yhdyn enemmistön kantaan ja katson, että kyseessä ei ole työsuhteessa tehty työ, vaan A on ollut yrittäjäasemassa. Toisin kuin enemmistö katson, että työsuhteen tunnusmerkistöön kuuluva työn johto ja valvontaedellytyskään ei täyty tässä asiassa. A on voinut itse valita työaikansa ja kieltäytyä yksittäisen toimeksiannon vastaanottamisesta myös työskentelyvuoronsa aikana.

Yrittäjäriski on ollut samanlainen kuin yhden henkilön yrityksissä yleensäkin, eli lähinnä riski toimeksiantojen vähäisyydestä. Toimeksiantajalla ei ole ollut työoikeudellista johto- ja valvontaoikeutta toimeksiantojen aikana, kuten oikeutta velvoittaa A käyttämään tiettyä reittiä kuljetustehtävän aikana. Valvonta on sen sijaan kohdistunut kuljetustehtävän lopputulokseen eli siihen, että kuljetustehtävät on suoritettu tietyssä määräajassa, mikä on tyypillistä myös yritysten välisissä kuljetussopimuksissa.