VakO 3040:2019

Asiassa ratkaistiin kysymys siitä, oliko A:n työskentelyyn B ry:lle ajalla 1.11.2002 - 30.11.2017 sovellettava työeläkelakeja. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsottiin, että kaikki työsopimuslain mukaiset työsuhteen yksittäiset tunnusmerkit täyttyivät, mutta kokonaisarvion perusteella työskentely ei ollut tapahtunut mainitussa laissa tarkoitetulla tavalla työsuhteessa. Työskentelyyn ei näin ollen tullut soveltaa työeläkelakeja, joten A:n valitus hylättiin.

Esitiedot

A oli pyytänyt Eläketurvakeskusta selvittämään, oliko hän ollut työntekijän eläkelain mukaisessa työsuhteessa työskennelleessään B ry:lle vuodesta 2002 alkaen.

Eläketurvakeskus antoi 6.6.2018 päätöksen, jonka mukaan A:n työskentely B ry:lle on ollut tavanomaisen harrastustoiminnan puitteissa tapahtuvaa, muussa kuin ansiotarkoituksessa tehtävää työtä, johon ei sovelleta työeläkelakeja 1.11.2002 ja 30.11.2017 välisenä aikana.

A haki Eläketurvakeskuksen päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta. A vaati, että hänen työskentelynsä B ry:lle ajalla 1.11.2002 - 30.11.2017 todetaan tapahtuneen työsuhteessa, johon sovelletaan työeläkelakeja.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Asiassa on kyse siitä, sovelletaanko A:n työskentelyyn jääkiekkotoimitsijana B ry:Ile (jäljempänä: B) työeläkelakeja.

Jos kyseessä on työsuhteessa tehtävä työ, työskentely on ajalta ennen 1.1.2007 voinut kuulua nyt kysymyksessä olevalla toimialalla TEL:n tai TaEL:n piiriin ja edellä mainitusta ajankohdasta lukien TyEL:n piiriin (jäljempänä: työeläkelait).

Työeläkelakeja sovellettaessa työansiota on työsuhteen perusteella saatu palkka tai muu vastike työnteosta. Kyseessä täytyy olla työsuhde ja ansiotoiminta. Työeläkelakeja sovellettaessa työsuhde määritellään lähtökohtaisesti työsopimuslain mukaisen työsuhteen tunnusmerkistön avulla.

TyEL 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan TyEL:ssä työsopimuslain (TSL) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

Edellä mainitun TSL:n säännöksen mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa toinen sopimuspuoli, työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana, sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään toiselle sopijapuolelle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

TSL 1 luvun 2 §:n 2 kohdan mukaan lakia ei sovelleta tavanomaiseen harrastustoimintaan.

A on ollut jääkiekkotoimitsijana vuodesta 2002 lähtien. A:n mukaan toimitsija on asemaltaan kentän ulkopuolella oleva erotuomari, ja käytännössä hän on tehnyt lähinnä tulospalveluun ja ajanottoon liittyviä tehtäviä. Näitä tehtäviä hänellä on ollut jääkiekon eri sarjatasoilla, kuten SM-liigassa, Mestiksessä ja juniorisarjoissa, sekä A-maaotteluissa. Työt on suoritettu jäähalleissa, joissa ottelut on pelattu. Työvälineet ja työpaikat ovat ottelun järjestäjän vastuulla ja järjestämiä. A:n mukaan työskentely on ollut jaksoittaista jääkiekkokausien mukaan ja yksi ottelutapahtuma vie työaikaa reilut kolme tuntia. B:n mukaan kullakin jäsenellä on noin 40 tehtävää kaudessa ja yksi tehtävä kestää 1-3 tuntia.

Eri tehtävien hoitoon liittyvät ohjeet ovat valtakunnallisia ja liittojen määräämiä.A:n mukaan hänen on tullut raportoida B:lle mahdollisista ottelun aikaisista ongelmista. Ylimmillä sarjatasoilla toimitsija-aitiossa on B:n nimeämä toimintaa johtava toimitsijaesimies. Jos esimiestä ei ole nimetty, tässä tehtävässä on toiminut kirjuriksi nimetty henkilö. Jäällä olevat tuomarit, jotka ovat SM-liigan ja Suomen Jääkiekkoliiton nimeämiä, ovat käskyvaltaisia kaikkiin toimitsijoihin nähden.

A:n ja B:n välillä ei ole ollut kirjallista sopimusta työnsuorittamisesta. A on B:n jäsen, suorittanut erotuomarikortin ja ilmoittanut olevansa käytettävissä liittojen ja B:n nimeämiin erotuomaritehtäviin toimitsijana Toimitsijana toimiminen edellyttää lisäksi Suomen Jääkiekkoliiton pelipassimaksua ja vapaa-ajan tapaturmavakuutusta, tai pelipassin yhteydessä ostettavaa vakuutusta. SM-liigassa tulee suorittaa erotuomarikorttimaksu. B:n jäsenet voivat käydä määrittämässä tehtävien nimeämisjärjestelmään kyseisen ajanjakson esteelliset päivät tai halutessaan ilmoittaa esteestä koko jaksolle. Mikäli ottelu on nimetty toimitsijalle, tämä etsii ensisijaisesti itse korvaajan. Korvaavan tekijän hankkimiseen on saanut tarvittaessa apua. B:n mukaan sen säännöt eivät mahdollista seuraamuksia, jos henkilö ei saavu hänelle nimettyyn otteluun. B on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys.

B:n toimesta A:lle on maksettu korvauksia vuosina 2002-2017 yhteensä 20 530 euroa. Vuositasolla korvausmäärät ovat vaihdelleet 22 euron ja 2 489 euron välillä. A ei ole saanut palkallista vuosilomaa tai vastaavaa korvausta. B:n mukaan se on edelleen laskuttanut maksetut toimitsijan palkkiot ja korvaukset otteluiden järjestäjiltä. Palkkioiden suuruus on määritelty liittojen ja sarjojen välisissä sopimuksissa. B on Suomen jääkiekkotuomarien liitto Ry:n jäsenyhdistys. B on lisäksi laskuttanut ottelun järjestäjältä kerhorahan, joka tulee B:n hyväksi.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että saadun selvityksen mukaan A:n toiminta jääkiekkotoimitsijana on ollut ennen kaikkea kansallisten liittojen ja sarjojen välisten sopimusten ohjaamaa. A ei ole ollut osapuoli sopimuksissa, mutta toimintaan osallistuminen on edellyttänyt toimimista sopimusten asettamissa rajoissa. Työsuhdetta ei muodostu osapuolien välille siitä, että ilmoittautuu mukaan toimintaan ja hoitaa tehtäviä näiden sopimusten puitteissa. Ammattilaissarjoissa toimitaan selvästi liiketaloudellisin perustein ja muissa sarjoissa yleensä tavanomaisen harrastustoiminnan pohjalta. Jääkiekkotoimitsijana toimimisesta A:lle on maksettu toimitsijapalkkioita ja kulukorvauksia. B:n toiminnan tarkoitus sekä A:n työskentelyn luonne ja osallistuminen työn tekemiseen liittyviin kustannuksiin tukevat toiminnan harrastusluonteisuutta. A:n työskentelyn taloudellinen hyöty on tullut viime kädessä järjestävälle jääkiekkoseuralle.

Muutoksenhakulautakunta arvioi, että A:n työskentely B:lle on tapahtunut tavanomaisen harrastustoiminnan puitteissa ja on muussa kuin ansiotarkoituksessa tehtyä työtä, eikä työskentelyyn 1.11.2002 ja 30.11.2017 välisenä aikana näin ollen sovelleta työeläkelakeja.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänen työskentelynsä B ry:lle ajalla 1.11.2002 - 30.11.2017 (pitänee olla 30.11.2017) todetaan työsuhteessa tapahtuneeksi työskentelyksi, johon sovelletaan työeläkelakeja.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valitus hylättiin.
Äänestysratkaisu (4 - 1).

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut sovellettavien säännösten ja asian tosiseikkojen osalta.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että kaikkien työsopimuslain 1 luvun 1 §:n momentissa säädettyjen edellytysten tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. Lisäksi rajatapauksissa, joissa kaikki työsopimuksen yksittäiset tunnusmerkit näyttäisivät täyttyvän, mutta eivät täysin kiistattomasti, työsuhteen olemassaoloa on vielä arvioitava kokonaisharkinnan perusteella. Työsopimuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 157/2000 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kokonaisarviointi tehdään tarkastelemalla sopimusehtoja ja sopijapuolten tarkoitusta sekä erityisesti työnteon tosiasiallisia olosuhteita.

Työskentelystä ei saadun selvityksen mukaan ole nimenomaisesti sovittu A:n ja B ry:n välillä kirjallisesti tai suullisesti. A:n aktiivisen toiminnan lisäksi työskentelyn tosiasiallinen toteutuminen on kuitenkin edellyttänyt A:n toimintaa koskevaa B ry:n hyväksyntää. Osapuolten on muutonkin arvioitava toimineen kyseessä olevalla ajalla A:n työskentelyyn liittyen sillä tavoin yhteisessä ymmärryksessä ja yhteistyössä, että työskentelyn perusteena on katsottava olleen osapuolten välinen konkludenttinen sopimus.

A:n työskentelyn välitön hyöty on koitunut otteluita järjestäville tahoille. Tältä osin asiaintila on verrattavissa työvoiman vuokrausta koskeviin tilanteisiin, joissa työsuhde ei synny työntekijän ja käyttäjäyrityksen välille. Olennaista työskentelyn työnantajan lukuun koskevan tunnusmerkin täyttymisen osalta onkin, ettei työskentelyn välitön hyöty koidu työntekijän itsensä hyväksi. Näin ollen kyseisen tunnusmerkin on katsottava nyt käsiteltävässä asiassa täyttyvän.

Työskentelyn vastikkeellisuutta koskevan tunnusmerkin osalta vakuutusoikeus toteaa, ettei vastikkeen määrälle ole säädetty työsopimuslaissa vähimmäisedellytystä. Tehtyyn työhön nähden määrältään hyvin pieni vastike voi kuitenkin osaltaan tarkoittaa, ettei työtä ole tehty ansiotarkoituksessa. A:n työskentelystään saamien palkkioiden määrä on vaihdellut saadun selvityksen mukaan otteluiden kilpailullisen tason ja tähän sidoksissa olevan järjestetyn toiminnan taloudellisen merkityksen perusteella. Keskimäärin palkkioita on pidettävä tehtyyn työhön nähden määrältään melko vähäisinä, mutta vakuutusoikeuden arvion mukaan ei kuitenkaan niin pieninä, etteikö työskentelyn vastikkeellisuutta koskeva työsuhteen tunnusmerkki täyttyisi.

Työnantajan niin sanotun direktio-oikeuden olemassaoloon on vakiintuneesti katsottu riittävän, että työantajalla on oikeus työskentelyn johtoon ja valvontaan. Saadun selvityksen mukaan A:lla ei itsellään ole ollut määräysvaltaa työnteon paikkaan, työn suorittamistapaan tai palkkaukseen. Sen sijaan hänellä on ollut mahdollisuus vaikuttaa tehtävien töiden määrään. B ry:llä on ollut tosiasiallinen mahdollisuus ohjata konkreettista työskentelyä ja ylimpien sarjatasojen otteluissa se on myös käyttänyt kyseistä oikeuttaan. A:n työskentelyyn nähden tosiasiallista määräysvaltaa ovat käyttäneet myös erotuomarit, jotka ottelusta riippuen joko ovat tai eivät ole olleet B ry:n nimeämiä. Vakuutusoikeuden arvion mukaan A:n asema suhteessa B ry:hyn on ollut kokonaisuudessaan siten epäitsenäinen, että työskentelyn on katsottava tapahtuneen B ry:n johdon ja valvonnan alaisena.

Kokonaisharkinnassa työsuhteen olemassaolon puolesta puhuvina voidaan pitää edellä yksittäisten tunnusmerkkien kohdalla esiin tuotuja seikkoja. Työsuhteen olemassaoloa vastaan puhuvana seikkana on sitä vastoin otettava huomioon, että A:n ja B ry:n välillä ei ole laadittu kirjallista työsopimusta, eikä työskentelyn ehdoista ole kerrottu sovitun myöskään suullisesti. A:n työskentelyn perustuminen sopimukseen ylipäätäänkin on johdettavissa lähinnä osapuolten tosiasiallisista toimista. Sopijapuolten tarkoituksen osalta vakuutusoikeus toteaa, että B ry on katsonut, ettei A tai muutkaan toimitsijoina toimivat yhdistyksen jäsenet ole työsuhteessa yhdistykseen. Sen seikan, ettei A ole ennen vuotta 2017 vaatinut, että hänen vuodesta 2002 alkaen tekemänsä työn tulisi kerryttää työeläkettä, on katsottava viittaavaan siihen, ettei hän ole itsekään mieltänyt työskennelleensä työsuhteessa. Myöskään työnteettäjän toiminnan rahoittaminen pakollisia vuosittaisia jäsenmaksuja tai muita vastaavia suorituksia tekemällä ei kuuluu tyypillisesti työsuhteessa olevan työntekijän velvollisuuksiin tai työnteon tosiasiallisiin edellytyksiin. Edelleen se, että työskentelystä maksettuja palkkioita on pidettävä työhön nähden määriltään verrattain pieninä ja että toimitsijatyötä on tehty vähäistä merkittävämpi määrä myös muissa kuin ammattilaisotteluissa, tukee osaltaan sellaista johtopäätöstä, että toimintaa on harjoitettu ensisijaisesti harrastuksena eikä ansiotarkoituksessa.

Edellä todettuun viitaten vakuutusoikeus katsoo kokonaisharkinnan perusteella, että A:n työskentely ajalla 1.11.2002 - 30.11.2017 ei ole tapahtunut työsuhteessa B ry:hyn, joten kyseiseen työskentelyyn ei voida soveltaa työeläkelakeja. Valituksenalaisen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta ei siten vakuutusoikeudelle osoitetussa valituksessa esitetyt seikatkin huomioiden voida muuttaa.

Eri mieltä olleen vakuutusoikeuden jäsenen äänestyslausunto

Eri mieltä ollut vakuutusoikeuden jäsen katsoi, että A:n työskentelyyn B ry:lle ajalla 1.11.2002 - 30.11.2017 tuli soveltaa työeläkelakeja. Jäsen kumosi työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja palautti asian Eläketurvakeskukselle.

Äänestyslausunnon perustelut

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että tapauksessa täyttyy työsuhteen perustunnusmerkistö. Asiassa on kuitenkin arvioitava vielä, mikä merkitys on sillä, että A on toiminut jääkiekkotuomarina urheiluseurassa eli olisiko kyse ollut sellaisesta työsopimuslain 1 luvun 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetusta tavanomaisesta harrastustoiminnasta, joka jää lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Harrastustoiminnalle on ominaista se, että sitä ei tehdä ammattimaisesti eikä ansiotarkoituksessa. A on saanut työstään rahallista vastiketta, mikä ei ole tyypillistä harrastustoiminnalle. Pidän vastikkeen maksamista merkityksellisenä ja katson sen tukevan työsuhteisuutta.

A on vuosittain maksanut urheiluseuralle pelipassi- ja erokorttituomarimaksut, mikä ei lähtökohtaisesti kuulu harrastustoimintaan eikä työsuhteeseen. Itse asiassa kaikenlaisten välitysmaksujen periminen työsuorituksesta on lain mukaan kielletty. Tässä tapauksessa maksujen periminen johtuu A:n ja urheiluseuran välisestä sopimuksesta. Sopimusehtojen muotoilu ja sopimuksesta johdetut muut ehdot kuten se, että A on itse maksanut tapaturmavakuutuksensa, ei kuitenkaan ratkaise sitä, onko kyseessä työsuhde. Myöskään se, että A ei ole aikaisemmin riitauttanut maksukäytäntöä, ei ole ratkaisevaa. Asian riitauttamisesta olisi voinut aiheutua se, ettei A:lle olisi enää tarjottu töitä. Myöskään siitä, että A on ilmoittanut, milloin hän on käytettävissä ja että sen perusteella on laadittu työvuorolistat, ei voi päätellä, onko kyseessä työsuhde. Esimerkiksi vuokratyössä työntekijällä on usein laaja mahdollisuus itse päättää työaikansa sijoittelusta.

A on lähtökohtaisesti itse hankkinut itselleen sijaisen. Ehdotonta tämä ei kuitenkaan ole ollut. Se, että urheiluseura on tarvittaessa auttanut sijaisen hankkimisessa, puoltaa työsuhteisuutta. Sen sijaan se, että A on itse hankkinut omat peliasunsa, tukee tulkintaa, jonka mukaan kyse ei ole ollut työsuhteesta. En kuitenkaan pidä tätä seikkaa merkittävänä asiaa arvioitaessa.

Asiassa on esitetty sekä työsuhdetta että harrastustoimintaa puoltavia seikkoja. Työsopimuslain esitöiden mukaan merkityksellistä on se, täyttyykö työsuhteen perustunnusmerkistö. Vain epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistava kokonaisharkinnalla. (HE 157/2000, vp, s. 57.) Tässä tapauksessa työsuhteen perustunnusmerkistö täyttyy. Asiassa on tosin esitetty seikkoja, jotka puoltavat harrastustoimintaa. Ne ovat kuitenkin sen verran vähäisiä, että katson, että A on ollut työsuhteessa.

Lainkohdat

Työntekijäin eläkelaki, joka oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 §
Taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelaki, joka oli voimassa 31.12.2016 saakka, 1 §
Työntekijän eläkelaki 2 § 1 mom. 2 kohta ja 4 § 1 mom.
Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 momentti ja 2 § 2 kohta