VakO 2379:2020

A oli vahinkotapahtumaa edeltävänä vuonna työskennellyt yhteensä 14 työnantajalle. Vakuutusoikeus totesi, että määritettäessä vuosityöansiota työtapaturma- ja ammattitautilain 71 § 1 momentin mukaan huomioidaan vain vahinkotapahtuman sattumishetken aikaiset eli tuolloin voimassa olleet työsuhteet, eikä säännöksen sanamuoto mahdollista ennen vahinkotapahtumaa päättyneiden tai sen jälkeen alkaneiden työsuhteiden huomioon ottamista. Vakuutusoikeus katsoi selvittämisvelvollisuuden työsuhteiden voimassaolosta kuuluneen A:lle sen jälkeen kun vakuutuslaitos oli selvittänyt A:n työnantajilta hänen palkka- ja työsuhdetietonsa. Kun A ei ollut esittänyt asiassa selvitystä enempien kuin kolmen työsuhteen voimassaolosta vahinkotapahtuman sattuessa, vuosityöansiota määritettäessä tuli huomioida vain nämä työsuhteet. Vakuutusoikeuden arvion mukaan myöskään suuri työnantajien määrä vahinkotapahtumaa edeltävänä aikana ei tukenut käsitystä siitä, että A olisi samaan aikaan voimassa olleissa työsuhteissa sitoutunut tekemään työtä kaikille työnantajille.

Esitiedot

Vakuutuslaitos oli valituksenalaisilla päätöksillä myöntänyt A:lle vuosityöansioon perustuvaa päivärahaa ajalle 27.5.–30.9.2018 hänelle 28.4.2018 vapaaehtoiseen maanpuolustukseen osallistumisen yhteydessä sattuneen tapaturman perusteella. Päivärahan perusteena oleva vuosityöansio oli määritetty tapaturman sattumishetkellä voimassa olleesta työsuhteesta laitos W:ltä tapaturmaa edeltävän vuoden ajalta saatujen työansioiden perusteella.

A haki vakuutuslaitoksen päätöksiin muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaatii niiden kumoamista. A:n mukaan vuosityöansioksi tuli huomioida kaikki hänen eri työnantajiensa palveluksessa ajalta 28.4.2017–27.4.2018 saadut ansiotulot, joihin maksettavan päivärahan tuli perustua.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta valituksen enemmälti hyläten muutti vakuutuslaitoksen päätöksiä ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle päivärahaa huomioiden vuosityöansiota määritettäessä vahinkotapahtuman aikaisina työsuhteina lisäksi työsuhteet X Oy:öön ja Y Oy:öön.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta muun ohella totesi, että työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 1 momentin mukaan työansiot lasketaan vahinkotapahtuman aikaisista työsuhteista vahinkotapahtumaa edeltävän vuoden ajalta saatujen työansioiden perusteella. Määritettäessä A:n työansioita vuositasolla vahinkotapahtuman sattuessa oli siten arvioitava, mitkä hänen työsuhteistaan olivat olleet voimassa vahinkotapahtuman sattuessa 28.4.2018. Muutoksenhakulautakunta totesi edelleen, että X Oy:ltä saadun selvityksen ja työsopimuksen 1.6.2016 perusteella A:n työsuhde oli sovittu olemaan 20.5.2016 alkaen voimassa toistaiseksi ja hänellä oli vuosien aikana ollut työvuoroja säännöllisesti. Y Oy:ltä saadun selvityksen perusteella A:n työsopimus oli sovittu alkamaan 1.5.2015, työsuhdetta ei ollut merkitty päättyneeksi eikä lomakorvausta ollut maksettu.

Muutoksenhakulautakunta katsoi sille työsuhteista toimitetun kirjallisen selvityksen perusteella, että työsuhteet X Oy:öön ja Y Oy:öön olivat voimassa vahinkotapahtuman sattuessa ja että myös ne oli siten huomioitava arvioitaessa A:n vahinkotapahtumaa edeltävän vuoden ajalta saamia työansioita. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä enempien työsuhteiden voimassaolosta vahinkotapahtuman sattuessa.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänen vuosityöansiokseen huomioidaan kaikki hänen tapaturmaa edeltävältä vuodelta ansaitsemansa ansiotulot.

A kertoi, että hänen ansiotasonsa perustuu kokonaisuudessaan "tarvittaessa töihin kutsuttava" -sopimuksiin, joita on koko ajan useita päällekkäisiä ja työtä on koko ajan tehty usealle työnantajalle limittäin. A vaati, että asiassa huomioidaan hänen vuosia kestänyt tapansa työskennellä niin sanottuna freelancerina useille eri työnantajille. A katsoi, että kun laissa tai sen esitöissä ei ollut selkeästi määritelty, mitkä työsuhteet hyväksytään voimassaoleviksi, eikä asiassa ollut esitetty näyttöä siitä, että A:lla ei olisi voimassa jatkuvaa suullista tai muuta sopimusta tarpeeseen perustuvista sijaisuuksista, lakia tulee soveltaa A.lle edullisemman kannan mukaisesti.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus hylkäsi A:n valituksen.

Vakuutusoikeuden ratkaisun perustelut

Vakuutusoikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko vakuutuslaitos määrättävä suorittamaan A:lle päivärahaa ottamalla huomioon muita työsuhteita ja ansioita kuin laitos W:n, X Oy:n ja Y Oy:n työsuhteet ja niistä saadut ansiot A:n vuosityöansiota määritettäessä.

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut siten täydennettyinä, että työtapaturma- ja ammattitautilain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että tarkoituksena on saada vuosityöansio nykyistä enemmän laskentaan perustuvaksi ja siten vähentää harkinnan ja arvioinnin osuutta vuosityöansion määrittämisessä (HE 277/2014 vp s. 108–109).

Vakuutusoikeus toteaa selvennykseksi, että työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 1 momentin mukaista vuosityöansiota määritettäessä huomioidaan vain vahinkotapahtuman sattumishetken aikaiset eli tuolloin voimassa olevat työsuhteet. Säännöksen sanamuoto ei ole tältä osin harkinnanvarainen siten, että siinä voitaisiin ottaa huomioon ennen vahinkotapahtumaa päättyneitä tai sen jälkeen alkaneita työsuhteita. Sen sijaan saman pykälän 2 momentissa tarkoitettuina vertailuajan eli vahinkotapahtumaa edeltävän kolmen kalenterivuoden ajan työansioina otetaan huomioon kaikki työansiot.

Siltä osin kuin A on vedonnut ”tarvittaessa töihin kutsuttava” –töidensä luonteeseen, toteaa vakuutusoikeus, että työsopimuksen keskeinen tunnusmerkki on se, että työntekijä sitoutuu tekemään työtä, minkä lisäksi oikeuskäytännössä on annettu merkitystä sille, ovatko työntekijät voineet valintansa mukaan tehdä samanlaista työtä muidenkin työnantajien palveluksessa (KKO 2017:37, perustelujen kohta 7 ja siinä viitattu oikeuskäytäntö). Työsopimuslain 1 luvun 11 §:ssä on säädetty vaihtelevaa työaikaa koskevasta ehdosta, jolla tarkoitetaan muun ohella työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa. Saman lain 2 luvun 4 §:n mukaan työnantajan velvollisuutena on muun muassa antaa työntekijälle selvitys työnteon keskeisistä ehdoista säännöksessä tarkemmin säädetyin edellytyksin. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannanoton mukaan jokainen keikka on oma määräaikainen työsopimuksensa keikkaluonteisessa työssä, jossa työtilaisuudet vaihtelevat ja työntekijä ei myöskään välttämättä halua sitoutua ottamaan vastaan jokaista keikkaa, vaan haluaa työskennellä monelle työnantajalle tai vuokratyöfirman kautta (Harri Hietala ym. Työsopimus ja ehdot erityistilanteissa, 2. uudistettu painos 2019, s. 163–164).

Vakuutusoikeus toteaa edelleen, että työsuhteen voimassaoloa vahinkotapahtuman sattuessa arvioidaan työtapaturma- ja ammattitautilain 71 §:n 1 momenttia sovellettaessa erikseen kunkin työsuhteen osalta saadun selvityksen perusteella. Valtiokonttori on asiakirjoista saadun selvityksen mukaan tiedustellut A:lta hänen työsuhteidensa jatkumisesta 28.4.2018 jälkeen, johon tiedusteluun A on 27.6.2018 vastannut. Valtiokonttori on tiedustellut A:n työnantajilta tapaturmaa edeltäneen vuoden palkkatietoja sekä työsuhdetietoja ja pyytänyt A:ta vielä 28.11.2018 toimittamaan selvityksen, mikäli hän katsoo, että muita työsuhteita on voimassa. A on toimittanut X Oy:n 1.6.2016 päivätyn työsopimuksen, X Oy:n toiminnanjohtajan kirjoituksen 19.12.2018 siitä, että A:n työsopimus on ollut suullinen ja verrattavissa toistaiseksi voimassa olevaksi, ja Z Oy:n työsopimuslomakkeen 19.12.2017, jonka mukaan 19.12.2017 alkava työsuhde on voimassa tarvittaessa, erikseen sovittuina ajankohtina osa-aikaisesti.

Vakuutusoikeudelle on toimitettu lisäselvityksenä A:n työsopimuksia, työnantajan kirjoittamia todistuksia sekä muuta kirjallista selvitystä, josta käy ilmi, että A:lla on ollut sijaisuuksia ja määräaikaisia työsuhteita useisiin työnantajiin ennen vahinkotapahtumaa 28.4.2018 ja sen jälkeen. A:n kalenteriotteista vuosilta 2017–2019 ilmenee useita työnantajia koskevia työskentelymerkintöjä samoilta ja eri päiviltä. Sivutoimi-ilmoituksesta 24.4.2017 annettu päätös on koskenut lähihoitajan sijaisuuksien tekemistä omalla ajalla ajankohtana 3.4.–13.8.2017, jolloin A on toiminut vuosiloman sijaisena.

Vakuutusoikeus katsoo, että selvitysvelvollisuus työsuhteiden voimassaolosta on kuulunut työntekijänä toimineelle A:lle sen jälkeen, kun vakuutuslaitos on selvittänyt A:n työnantajilta hänen palkka- ja työsuhdetietonsa. Kun ratkaisevaa on työsuhteen voimassaolo vahinkotapahtumahetkellä, asiassa annettavan ratkaisun kannalta oikeudellista merkitystä ei ole A:n vahinkotapahtumaa edeltävillä tai sen jälkeisillä työsuhteilla.

Vakuutusoikeudelle ei ole esitetty selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että A:n vetoamat työsuhteet muiden työnantajien kuin laitos W:n, X Oy:n ja Y Oy:n kanssa olisivat suullisen sopimuksen johdosta tai muulla perusteella olleet voimassa vahinkotapahtuman sattuessa. Vakuutusoikeuden arvion mukaan myöskään suuri työnantajien määrä vahinkotapahtumaa edeltävänä aikana ei tue käsitystä siitä, että A olisi samaan aikaan voimassa olleissa työsuhteissa sitoutunut tekemään työtä kaikille työnantajille, vaan työnantajien suuri määrä ja A:n työskentelystään kertomat seikat tukevat enemmän käsitystä siitä, että hän on voinut valintansa mukaan tehdä työtä usealle työnantajalle erikseen sovituissa työsuhteissa. Edellä sanottuun nähden tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu A:n vuosityöansion suuruutta määritettäessä huomioitavista vahinkotapahtuman aikaisista työsuhteista ja vuosityöansioon luettavista työansioista on työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen, eikä päätöstä siten ole valituksessa esitetyt seikat ja esitetty uusi selvityskin huomioon ottaen perustetta muuttaa.

Lainkohdat

Laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta 2 § ja 10 §
Työtapaturma- ja ammattitautilaki 59 § sekä 71 § 1 ja 2 mom.
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 § sekä 95 § 1 ja 2 mom.