VakO 3727:2019

Asiassa ratkaistiin kysymys Eläketurvakeskuksen ohjeistukseen perustuvan vakiintuneena pidettävän laskentatavan lainmukaisuudesta koskien perhe-eläkkeen vähennyksen perusteena käytettävän lesken ulkomailta ansaitseman, mutta ei vielä maksussa olevan eläkkeen määrää. Vakuutusoikeus totesi, että laissa ei ole tarkemmin säännelty, miten lesken tällainen niin sanottu laskennallinen ulkomaan eläke tulee ottaa huomioon tilanteessa, jossa hän ei vielä saa mitään laissa mainittua eläkettä, eikä hän ole täyttänyt minkään Suomen työeläkelain mukaista vanhuuseläkeikää edunjättäjän kuolinpäivään mennessä. Käytäntönä on tällaisessa tilanteessa ollut, että lesken laskennallinen ulkomaan eläke lasketaan kertomalla edunjättäjän kuolinpäivää edeltäneen vuoden loppuun mennessä Suomesta ansaittu eläke lesken ulkomaan vakuutuskausien ja Suomen vakuutuskausien suhdeluvulla. Käytetyn laskentatavan todettiin saattavan joissakin tilanteissa vääristää huomioon otetun lesken laskennallisen eläkkeen määrää verrattuna siihen, mikä on vähennystä tehtäessä käytettävissä olevan selvityksen perusteella todennäköinen lopullisen eläkkeen määrä. Tähän nähden tarve lainsäädännön selkeyttämiselle katsottiin olevan olemassa, mutta käytettyä laskentatapaa ei pidetty lainvastaisena.

Esitiedot

Eläkelaitos oli 24.8.2017 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle leskeneläkkeen 1.7.2017 alkaen. Päätöksessä oli todettu, että leskeneläkkeestä tullaan tekemään lain mukainen vähennys kuuden kuukauden kuluttua eläkkeen alkamisesta.

Viron sosiaaliturvalaitos (Sotsiaalkindlustusamet) oli kesäkuussa 2018 ilmoittanut Eläketurvakeskukselle A:n tulevan vanhuuseläkkeen arvioiduksi määräksi 332,29 euroa kuukaudessa.

Eläkelaitos oli 23.7.2018 antamallaan päätöksellä tarkistanut A:n leskeneläkkeen määräksi 1.1.2018 alkaen 118,65 euroa kuukaudessa. Leskeneläkkeestä tehdyn vähennyksen perusteessa oli huomioitu Virosta karttunutta eläkettä 1 104,06 euroa kuukaudessa.

A haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta. A vaati, että Virosta maksettavan eläkkeen määräksi muutetaan hänelle Virosta todellisuudessa maksettava määrä 332,29 euroa kuukaudessa.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta muutti eläkelaitoksen päätöstä. Eläkelaitos velvoitettiin määrittämään A:n leskeneläke siten, että ulkomaisen eläkkeen laskennallisena määränä pidetään 799,92 euroa. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen enemmälti ja palautti asian eläkelaitokselle antamastaan päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työntekijän eläkelain (TyEL) 88 §:n 2 momentin mukaan silloin, kun leski ei vielä ole vanhuuseläkeiässä, lesken työeläkkeenä pidetään sitä laskennallista työkyvyttömyyseläkettä, joka leskelle olisi myönnetty, jos leski olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti työkyvyttömäksi edunjättäjän kuolinpäivänä.

Ulkomailla työskennelleen lesken laskennallisena eläkkeenä pidetään sitä eläkettä, joka hänelle olisi myönnetty, jos hänen ulkomailla työskentelynsä olisi tämän lain mukaista.

A on työskennellyt eläkkeeseen oikeuttavasti 290 kuukautta Virossa ja 134 kuukautta Suomessa. Eläkkeeseen oikeuttavien työskentelykuukausien yhteismäärä oli leskeneläkkeen vähentämisen aikana 424 kuukautta. A:n suomalainen eläkekarttuma oli 369,62 euroa.

A:n ulkomailla eli Virossa työskentely muunnetaan suomalaisen työntekijän eläkelain mukaiseksi jakamalla eläkekuukausien yhteismäärä 424 Suomen eläkekuukausien määrällä 134 ja kertomalla suomalainen eläkekarttuma 369,62 euroa jakolaskun tuloksella. Näin saadusta 1 169,54 eurosta vähennetään suomalaisen eläkkeen karttuma 369,62 euroa, saadaan Virossa karttuneeksi suomalaisen työntekijän eläkelain mukaiseksi määräksi 799,92 euroa. Tämä määrä tulee ottaa huomioon laskennallista eläkettä määrättäessä.

Jos leski leskeneläkettä vähennettäessä ei vielä saa työeläkettä laskennallisessa eläkkeessä huomioon otettavaksi määräksi on säädetty se määrä, joka leskelle olisi myönnetty, jos hänen työskentelynsä ulkomailla olisi työntekijän eläkelain mukaista. Tämän vuoksi ei A:n laskennallisessa eläkkeessä voida ottaa huomioon Virossa virolaisten lakien mukaan karttunutta eläkettä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänelle myönnettyä leskeneläkettä vähentävänä ulkomaaneläkkeenä otetaan huomioon teoreettisen määrän 799,92 euroa kuukaudessa sijasta ulkomaaneläkkeen tuleva todellinen määrä 332,29 euroa kuukaudessa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työntekijän eläkelain 88 §:n 1 momentin mukaan lesken ansiotyön perusteella saamat työeläkelakeihin ja niihin rinnastettaviin lakeihin perustuvat eläkkeet vähentävät leskeneläkettä. Lisäksi leskeneläkettä vähennettäessä otetaan huomioon edellä mainittua eläkettä vastaava etuus, joka maksetaan tai olisi maksettava leskelle ulkomailta tai Euroopan unionin toimielimen taikka kansainvälisen järjestön palveluksen perusteella.

Saman pykälän 2 momentin mukaan jos leski ei saa 1 momentissa tarkoitettua eläkettä tai hän saa osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, hänen työeläkkeenään pidetään kuitenkin sitä laskennallista eläkettä, joka hänelle olisi myönnetty, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi edunjättäjän kuolinpäivänä. Jos leski on täyttänyt jonkin työeläkelain mukaisen vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän viimeistään edunjättäjän kuolinpäivänä, lesken työeläkkeenä pidetään sitä laskennallista eläkettä, joka hänelle on karttunut edunjättäjän kuolinvuotta edeltäneen vuoden loppuun mennessä. Jos leski on työskennellyt ulkomailla tai Euroopan unionin toimielimen tai kansainvälisen järjestön palveluksessa, hänen työeläkkeenään pidetään sitä laskennallista eläkettä, joka hänelle olisi myönnetty, jos hänen ulkomailla työskentelynsä taikka Euroopan unionin toimielimen tai kansainvälisen järjestön palvelukseen perustuvaan vakuutusaikaan luettava työskentelynsä olisi tämän lain mukaista.

Työntekijän eläkelain 91 §:n 1 momentin mukaan leskeneläkettä vähennettäessä otetaan lesken hakemuksesta työeläkkeiden asemesta huomioon hänen saamansa keskimääräiset ansiotulot ja niihin perustuvat etuudet sekä osatyökyvyttömyyseläke tai osittainen varhennettu vanhuuseläke, jos: 1) leski ei saa omaan työhön perustuvaa työeläkettä tai jos leski saa osatyökyvyttömyyseläkettä tai osittaista varhennettua vanhuuseläkettä; 2) leski on tehnyt asiasta hakemuksen viiden vuoden kuluessa edunjättäjän kuolemasta tai silloin, kun leskeneläkettä vähennetään ensimmäisen kerran; ja 3) mainitut ansiotulot ja niihin perustuvat etuudet sekä osatyökyvyttömyyseläke tai osittainen varhennettu vanhuuseläke, kun ansiotuloista otetaan huomioon 60 prosenttia, ovat yhteensä vähintään 25 prosenttia pienemmät kuin lesken 88 §:n mukaisesti määrätty eläke.

Saman lain 91 a §:n 2 momentin mukaan jos leskeneläkettä ensimmäistä kertaa vähennettäessä lesken omana eläkkeenä on otettu huomioon laskennallinen työkyvyttömyyseläke tai jos leskeneläkkeen vähentäminen on tehty 91 §:n perusteella, leskeneläke tarkistetaan, kun leskelle myönnetään työeläkelakien tai niihin rinnastettavien lakien mukainen vanhuuseläke, työuraeläke tai työkyvyttömyyseläke.

Saman pykälän 3 momentin mukaan leskeneläke tarkistetaan myös, jos leskeneläkettä vähennettäessä huomioon otettu lesken saama työkyvyttömyyseläke lakkaa ja leskelle myönnetään myöhemmin muu uusi eläke kuin osittainen varhennettu vanhuuseläke, johon ei sovelleta 80 §:n säännöksiä eläkkeen myöntämisestä entisin perustein.

Saman pykälän 4 momentin mukaan leskeneläke tarkistetaan 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta eläkkeen alkamisesta lukien. Leskeneläkkeen vähentämisessä otetaan huomioon leskelle myönnetty eläke sekä lisäksi mainitun eläkkeen alkamista edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaittu eläke siitä työstä, josta leskelle ei ole myönnetty eläkettä.

Työntekijän eläkelain esitöissä (HE 45/2005 vp) on esityksen tavoitteita ja keskeisiä ehdotuksia koskevassa osiossa lausuttu perhe-eläkkeen osalta muun ohella seuraavaa. Lesken eläkettä vähennettäessä ehdotetaan otettavaksi huomioon myös lesken ulkomailla tai Euroopan yhteisöjen toimielimen taikka kansanvälisen järjestön palveluksessa tekemästä ansiotyöstä karttunut eläke. Tällaisen eläkkeen huomioon ottaminen lesken eläkettä vähentävänä on perusteltua sen vuoksi, että työntekijät olisivat samanarvoisessa asemassa riippumatta siitä, missä he ovat työskennelleet.

Työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momenttia on sittemmin muutettu laeilla (882/2014), (69/2016) ja (945/2016). Sisällöllistä muutosta ulkomailla tehdystä ansiotyöstä karttuneen eläkkeen huomioon ottamisen osalta ei ole kuitenkaan tehty.

Ennen työntekijän eläkelain voimaantuloa lesken ansiotyöstä karttuneen eläkkeen huomioon ottamisesta tilanteessa, jossa leski ei vielä ole eläkeiässä taikka vielä saanut perhe-eläkettä vähentävää eläkettä, säädettiin työntekijäin eläkelain (395/1961) (jäljempänä TEL) 8 c §:n 3 momentissa. Se oli lisätty TEL:iin 1.7.1990 voimaan tulleella lailla (100/1990). Ennen viimeksi mainitun lain voimaantuloa lesken omat tulot eivät vaikuttaneet perhe-eläkkeen määrään. TEL:n 8 c §:n 3 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.1993 saakka, jos leski ei saa pykälän 1 momentin mukaista ansioeläkettä, lesken ansiotyöhön perustuvana eläkkeenä pidetään sitä eläkettä, joka hänelle olisi myönnetty, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi edunjättäjän kuolinpäivänä tai sinä päivänä, jona 2 momentissa tarkoitettu lapsi täyttää 18 vuotta.

Kuten edellä selostetusta TEL:n säännöksestä ilmenee, lain (100/1990) voimaantulon jälkeenkään TEL:iin ei sisältynyt oikeusohjetta lesken ulkomailla tekemästä ansiotyöstä karttuneen eläkkeen huomioon ottamisesta tilanteessa, jossa leski ei vielä saanut ansioeläkettä. Lain (100/1990) esitöistä ei käy ilmi, onko lainsäätäjän tarkoituksena ollut, että tällainen ulkomailta ansaittu eläke tulisi ottaa huomioon Suomesta myönnettävää perhe-eläkettä vähentävänä eränä. TEL:n 8 c §:n 3 momenttia on muutettu 1.1.1994 alkaen voimaan tulleella lailla (553/1993), jolla siihen lisättiin virke ”näin menetellään myös vieraan valtion vastaavan etuuden osalta”. Lain (553/1993) esitöissä ei ole esitetty perusteluja tälle muutokselle.

Yksityiskohtaista oikeusohjetta lesken ulkomailla tekemästä ansiotyöstä karttuneen eläkkeen huomioon ottamisesta perhe-eläkkeessä tilanteessa, jossa leski ei vielä saa ansiotyön perusteella maksettava eläkettä Suomesta tai ulkomailta, ei ilmene työntekijän eläkelaista eikä myöskään sen voimaantuloa edeltäneistä säännöksistä. Ottaen huomioon tämä sekä työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen sanamuoto ulkomailla työskentelystä karttuneen eläkkeen vaikutus työntekijän eläkelain perusteella myönnettyyn leskeneläkkeeseen tulee määritellä siten kuin kyse olisi Suomessa työskentelystä karttuneesta eläkkeestä. A:lle Virossa työskentelystä karttuneen eläkkeen laskennallinen määrä tulee siten määritellä työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momentin ensimmäisestä tai toisesta virkkeestä ilmenevien oikeusohjeiden mukaisesti, siltä osin kuin ne soveltuvat Virossa työskentelystä karttuneen laskennallisen eläkkeen määrittelyyn.

Heinäkuussa 1957 syntyneen A:n puoliso oli menehtynyt 15.6.2017 ja A:lle oli myönnetty työeläkelakien mukaista perhe-eläkettä 1.7.2017 alkaen 301,72 euroa kuukaudessa. Päätöksessä oli tuolloin mainittu, että leskeneläkkeeseen tehdään vähennys kuuden kuukauden kuluttua eläkkeen alkamisesta. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa valituksen kohteena olleella eläkelaitoksen päätöksellä leskeneläkkeeseen on tehty vähennys, koska eläkkeen alkamisesta on kulunut kuusi kuukautta. Eläkkeen määrä 1.1.2018 alkaen on 118,65 euroa kuukaudessa. Vähennystä tehtäessä Virosta karttuneen eläkkeen teoreettisen eläkkeen määränä on pidetty 1.104,06 euroa kuukaudessa. Eläkelaitos on sittemmin ilmoittanut, että tämän määrän tulisi olla 799,92 euroa kuukaudessa ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta on muuttanut eläkelaitoksen päätöstä tämän mukaisesti. A on katsonut, että määränä tulee ottaa huomioon todellinen eläkkeen määrä virolaisen eläkelaitoksen ilmoituksen mukaisesti eli 332,29 euroa kuukaudessa.

A ei saa työntekijän eläkelain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua eläkettä, eikä hän ollut täyttänyt minkään Suomen työeläkelain mukaista vanhuuseläkkeeseen oikeuttavaa ikää ennen edunjättäjän kuolemaa. Leskeneläkkeen vähentämisen perusteena on tämän vuoksi tullut työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti käyttää sekä Suomesta että Virosta karttuneen eläkkeen osalta sitä laskennallista eläkettä, joka hänelle olisi myönnetty, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi edunjättäjän kuolinpäivänä. Kysymys työkyvyttömyyseläkkeen määrästä ratkaistaan kuitenkin Suomen eläkelakien mukaan vakuutettujen ja rekisteröityjen ansioiden perusteella. Se, kuinka laskennallinen eläkekarttuma ulkomailta käytännössä lasketaan, ei siten ole johdettavissa työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen sanamuodosta eikä myöskään työkyvyttömyyseläkkeen määräytymistä koskevista työntekijän eläkelain säännöksistä.

Eläketurvakeskukselta saadun selvityksen ja sen julkaisemien soveltamisohjeiden perusteella vakiintuneena pidettävän käytännön mukaan ulkomailta karttunut eläke lasketaan työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisessa tilanteessa seuraavasti. Suomesta edunjättäjän kuolinpäivää edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaittu eläke kerrotaan lesken ulkomaan vakuutuskausien ja Suomen vakuutuskausien suhdeluvulla. Eläketurvakeskuksen soveltamisohjeiden mukaan ulkomailta karttunut eläke on vakiintuneesti laskettu työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaisessa tilanteessa ensisijaisesti eläkearvion perusteella. Mikäli toisesta valtiosta ei saada arviota, ulkomailta karttunut eläke on laskettu edellä mainitulla tavalla teoreettisena vakuutuskausien suhteessa.

Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella keskenään vastaavassa tilanteessa olevien työeläkevakuutettujen yhdenvertainen kohtelu. Toisaalta on pyrittävä siihen, ettei leskeneläkkeen määrään olisi vaikutusta sillä, ovatko lesken eläketulot karttuneet yksinomaan Suomessa vai myös ulkomailla tehdystä ansiotyöstä.

Eläkekarttuman huomioon ottaminen työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä selostetun mukaisesti laskennallisena työkyvyttömyyseläkkeenä johtaa jo lähtökohtaisesti siihen, että tällä tavoin määritelty perhe-eläkkeen vähennyksen perusteena oleva eläkkeen määrä saattaa poiketa huomattavastikin leskelle lopulta käytännössä myönnettävän eläkkeen määrästä. Tämä lähtökohta on nimenomaisesti mainittu työntekijän eläkelakia koskevan lainmuutoksen (882/2014) esitöissä (HE 120/2014 vp, sivu 6). Kyseisen eroavaisuuden minimoimiseksi on säädetty työntekijän eläkelain 91 a §. Jos leskeneläkettä ensimmäistä kertaa vähennettäessä lesken omana eläkkeenä on otettu huomioon laskennallinen työkyvyttömyyseläke, kyseessä on työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukainen tilanne. Tällöin leskeneläke tarkistetaan, kun leskelle on myönnetty työeläkelakien tai niihin rinnastettavien lakien mukainen vanhuuseläke, työuraeläke tai työkyvyttömyyseläke ja leskeneläkkeen vähentämisessä otetaan huomioon leskelle myönnetty eläke sen todellisen määrän mukaisesti sekä tällaisen eläkkeen alkamista edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaittu eläke siitä työstä, josta eläkettä ei vielä ole myönnetty. Lisäksi lesken laskennallisen eläkkeen poiketessa työntekijän eläkelain 91 §:ssä määritellyllä tavalla merkittävästi hänen todellisista tuloistaan, leskeneläkkeen vähennyksen perusteena on mahdollista hakemuksesta käyttää laskennallisen eläkkeen sijasta saman pykälän mukaan määriteltäviä todellisia tuloja. Vakuutusoikeus toteaa tältä osin vielä selvennyksenä, että viimeksi mainittu pykälä koskee mahdollisuutta määritellä leskeneläkkeen vähennyksen perusteena käytettävät lesken tulot tulevan eläkkeen arvioidun määrän sijasta tämän todellisuudessa saamien tulojen perusteella.

Lesken työskentely ulkomailla on voinut kartuttaa hänen eläkettään kuukautta kohden vähemmän kuin työskentely Suomessa. Tällöin laskennallisen eläkkeen määritteleminen vakuutuskausien suhdeluvun perusteella, mutta käyttäen tulojen perusteena vain Suomessa vakuutettuja ansioita, johtaa siihen, että työskentelystä ulkomailla karttuneen laskennallisen eläkkeen määrä on todellisuudessa karttuneen eläkkeen määrää suurempi. Vastaavasti mikäli eläkettä on karttunut työskentelystä ulkomailla keskimäärin enemmän kuin työskentelystä Suomesta, johtaa käytetty laskentatapa siihen, että leskeneläkettä vähentävä laskennallisen ulkomaan eläkkeen määrä on ulkomaan eläkkeen todellista määrää pienempi. Jos keskimääräinen eläkekarttuma Suomesta ja ulkomailta ovat kuukausitasolle jaettuna lähellä toisiaan, käytetty laskentatapa vastaa hyvin työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momentin viimeisestä virkkeestä ilmenevää tavoitetta, jonka mukaan ulkomailta ansaittu eläke tulisi huomioida siten kuin tällainen työskentely olisi työntekijän eläkelain mukaista. Vakuutusoikeus katsoo näin ollen, ettei käytetyn laskentatavan voida todeta suoraan johtavan ulkomailta karttuneen laskennallisen ja tosiasiallisesti myönnettävän eläkkeen välillä sellaiseen epäsuhtaan, jonka perusteella käytettyä laskentatapaa olisi jo lähtökohtaisesti pidettävä lain vastaisena. Toisaalta edellä selostetusta ei voida myöskään katsoa muodostuvan estettä käytetyn laskentatavan lainmukaisuuden arvioinnille tapauskohtaisesti.

Käytetyn laskentatavan lainmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että määriteltäessä lesken eläkekarttuma työntekijän eläkelain 88 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti, eläkekarttumassa huomioidaan tarkasteluajankohtaan mennessä karttuneen eläkkeen lisäksi myös niin sanottu tulevan ajan osuus. Tällä tarkoitetaan työntekijän eläkelaissa tarkemmin säädetyn mukaisesti määräytyvää laskennallista eläkeosuutta. Sen tarkoituksena on tarkasteluhetken eläkekarttuman perusteella arvioida, mikä tulisi olemaan työntekijän eläkekarttuma vanhuuseläkeiän täyttyessä, mikäli henkilö jatkaisi työskentelyään vanhuuseläkeikään saakka. Jos ulkomailta saatuun arvioon eläkkeen määrästä ei sisälly vastaavaa tulevan ajan osuutta ja leski jatkaa eläkettä kartuttavaa työskentelyään ulkomailla, tällainen karttuma ei tule huomioon otetuksi leskeneläkettä vähennettäessä ennen työntekijän eläkelain 91 a §:n mukaista tarkistusta. Toisaalta työntekijän eläkelain mukainen tulevan ajan osuus tulee huomioon otettavaksi myös tällaisessa tilanteessa, vaikka sen määräytymisen perustana oleva olettamus Suomessa eläkeikään saakka jatkuvasta vakuutetusta työskentelystä ei tosiasiassa toteutuisi. Laskennallisen eläkkeen ja eläkeikään mennessä karttuneen eläkkeen mahdollisen eron määrä voi olla riippuvainen siitä, jatkaako leski eläkettä kartuttavaa työskentelyään ulkomailla sen jälkeen, kun leskeneläkettä on vähennetty ensimmäisen kerran. Näin on tilanteessa, jossa leski ei ole ollut eläkeiässä edunjättäjän kuolinhetkellä ja leskeneläkkeen vähennyksen perusteena käytetään sellaista ulkomaan eläkelaitoksen eläkearviota, johon ei ole sisältänyt tulevan ajan osuutta tai sitä vastaavaa laskennallista osuutta tarkasteluhetken ja eläkeiän täyttymisen väliseltä ajalta. Kyseisen mahdollisen eron suuruuden osalta merkityksellisiä seikkoja ovat myös leskelle työskentelystä Suomessa karttuneen eläkkeen määrä ja se, mikä tulisi olemaan tällaisen ulkomailla työskentelyn perusteella karttuneen eläkkeen määrä, jota ei vielä ole otettu huomioon leskeneläkettä ensimmäistä kertaa vähennettäessä.

Tapauskohtainen arviointi siltä osin, voidaanko ulkomailta ilmoitettua eläkekarttumaa käyttää leskeneläkkeen vähennyksen perusteena, jouduttaisiin perustamaan suurelta osin lesken toimista riippuvaisiin ja muihin sellaisiin seikkoihin, jotka eivät ole tiedossa vähennettäessä leskeneläkettä ensimmäisen kerran. Edellä selostetun lisäksi tavoite leskeneläkkeeseen oikeutettujen yhdenvertaisesta kohtelusta sekä työntekijän eläkelain 91 §:n ja 91 a §:n sisältö puoltavat näkemystä, jonka mukaan laskennallinen työkyvyttömyyseläke on myös ulkomaan eläkkeen osalta perustellumpaa määritellä tapauskohtaisen arvioinnin sijasta kaavamaisella laskentatavalla. Näin siitä huolimatta, että tällä tavoin määritellyn laskennallisen eläkkeen määrä saattaa yksittäistapauksessa poiketa olennaisestikin leskelle ulkomailta lopulta myönnettävän eläkkeen määrästä.

Kuten edellä selostetusta ilmenee, asiassa on ratkaistavana kysymys, jota ei ole tarkemmin säännelty. Valituksenalaisessa ratkaisussa käytettyä laskentatapaa ei tämän vuoksi voida pitää täydellisenä, vaikka se Eläketurvakeskuksen ilmoituksen mukaan on vakiintuneen ratkaisukäytännön mukainen. Vakuutusoikeus ei kuitenkaan ole aiemmin ottanut kantaa sanottuun laskentatapaan, joten sen oikeuskäytäntöä asiasta ei ole. Vakuutusoikeus toteaa, että käytetty laskentatapa saattaa joissakin tilanteissa vääristää huomioon otetun laskennallisen eläkkeen määrää verrattuna siihen, mikä on vähennystä tehtäessä käytettävissä olevan selvityksen perusteella todennäköinen lopullisen eläkkeen määrä. Tähän nähden vakuutusoikeus katsoo, että lainsäädäntöä olisi tarpeen pyrkiä tältä osin selkeyttämään.

Koska valituksenalaisessa päätöksessä sovellettua laskentatapaa ei voida pitää lainvastaisena, ei työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisua ole A:n esittämistä seikoista huolimatta syytä muuttaa.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 88 § 1 ja 2 mom.