VakO 2929:2022

Kyse siitä, määräytyikö palkkaturvan hakemisen määräaika palkkaturvalain 5 §:n 1 momentin ensimmäisen (yleissäännös) vai toisen (erityissäännös) virkkeen perusteella. A ja X Oy olivat tehneet sovintosopimuksen, jonka perusteella A:lle tuli maksaa vahingonkorvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvaussaatavaa koskevaa riitaa ei ollut ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla eikä sovintoa ollut vahvistettu lainvoimaisella tuomiolla. Sovintosopimusta ei myöskään ollut solmittu vakiintunutta työmarkkinakäytäntöä noudattaen. Asiassa ei voitu soveltaa erityissäännöstä, koska säännöksen soveltamisen edellytykset eivät täyttyneet. Erityissäännöksen soveltamisalaa ei tullut myöskään tulkinnalla laajentaa. Asiassa tuli sovellettavaksi yleissäännös, jonka mukaan saatavaa on haettava palkkaturvana kolmen kuukauden kuluessa sen erääntymisestä.

Esitiedot

A:n työsuhde X Oy:ssä päättyi tammikuussa 2021, kun hänet irtisanottiin työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaisilla henkilöön liittyvillä perusteilla. A riitautti työsuhteensa irtisanomisen lainmukaisuuden ja vaati X Oy:ltä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta. Osapuolet solmivat asiassa sovintosopimuksen, jonka mukaan X Oy suorittaa A:lle työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kolmen kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Sovintosopimukseen kirjattiin maksuaikataulu, jonka mukaan A:n osuus vahingonkorvauksesta maksetaan hänelle kuukausierissä 3.5.2021 alkaen 1.12.2021 saakka. X Oy ei kuitenkaan maksanut jo erääntyneitä korvauseriä sovintosopimuksen mukaisesti, joten A nosti velkomuskanteen käräjäoikeudessa, joka 28.9.2021 antamallaan yksipuolisella tuomiolla velvoitti X Oy:n maksamaan A:lle sovintosopimukseen perustuvat korvauserät, jotka ovat erääntyneet 3.5.2021, 1.6.2021, 1.7.2021 sekä 1.8.2021. Tämän jälkeen A haki kyseisiä erääntyneitä saatavia palkkaturvasta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) 3.12.2021 saapuneella hakemuksella.

ELY-keskus oli 28.2.2022 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n palkkaturvahakemuksen, koska haetut saatavat olivat vanhentuneet palkkaturvalain 5 §:n nojalla.

A haki ELY-keskuksen päätökseen muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati, että hänen 3.12.2021 jättämänsä palkkaturvahakemus hyväksytään ja hänelle myönnetään palkkaturva haettujen saatavien osalta.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta viittasi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksessä oleviin perusteisiin.

Palkkaturvalain 5 §:n 1 momentin mukaan saatavaa on haettava palkkaturvana kolmen kuukauden kuluessa sen erääntymisestä. Lakiin tai sopimukseen perustuvaa vahingonkorvausta tai hyvitystä, jolla ei ole erityistä eräpäivää, on haettava palkkaturvana kolmen kuukauden kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta tai vakiintunutta työmarkkinakäytäntöä noudattaen solmitun sopimuksen tekemisestä.

A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa 9.5.2019–29.1.2021. Hän on riitauttanut irtisanomisensa ja vaatinut työnantajalta työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. A ja X Oy ovat 22.4.2021 tehneet sovinnon, jota tuomioistuin ei ole vahvistanut. A on nostanut saatavasta kanteen työnantajaa vastaan, ja käräjäoikeus on 28.9.2021 antanut asiassa yksipuolisen tuomion hänen hyväkseen. Tuomiossa ei ole vahvistettu X Oy:n ja A:n tekemää sovintoa. Näin ollen palkkaturvahakemuksen määräaikaa ei lasketa yksipuolisen tuomion antamisesta. Palkkaturvahakemus on jätetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen 3.12.2021. Saatavaa ei ole haettu palkkaturvalain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta tai vakiintunutta työmarkkinakäytäntöä noudattaen solmitun sopimuksen tekemisestä. Palkkaturvalain 5 § on sanamuodoltaan ehdoton eikä mahdollista kohtuullisuusharkintaa. Päätöstä ei siten ole syytä muuttaa.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista, hänen 3.12.2021 jättämänsä palkkaturvahakemuksen hyväksymistä sekä palkkaturvan myöntämistä haettujen saatavien osalta. A katsoi, että hän on tehnyt palkkaturvahakemuksen palkkaturvalain edellyttämässä määräajassa. Määräaika tulee tässä tapauksessa laskea vasta yksipuolisen tuomion antamisesta eikä sopimuksen tekemisestä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus totesi, että asiassa on kysymys siitä, onko A:n palkkaturvahakemus saapunut palkkaturvalain 5 §:ssä säädetyssä määräajassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Palkkaturvalain 5 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan saatavaa on haettava palkkaturvana kolmen kuukauden kuluessa sen erääntymisestä. Lainkohdan toisen virkkeen mukaan lakiin tai sopimukseen perustuvaa vahingonkorvausta tai hyvitystä, jolla ei ole erityistä eräpäivää, on haettava palkkaturvana kolmen kuukauden kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta tai vakiintunutta työmarkkinakäytäntöä noudattaen solmitun sopimuksen tekemisestä.

Korvaus- ja hyvitysluonteisten saatavien määräaikaa koskeva säännös on alkuperäisessä muodossaan lisätty palkkaturvalakiin (649/1973) 1.1.1993 voimaan tulleella lainmuutoksella 1587/1992. Lain esitöissä (HE 181/1992 vp) on palkkaturvalain 2 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi eräiden korvaussaatavien hakuaikaa koskeva erityissäännös. Siinä tarkoitetuilla korvauksilla ja hyvikkeillä ei ole laissa säädettyä erääntymisaikaa. Saatavien määrä ei ole lopullisesti selvillä ennen kuin asiasta on lainvoimainen tuomio taikka sovinto. Sen vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että milloin tällainen korvaussaatava halutaan maksettavaksi palkkaturvana, palkkaturvan hakemiselle varattu kolmen kuukauden aika laskettaisiin siitä, kun korvaussaatavaa koskeva riita on lainvoimaisella tuomiolla ratkaistu taikka, jos asiasta on käyty neuvotteluja, siitä kun saatavan määrästä on sovittu vakiintunutta työmarkkinakäytäntöä noudattaen. Edellä tarkoitettu riita voi koskea esimerkiksi työsopimuslain 47 f §:ssä tarkoitettua perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä vaadittavaa korvausta, työsopimuslain 51 §:ssä tarkoitettua vahingonkorvausta ja yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:ssä tarkoitettua hyvitystä.

Vakuutusoikeus totesi, että palkkaturvalain 5 §:ssä ja sen esitöissä on korvaus- ja hyvitysluonteisten saatavien erityissäännöksen soveltamisen osalta mainittu nimenomaisesti kaksi tilannetta: korvaussaatavaa koskeva riita on ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla tai saatavan määrästä on sovittu vakiintunutta työmarkkinakäytäntöä noudattaen. A:n tapauksessa vahingonkorvauksen maksamisesta on tehty sovintosopimus. Korvaussaatavaa koskevaa riitaa ei siis ole ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla eikä sovintoa ole myöskään vahvistettu lainvoimaisella tuomiolla. Sovintosopimusta ei myöskään ole solmittu vakiintunutta työmarkkinakäytäntöä noudattaen. Näin ollen vakuutusoikeus katsoi, että asiassa ei voida soveltaa palkkaturvalain 5 §:n 1 momentin toisen virkkeen erityissäännöstä, koska säännöksen soveltamisen edellytykset eivät ole täyttyneet. Erityissäännöksen soveltamisalaa ei tule myöskään tulkinnalla laajentaa. Tästä johtuen käsillä olevassa tapauksessa tulee sovellettavaksi palkkaturvalain 5 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen yleissäännös, jonka mukaan saatavaa on haettava palkkaturvana kolmen kuukauden kuluessa sen erääntymisestä.

Koska A:n palkkaturvahakemus on saapunut Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 3.12.2021, ovat ennen 3.9.2021 erääntyneet saatavat vanhentuneet palkkaturvaan nähden. Siten A:n valituksessaan esittämistä seikoista huolimatta hänellä ei ole oikeutta hakemaansa palkkaturvaan.

Siltä osin kuin Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksessä on viitattu vakuutusoikeuden ratkaisuun dnro 1612/2019/1187, vakuutusoikeus totesi vielä, että kyseisessä tapauksessa käräjäoikeus oli vahvistanut osapuolten vahingonkorvausta koskevan sopimuksen. Siten kyseistä ratkaisua ei voida rinnastaa nyt käsiteltävänä olevaan A:n valitusasiaan.

Lainkohdat

Palkkaturvalaki 5 § 1 mom.