VakO 607:2025
Kysymys siitä, tuliko A:n työskentelyyn X Oy:lle ruokalähettinä soveltaa työntekijän eläkelakia vai yrittäjän eläkelakia. Vakuutusoikeus totesi, että työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä ja että kaikkien kyseisessä lainkohdassa säädettyjen tunnusmerkkien tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. Vakuutusoikeus katsoi kaikkien työsuhteen tunnusmerkkien täyttyvän X Oy:n ja A:n välisessä sopimussuhteessa. Asiassa ei ilmennyt tarvetta kokonaisarviolle. Vakuutusoikeus katsoi, että A:n työskentely X Oy:lle on tapahtunut työsuhteessa ja työskentelyyn on siten sovellettava työntekijän eläkelakia.
Esitiedot
Eläkelaitos oli pyytänyt Eläketurvakeskuksen päätöstä siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n X Oy:lle 4.11.2020 alkaen tekemään työhön. Eläketurvakeskus katsoi 27.11.2023 antamassaan päätöksessä, että A:n työskentely X Oy:lle 4.11.2020 alkaen on tapahtunut työsuhteessa ja työskentelyyn sovelletaan työntekijän eläkelakia.
X Oy haki muutosta Eläketurvakeskuksen päätökseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati kumoamaan Eläketurvakeskuksen päätöksen ja toteamaan, että A:n työskentely X Oy:lle ei ole tapahtunut työsuhteessa ja työskentelyyn ei siten sovelleta työntekijän eläkelakia. Lisäksi X Oy vaati, että muutoksenhakulautakunta velvoittaa Eläketurvakeskuksen korvaamaan sen asiassa aiheutuneet kustannukset.
Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi X Oy:n valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Lisäksi muutoksenhakulautakunta jätti tutkimatta A:n esittämät vaatimukset X Oy:n menettelyn arvioimisesta sopimussuhteessa.
Äänestysratkaisu 4–2.
Muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja äänestyslausunnon perustelut
Käsittelyratkaisut
Lisäselvityksen rajoittaminen ja asian käsittely
Muutoksenhakulautakunta on asettanut 24.10.2024 oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 46 §:n mukaisen määräajan, jonka kuluessa mahdollinen lisäaineisto on tullut toimittaa muutoksenhakulautakunnalle. Muutoksenhakulautakunta on katsonut, että asiassa on saatu riittävä ja
asianmukainen selvitys asian ratkaisua varten. Määräaika on päättynyt 21.11.2024. A on määräajan päättymisen jälkeen toimittanut asiassa kaksi 27.11.2024 päivättyä sähköpostiviestiä, jotka on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 46 §:n perusteella jätetty huomioon ottamatta asiaa ratkaistessa.
X Oy on 2.12.2024 päivätyssä sähköpostiviestissä viitannut A:n 11.11.2024 ja 21.11.2024 päivättyihin vastineisiin ja pyytänyt mahdollisuutta lausua uusista seikoista määräajasta huolimatta 6.1.2025 mennessä. X Oy:n asiamies on 16.12.2024 päivätyssä sähköpostiviestissä täsmentänyt, että X Oy:n näkemys on, että tarvetta lausumalle ei olisi siinä tapauksessa, jos lautakunta tekee asiassa valituksen mukaisen ratkaisun. Muutoin X Oy:lle on varattava tilaisuus esittää lisälausuma asiassa vastapuolen toimittaman uuden selvityksen osalta, jotta hallintaprosessin edellyttämä vastavuoroisuus toteutuu.
Käsiteltävänä oleva asia on tullut muutoksenhakulautakuntaan vireille tammikuussa 2024, ja käsittelyn aikana asianosaiset ovat toimittaneet lukuisia vastineita ja lisälausuntoja. Lisäaineiston toimittamiselle asetetun määräajan vuoksi A:n 11.11.2024 ja 21.11.2024 päivätyt vastineet on annettu muille asianosaisille tiedoksi, mutta niistä ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi.
Muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n 11.11.2024 ja 21.11.2024 päivätyistä vastineista ei ilmene olennaista uutta asian ratkaisuun vaikuttavaa tietoa. A:n 21.11.2024 päivätyssä vastineessa esitetyt vaatimukset jätetään muutoksenhakulautakunnan toimivaltaan kuulumattomina tutkimatta. Tähän
nähden ja lisäksi, kun asiassa on jo käsittelyn enemmän viivästyksen välttämiseksi asetettu lisäaineiston toimittamiselle määräaika, joka on päättynyt 21.11.2024, muutoksenhakulautakunta ei pidä asian enempää lykkäämistä X Oy:n lisävastineen saamiseksi tarpeellisena.
Valituksenalaisen päätöksen perustelut ja Eläketurvakeskuksen menettely
Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
Hallintolain 44 §:n mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi:
1) päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta;
2) asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu;
3) päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä
4) sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä.
Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.
X Oy on valituksessaan katsonut, että Eläketurvakeskus ei ole päätöstä tehdessään noudattanut hyvää hallintotapaa eikä päätös täytä hyvän hallinnon oikeusperiaatteita. Valituksessa on todettu, että työsuhteen olemassaolo on viime kädessä oikeudellinen kysymys, joka on ratkaistava asiassa esitetyn luotettavan selvityksen (näytön) ja oikeudellisen tulkinnan perusteella. Eläketurvakeskuksen menettely, jossa kaikki A:n toteen näyttämät lausumat on katsottu saaduksi selvitykseksi ja päätöksen perusteeksi, mutta X Oy:n asiakirjanäyttöön perustuva kattava selvitys sekä oikeuslähteet on sivuutettu, ei täytä osapuolten tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Eläketurvakeskuksen olisi päätöstä tehdessään tullut toimia puolueettomasti arvioidessaan saamaansa selvitystä ja sen todenperäisyyttä sekä tehdessään selvityksestä johtopäätöksiä, mutta tätä ei X Oy:n mukaan ole päätöksen perusteluista luettavissa.
Valituksenalaisen päätöksen perusteluissa on ilmoitettu, mitkä asiassa esitetyt tosiseikat ovat vaikuttaneet annettuun ratkaisuun, sekä mainittu sovelletut säännökset. Eläketurvakeskus on päätöksen perusteluissa käsitellyt sekä työntekijäasemaa että yrittäjäasemaa puoltavia seikkoja. Päätöksen perusteluista ilmenee, minkälaisen oikeudellisen harkinnan kautta ratkaisuun on päädytty. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että valituksenalainen päätös on perusteltu hallintolain 45 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että asian käsittelyssä ei ole todettavissa sellaista menettelyvirhettä, jonka perusteella valituksenalainen päätös tulisi kumota ja palauttaa Eläketurvakeskukseen uudelleen käsiteltäväksi.
A:n 21.11.2024 päivätyssä vastineessaan esittämät vaatimukset X Oy:n menettelyn arvioimisesta
sopimussuhteessa
Muutoksenhakulautakunta toteaa, että se toimii ensimmäisenä muutoksenhakuasteena työeläketurvaa koskevissa asioissa siten kuin työntekijän eläkelain 3 §:ssä mainituissa työeläkelaeissa säädetään.
Valituksenalaisessa päätöksessä on kyse siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn X Oy:lle 4.11.2020 alkaen, ja asia on muutoksenhakulautakunnassa käsitelty vain tässä laajuudessa.
Muutoksenhakulautakunnan toimivaltaan ei kuulu X Oy:n ja A:n välisen sopimussuhteen muu arviointi, minkä vuoksi A:n 21.11.2024 päivätyssä vastineessaan esittämät vaatimukset jätetään tutkimatta.
Muutoksenhakulautakunta toteaa A:n 21.11.2024 päivätyssä vastineessa ilmoitetun johdosta selvyyden vuoksi, että asiassa on toimitettu selvityksenä palvelusopimuksen liite 1, jossa on määrätty lähetille maksettavista palkkioista.
Pääasia
Työntekijän eläkelain (TyEL) 1 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä. Työntekijä on velvollinen osallistumaan eläketurvansa kustantamiseen
työntekijän työeläkevakuutusmaksulla.
TyEL 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.
Yrittäjän eläkelain (YEL) 1 §:n 3 momentin mukaan yrittäjän on järjestettävä tässä laissa tarkoitettu eläketurva työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitetussa työeläkevakuutusyhtiössä tai eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annetussa laissa (946/2021) tarkoitetussa eläkekassassa, joka harjoittaa tämän lain mukaista työeläkevakuuttamista.
YEL 3 §:n 1 momentin mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.
YEL 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan tämä laki ei koske ansiotyötä, jonka perusteella yrittäjällä on oikeus eläkkeeseen muun työeläkelain mukaan.
Asiassa on kyse siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn X Oy:lle 4.11.2020 alkaen. A on katsonut, että hän on ollut työsuhteessa työnteettäjään eli X Oy:öön. X Oy on sen sijaan valituksessaan katsonut, että A ei ole työsuhteessa X Oy:n.
Asiassa saadun selvityksen perusteella A on toiminut ruokalähettinä 4.11.2020 alkaen. Työhön on kuulunut X Oy:n kauppiaskumppaneiden tilaamien tavaroiden, kuten elintarvikkeiden ja ruokaostosten, kuljettamista loppuasiakkaille. X Oy on tarjonnut lähetille pääsyn X Oy:n älypuhelinsovellukseen ja verkkopalveluun (Alusta), jota käytetään tilattaessa tavaroita X Oy:n kauppiaskumppaneilta. Lähetti on voinut Alustan kautta ilmoittaa, milloin hän on käytettävissä kuljetuspalvelujen suorittamiseen. Lähetille ei ole taattu tiettyä määrää kuljetuspalveluja, vaan määrä on riippunut X Oy:n palvelujen käytön määrästä ja lähettikumppanin käytettävyydestä. A on voinut vapaasti kieltäytyä hänelle tarjotuista kuljetustehtävistä. Ongelmatilanteissa A on voinut olla yhteydessä X Oy:n tukipalveluun.
A on ilmoittanut, että työskentely on ollut jatkuvaluonteista. Hän on päättänyt työskentelyn aloittamis- ja lopettamisajat. Hän on saanut X Oy:ltä käyttöönsä vakuutta vastaan lämpölaukun. A on käyttänyt työskentelyssä omaa autoaan ja puhelintaan. A on laskuttanut X Oy:tä työstä laskutuspalveluyrityksen kautta. A ei ole saanut vuosilomaa, päivärahaa tai kulukorvauksia.
A on saanut työstään vastikkeen, jonka suuruuden työnteettäjä on määritellyt kuljetustehtäville palvelusopimuksen liitteessä 1. Kuljetustehtävistä maksettava palkkio on määräytynyt kuljetuspalkkiosta, joka on ollut kiinteämääräinen, sekä matkan pituuteen perustuvasta lisäpalkkiosta.
Työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä. Työsuhteen olemassaolo ratkaistaan tosiallisen tilanteen mukaan ja asiassa otetaan huomioon kaikki asiassa saatu selvitys.
Työsuhteessa työtä tehdään henkilökohtaisesti työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.
Asiassa on saatu selvityksenä Lähettikumppanin palvelusopimus-niminen asiakirja (Courier Partner Service Agreement), jossa osapuolina ovat A ja X Oy.
Asiassa ei ole riidanalaista, että A on työskennellyt X Oy:lle sopimuksen perusteella ja vastiketta vastaan. Asiassa on esitetty erisuuntaisia kannanottoja siitä, onko A sitoutunut työskentelemään X Oy:lle henkilökohtaisesti, onko hän työskennellyt X Oy:n lukuun, ja onko X Oy:llä ollut johto- ja valvontaoikeus. Myös kokonaisarvioinnin osalta osapuolten näkemykset eroavat siinä, onko kyseessä ollut työsuhde.
Työskentely työnantajan lukuun
Työn tekemisellä työnantajan lukuun tarkoitetaan sitä, että työstä koituva välitön hyöty tulee työnantajan hyväksi. Työntekijän työstään saama palkkio on sen sijaan välillistä hyötyä. Se, kuinka tehokkaasti A on työtehtäviään suorittanut tai voinut suorittaa ja näin vaikuttaa esimerkiksi tulotasoonsa, ei ole A:n työntekosuhteen luonteen arvioinnissa keskeistä. Tällainen mahdollisuus toiminnan tehostamiseen kytkeytyy sinänsä jo vastikeperusteen luonteeseen. Esitetyn selvityksen perusteella kuljetuspalvelujen loppuasiakkaat ovat olleet X Oy:n asiakkaita, ja siten A:n työskentelyn välitön hyöty on koitunut X Oy:lle. A on jälkeenpäin laskuttanut työskentelystään X Oy:tä. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n toiminnassa täyttyy vaatimus työn tekemisestä X Oy:n lukuun.
Henkilökohtainen sitoutuminen työsuoritukseen
Työsuhteen tunnusmerkistöön kuuluu se, että luonnollinen henkilö sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun. Työsopimuslain mukaisen pääsäännön mukaan työntekijä tekee työn itse eikä hänellä ole oikeutta asettaa toista henkilöä sijaansa ilman työnantajan hyväksyntää, kuten työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentista ilmenee. Työnantajan suostumuksella työntekijä voi ottaa itselleen apulaisen ja vastaavalla tavalla on mahdollista, että työntekijä ottaa itselleen sijaisen, joka suorittaa työtehtävän hänen puolestaan.
Esitetyn selvityksen perusteella A:n työskentely on perustunut hänen ja X Oy:n välillä tehtyyn kirjalliseen sopimukseen. Asiassa saadun palvelusopimus-nimisen asiakirjan ovat allekirjoittaneet X Oy:n edustaja sekä A henkilökohtaisesti. Palvelusopimuksen kohdan 2.1.7. mukaan jos lähettikumppani haluaa käyttää työntekijöitään kuljetuspalvelujen suorittamiseen tai käyttää toista X Oy:n lähettikumppania sijaisenaan,
lähettikumppanin tulee ottaa yhteyttä X Oy:öön. Osapuolten tulee sitten sopia erikseen, miten tällainen tehtävien siirto tai sijaistus toteutetaan käytännössä. Esimerkiksi työntekijöiden käyttäminen X Oy:lle tarjottaviin Kuljetuspalveluihin edellyttää sitä, että lähettikumppani toimittaa tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain mukaisesti etukäteen tietoja ja asiakirjoja, tai tämä sopimus päättyy automaattisesti välittömästi.
A:n ja X Oy:n välisen sopimuksen mukaan sijaisen käyttäminen on näin ollen edellyttänyt sopimista asiasta etukäteen X Oy:n kanssa. Palvelusopimus ei ole rajoittanut A:n oikeuksia tarjota kuljetuspalveluita muille kolmansille osapuolille tai harjoittaa muuta liiketoimintaa. Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi menetellyt näin tai että hän olisi X Oy:lle työskentelynsä aikana tarjonnut työpanostaan ruokalähettinä eri toimijoille. Muutoksenhakulautakunta toteaa, että työsuhteessa työntekijällä on yleinen uskollisuusvelvollisuus ja tämän ilmentymä on esimerkiksi työnantajaa vahingoittavan kilpailun kielto. Näitä rikkomatta työntekijä voi kuitenkin tehdä samaa tai muuta työtä toiselle työnantajalle, myös oman työnantajan kilpailijalle. A:n oikeutta työskennellä muille työnteettäjille ei siten voida pitää työsuhdetta vastaan puhuvana seikkana.
Työnteon tosiasiallisista olosuhteista ei ole tullut esiin, että A olisi käyttänyt sijaista, vaan hän on itse tehnyt kuljetustoimeksiantonsa. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n työskentelystä esitetyt seikat viittaavat siihen, että A on sitoutunut henkilökohtaisesti tekemään kuljetustoimeksiantonsa X Oy:lle.
Työnantajan johdon ja valvonnan alaisuus
Työsopimussuhteessa tehtävän työn edellytyksenä on työn tekeminen sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, joiden perusteella työntekijän on katsottava työskentelevän työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Työnantajan johto- ja valvontaoikeuteen eli direktio-oikeuteen liittyviin työsuhteen tunnusmerkkeihin sisältyy työnantajan oikeus ennen työn aloittamista ja tarvittaessa työn tekemisen aikana määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonnalla tarkoitetaan työnantajan oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita sekä työn suorittamista koskevia määräyksiä.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisen tunnusmerkin täyttyminen ei edellytä tosiasiallista johtoa ja valvontaa, vaan pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan riittää täyttämään työsuhteelta edellytetyn tunnusmerkin, jos työtä tehdään muutoin työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa. Työntekijän asema on siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä.
A:lla on ollut palvelusopimuksen perusteella pääsy X Oy:n tarjoamalle alustalle, jonka kautta hän on voinut ilmoittaa, milloin hän on ollut käytettävissä kuljetuspalvelujen suorittamiseen. Kun A on ilmoittanut käytettävyydestä, X Oy on ilmoittanut hänelle kuljetuspalvelupyynnöistä alustan kautta.
Palvelusopimuksen perusteella X Oy ei ole taannut suoritettavia kuljetustehtäviä, vaikka A olisikin ilmoittanut olevansa käytettävissä. Palvelusopimuksen mukaan X Oy:llä on oikeus jakaa kuljetustilaukset
yksinomaisen harkintansa mukaan. A on voinut vapaasti kieltäytyä tarjotuista kuljetuspalvelupyynnöistä.
A on voinut tehdä lähettityötä X Oy:lle ja sopia siitä käytännössä vain X Oy:n tarjoaman Alustan välityksellä. Muutoksenhakulautakunnan käsityksen mukaan Alusta on X Oy:n toimintaan kuuluva ja siten myös sen hallinnoima. X Oy on tarjonnut kuljetustehtäviä läheteille Alustalla, ja sen kautta on päätetty kuljetustehtävien hyväksymisestä. A:n oikeus päättää käytettävänä olostaan on lähinnä rinnasteinen keikkatyöntekijöiden asemaan. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että direktio-oikeuden täyttymisen kannalta ei ole ratkaisevaa, onko A saanut itse päättää, milloin hän ollut X Oy:n käytettävissä kuljetustoimeksiantojen suorittamiseksi.
A on sitoutunut palvelusopimuksessa siihen, että kuljetuspalvelut suoritetaan ammattitaitoisesti, tehokkaasti ja kaikkien sovellettavien määräysten mukaisesti. A on lisäksi sitoutunut noudattamaan kuljetuspalvelujen suorittamisessa palvelusopimuksen liitteessä 2 esitettyjä elintarviketurvallisuusohjeita. Kyseisissä ohjeissa on ollut määräyksiä liittyen muun muassa kuljetuksessa käytettävään lämpölaukkuun, kuljetustehtävien käytännön suorittamiseen sekä hygieniaan liittyen. X Oy on tarjonnut A:lle
mahdollisuuden "kumppaniperehdytykseen”, jossa on tarjottu perehdytys Alustan toimintaan. Ennen yhteistyön aloittamista lähettikumppanuudesta kiinnostuneella on ollut mahdollisuus katsoa video- ja kuvamateriaalia, jossa on käsitelty muun muassa X Oy:n tarjoaman sovelluksen toiminnallisuutta ja elintarviketurvallisuuteen liittyviä asioita. X Oy on myös tarjonnut tutustuttavaksi lähettiyrittäjän tietopaketti -nimisen materiaalin, jossa on kerrottu muun muassa yhteistyön perusteista, yrittäjyysmuodoista sekä yrittäjän velvollisuuksista. Materiaaliin tutustuminen on ollut vapaaehtoista.
Esitetyn selvityksen perusteella X Oy on antanut A:lle ohjeita sen hallinnoiman alustan käytöstä. Alusta on ollut olennainen osa A:n työsuorituksen vastaanottamista ja suorittamista. X Oy on myös antanut ohjeita siitä, miten lähetin on tullut suorittaa kuljetustoimeksiantoja. X Oy:llä on ollut henkilökuntaa, joka on opastanut lähettityöhön ja alustan käyttöön. X Oy:n tukipalvelu on hoitanut mahdollisia ongelmatilanteita. A:lla on ollut palvelusopimukseen kirjatun perusteella velvollisuus noudattaa X Oy:n antamia ohjeita.
Palvelusopimuksen mukaan X Oy:llä on oikeus tehdä vähennyksiä lähetin palkkioista, jos kuljetuspalvelu ei vastaa odotettua laatutasoa tai jos kuljetuspalvelut johtavat alustan käyttäjien tekemiin käyttäjävalituksiin. Edellä mainittu palkkioiden vähentämien edellyttää muutoksenhakulautakunnan käsityksen mukaan sitä, että X Oy:llä on ollut mahdollisuus valvoa A:n työsuoritusta. Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n muutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 215/2022 vp) on todettu direktio-oikeuden osalta, että sillä, mitä välineitä käyttäen valvontaa tehdään (algoritmeihin perustuva valvonta tai valvonta asiakkailta saadun palautteen perusteella), ei ole oikeussuhteen luonteen määrittelyssä merkitystä.
Palvelusopimuksessa on todettu, että palvelusopimuksen ei pidä käsittää luovan minkäänlaista käskynalaisuussuhdetta tai työsuhdetta osapuolten välille. Direktio-oikeuden, samoin kuin työsuhteen tunnusmerkkien kohdalla yleisestikin, arvioinnissa on annettava merkitystä oikeussuhteen tosiasiallisille olosuhteille. X Oy:llä kuvautuu olleen etenkin sen hallinnoiman alustan, palvelusopimukseen kirjattujen laatuvaatimusten, elintarviketurvallisuusohjeiden asettamisen sekä palkkioihin tehtävien vähennyksien välityksin oikeus johtaa ja valvoa A:n lähettityötä.
Muutoksenhakulautakunta katsoo, että edellä mainitut seikat viittaavat siihen, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy myös työnantajan johdon ja valvonnan alaisuuden osalta.
Kokonaisharkinta
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:ään 1.7.2023 tehtyä muutosta koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että kokonaisharkinnalla on merkitystä tulkinnanvaraisissa tilanteissa. Jos momentissa tarkoitettujen kaikkien yksittäisten tunnusmerkkien täyttyminen on selvää, tarvetta kokonaisharkinnalle ei ole. Jos taas on selvää, että momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetyt tunnusmerkit eivät täyty kyseisessä oikeussuhteessa, oikeussuhteen luonne ei ratkea kokonaisharkinnalla. Mikäli momentin ensimmäisen virkkeen tunnusmerkkitarkastelun jälkeen työnsuorittajan asema jää epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi, oikeussuhteen luonnetta olisi arvioitava momentin toisen virkkeen mukaisella kokonaisharkinnalla. Siten oikeussuhteen luonteen arviointi on tulkinnanvaraisissa tilanteissa kaksivaiheista. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioitaisiin kokonaisharkinnalla, jossa otettaisiin huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.
Kuten edellä on todettu, asiassa ei ole riidanalaista, että A on työskennellyt sopimuksen perusteella ja vastiketta vastaan. Edellä kerrotun perusteella muutoksenhakulautakunta pitää myös selvänä, että A on työskennellyt X Oy:n lukuun. Muutoksenhakulautakunta katsoo edellä mainituin perustein, että A:n työskentelystä esitetyt seikat viittaavat siihen, että A on sitoutunut työskentelemään henkilökohtaisesti ja X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena. Koska A:n ja X Oy:n välisen oikeussuhteen luonne jää kuitenkin näiden työsuhteen tunnusmerkkien arvioinnin osalta jossain määrin tulkinnanvaraiseksi, pitää muutoksenhakulautakunta perusteltuna arvioida työsuhteen olemassaoloa työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla kokonaisharkinnalla.
Yrittäjätoiminnan tunnusmerkkeinä on pidetty oikeuskäytännössä toiminnan yleisyyttä ja julkisuutta, yrittäjäriskiä sekä yrittäjän vapautta. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että A:n toiminta olisi ollut sillä tavoin laajaa tai julkista, että hän olisi harjoittanut sitä muutoin kuin X Oy:lle tai ylipäätään markkinoinut sitä. Sen sijaan X Oy on mainostanut alustaansa ja sen avulla ruoan ja muiden tavaroiden kotiin tilaamista. Ruokalähetit, kuten A, vaikuttavat olevan vain osa tätä X Oy:n liiketoiminnan ketjua, jossa asiakas tilaa alustan kautta ruokaa tai tavaroita ja ruokalähetti kuljettaa sen. Kokonaisuudessaan koko ajan operoidaan X Oy:n hallinnoimalla alustalla X Oy:n lukuun. Muutoksenhakulautakunta katsoo edellä mainitun perusteella, että toiminnan yleisyyden ja julkisuuden osalta tosiseikat viittaavat enemmän työsuhteeseen kuin itsenäiseen yrittäjyyteen.
A:lla ei lähettityötä aloittaessaan ole ollut YEL-vakuutusta, ja hänet on vakuutettu yrittäjän eläkelain mukaisesti vasta Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman 6.11.2021 annetulla päätöksellä, eli yli vuosi työskentelyn aloittamisen jälkeen. A on itse vakuutuspäätöksen jälkeen kyseenalaistanut toimineensa yrittäjän eläkelain mukaisena yrittäjänä. A ei ole tehnyt yrittäjätoimintaan liittyviä viranomaisilmoituksia.
Työstä on maksettava työntekijälle rahapalkkaa tai muuta taloudellisen arvon omaavaa vastiketta. Työstä on maksettu suoritusperusteisesti, mikä on mahdollista myös työsuhteessa tapahtuvassa työssä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kuljetuspalveluista maksettavasta palkkiosta on määrätty Palvelusopimuksen liitteessä 1, eikä A:lla kuvaudu olleen neuvotteluasemaa vastikkeen suuruuden määräytymiseen. X Oy:n esittämän selvityksen mukaan läheteillä on voitu ajoittain tarjota korkeampia kuljetuspalkkioita. X Oy:n onkin katsottava määritelleen työsuorituksesta maksettavan vastikkeen, mikä viittaa työsuhteeseen ja kuljetuspalkkion olevan luonteeltaan palkkaa. Sopimuksessa käytetyllä vastikkeen nimityksellä ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa työntekosuhteen oikeudellista luonnetta.
X Oy:n esittämän selvityksen mukaan A:lle työstä maksetun vastikkeen määrä on ollut korkeampi kuin vastaavan kaltaisilla aloilla työehtosopimuksissa sovitut vähimmäispalkat. Pelkästään keskimääräistä palkkatasoa korkeampaa palkkiotasoa ei kuitenkaan voida pitää osoituksena yrittäjänä tehdystä työstä. A:lle maksetut palkkiot ovat olleet arvonlisäverollisia, mikä viittaa yrittäjäasemassa tehtyyn työhön. Laskutuspalveluyrityksen käyttö palkan maksamiseen tai laskuttamiseen on käytännön menettelyihin liittyvä seikka, jonka perusteella ei ratkaista työeläkevakuuttamista.
A ei toisaalta ole Alustaa ja lämpölaukkua lukuun ottamatta saanut X Oy:ltä työn suorittamiseen tarvittavia välineitä. A on käyttänyt omia työvälineitään eli autoa ja älypuhelinta korvauksetta. Hän on itse hankkinut työhön käyttämänsä työvälineet sekä vastannut niiden kunnossapidosta. Työsuhteelle ei ole tyypillistä, että työnsuorittaja hankkii tai käyttää omia välineitään korvauksetta. Toisaalta omaa autoa ja varsinkin omaa älypuhelinta voidaan pitää varsin tavanomaisina hankintoina. A on kertonut, että hän on hankkinut auton yksinomaan X Oy:lle työskentelyä varten. Asiassa ei kuitenkaan ole tullut esille merkittävää taloudellista tai muuta sitoutumista taikka erityistä ammatillista osaamista edellyttävää toimintaa, jotka viitaisivat siihen, että A:lla olisi ollut yrittäjätoiminnalle ominainen taloudellinen riski työskentelystään ruokalähettinä. Pelkkä henkilökohtainen työpanos ei viittaa yrittäjäriskiin.
Yrittäjätoiminnassakin on tavallista, että toimeksiantaja kohdistaa sopijapuoleen jonkinlaista valvontaa ja seurantaa. X Oy:n ja A:n välisen palvelusopimuksen perusteella X Oy:llä on ollut edellä kuvatulla tavalla oikeus tehdä vähennyksiä lähetin palkkioihin, jos kuljetuspalvelut eivät ole vastanneet odotettua laatutasoa tai jos alustan käyttäjät ovat tehneet käyttäjävalituksia. Edelleen palvelusopimuksen mukaan X Oy on tehnyt yksinomaisen harkintansa mukaan päätöksen ruokalähetin palkkioista tehtävistä vähennyksistä, ruokalähettiä kuultuaan. X Oy:n mahdollisuus tehdä yksipuolisesti vähennyksiä ruokalähetin palkkioista viittaa A:n alisteiseen asemaan suhteessa yhtiöön.
Esitetyn selvityksen perusteella A ei ole ollut vastuussa kuljetustoimeksiannoissa tapahtuneista virheistä muutoin kuin siten, että toimittamatta jääneestä kuljetustehtävästä ei ole saanut palkkiota. X Oy:n esittämän selvityksen perusteella lähettikumppanin korvausvelvollisuus koskee tilanteita, joissa kuljetettava tuote pilaantuu/rikkoontuu lähettikumppanista johtuvasta syystä. X Oy on hoitanut virhetilanteet kauppiaskumppaneiden ja loppuasiakkaiden kanssa. X Oy on ollut vastuussa siitä, että loppuasiakas on saanut tilauksensa. Siten vastuu työn lopputuloksesta ja sen laadusta loppuasiakkaalle on ollut X Oy:llä. Näin ollen A:lla ei ole ollut itsenäiselle yrittäjätoiminnalle tyypillistä taloudellista riskiä työn lopputuloksesta ja sen laadusta eikä vastuuta virheellisistä toimituksista.
Muutoksenhakulautakunta toteaa, että asiassa on ilmennyt sekä työsuhteen olemassaoloa että yrittäjäasemassa tehtyä työtä puoltavia seikkoja. Palvelusopimuksen ehdot viittaavat siihen, että osapuolten tarkoituksena on ollut sopia muusta kuin työsuhteessa tehtävästä työstä. Työlainsäädännön lähtökohtana on työntekijän suojeluperiaate. Työnteettäjä ja työnsuorittaja eivät voi eläkelaitoksia sitovasti sopia siitä, onko kyseessä työsuhde, eivätkä osapuolten omat käsitykset oikeussuhteen laadusta ole arvioinnissa ratkaisevassa asemassa.
Muutoksenhakulautakunta katsoo, että asiassa ei ole tullut esille selvästi ja merkittävästi yrittäjyyttä puoltavia tosiseikkoja. Työsuhteeseen viittaavia seikkoja on muutoksenhakulautakunnan arvion mukana pidettävä painavimpina kuin yrittäjyyteen viittaavia seikkoja.
Muutoksenhakulautakunta katsoo, että X Oy:n vetoamalla Göteborgin hallinto-oikeuden vuonna 2023 antamalla päätöksellä ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa käsiteltävänä olevaa X Oy:n asiaa, koska asia ratkaistaan Suomen työlainsäädännön perusteella. Myöskään Hämeenlinnan hallinto-oikeuden vuonna 2024 antamalla päätöksellä ei ole ratkaisevaa merkitystä asiassa, koska kyseisessä asiassa on ollut kysymys työsuojeluasiasta.
Asian vero-oikeudellinen arviointi ei ole myöskään ratkaisevaa sovellettavan työeläkelainsäädännön arvioinnissa.
Muutoksenhakulautakunta katsoo, että kokonaisuutena arvioiden A:n työskentely 4.11.2020 alkaen X Oy:lle on tapahtunut työsopimukseen perustuvassa työsuhteessa. Näin ollen A:n työskentelyyn X Oy:lle sovelletaan työntekijän eläkelakia.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei voida pitää kohtuuttomana, että X Oy joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.
Eriävän mielipiteen jättäneet jäsenet olivat käsittelyratkaisujen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.
Pääasiaratkaisun osalta jäsenet totesivat, että valituksenalaista päätöstä tulisi muuttaa. Työeläkelakien soveltamista koskevassa ratkaisussa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentti on muuttunut 1.7.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023), jossa ei ole siirtymäsäännöksiä.
Valitus koskee Eläketurvakeskuksen 27.11.2023 antamaa päätöstä, jossa on arvioitu työeläkelainsäädännön soveltamista A:n työskentelyyn 4.11.2020 lukien (sopimus solmittu 26.10.2020). Arvioitava toiminta on tapahtunut ennen työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin muutosta (393/2023). Mikäli muuttunutta lainsäädäntöä on tarkoitus soveltaa takautuvasti ennen lainsäädännön voimaantuloa tapahtuneeseen toimintaan, tulee asiasta nähdäksemme säätää siirtymäsäännöksin. Mikäli siirtymäsäännöksiä ei ole, tulee lakimuutoksen voimaantuloa edeltävänä aikana tapahtuvaan toimintaan nähdäksemme soveltaa tuolloin voimassa ollutta lainsäädäntöä. Näin ollen jäsenet katsovat, toisin kuin lautakunnan enemmistö, että A:n työskentelyä arvioitaessa tulee soveltaa työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momenttia sellaisena, kun se oli voimassa ennen 1.7.2023.
Asiassa on kyse siitä, onko A ollut työsuhteessa X Oy:öön ja onko hänen työskentelyynsä näin ollen sovellettava työntekijän vai yrittäjän eläkelakia.
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin (55/2001) mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.
Kuten vakuutusoikeus on ratkaisuissaan VakO 1802:2022 (annettu 14.6.2024) ja VakO 2205:2022 (annettu 21.5.2024) todennut, tulee kaikkien edellä mainittujen työsuhteen tunnusmerkkien toteutua, jotta työtä voitaisiin pitää työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna työsuhteena. Mikäli jokin työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa mainituista yksittäisistä työsuhteen tunnusmerkeistä ei täyty, kyseessä ei ole työsuhde.
Työsuhteen tunnusmerkistöön sisältyy se, että luonnollinen henkilö sitoutuu henkilökohtaisesti työn suorittamiseen. Työsopimuslain mukaisen pääsäännön mukaan työntekijä tekee työn itse, eikä hänellä ole oikeutta asettaa toista henkilöä sijaansa ilman työnantajan hyväksyntää, kuten työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentista ilmenee. Työnantajan suostumuksella työntekijä voi ottaa itselleen avustajan työskentelemään ohella työsopimuslain 1 luvun 8 §:ssä säädetyllä tavalla.
Työsuhteessa työnantajalla on oikeus työskentelyn johtoon ja valvontaan. Tämän niin sanotun direktio-oikeuden olemassaolon täyttyminen ei edellytä tosiasiallista johto- ja valvontaoikeuden käyttämistä. Työnantajalla on oikeus määrätä työn suoritustavasta, laadusta ja laajuudesta sekä työnteon ajasta ja paikasta. Direktio-oikeuden olemassaoloa arvioitaessa otetaan huomioon tosiasialliset työskentelyolosuhteet.
Jäsenet katsovat, että A:n ja X Oy:n välisessä sopimussuhteessa työsopimuslain tunnusmerkeistä täyttyvät sopimuselementti ja kuljetustyön suorittaminen vastiketta vastaan.
Jäsenet katsovat asiakirjojen kuitenkin osoittavan, että osapuolten tarkoituksena on ollut sopia kuljetuspalvelun tuottamisesta yrittäjäsuhteessa. A on ilmoittanut tekevänsä suoritukset laskutuspalveluna. A on vastannut kaikista kuljetuspalvelun suorittamisesta aiheutuvista kustannuksista ja kertonut hankkineensa auton toimeksiantojen suorittamiseen. Oman auton lisäksi A on käyttänyt työhön omaa puhelinta ja liittymää ilman korvausta. Jäsenet katsovat A:n siten käyttäneen kuljetustoimeksiantoja tehdessään omia, itse valitsemiaan työvälineitä (lämpölaukkua lukuun ottamatta) ja toimintaan siten liittyneen myös yrittäjäriskin.
Jäsenet katsovat, ettei A ole sitoutunut työhön henkilökohtaisesti. Esitetyn selvityksen perusteella kuljetustyön on voinut A:n puolesta suorittaa myös sijainen ja tämä mahdollisuus on ollut käytännössä käytössä pelkällä ilmoituksella X Oy:lle. Osapuolten välisessä kirjallisessa toimeksiantosopimuksessa on nimenomaisesti sallittu omien työntekijöiden ja alihankkijoiden käyttäminen sijaisina. Jäsenet katsovat, että A:n oikeudessa käyttää sijaista, alihankkijaa tai työntekijää toimeksiantojen hoitamisessa ei ole kysymys työsopimuslain mukaisesta avustajan käyttämisestä, vaan mahdollisuudesta käyttää sijaista. Sijaisen käyttöä on rajoittanut ainoastaan X Oy:n yleisten käyttöehtojen mukainen ehto, jonka mukaan sijaisena ei ole voinut toimia henkilö, joka on suljettu pois X Oy:n alustalta esimerkiksi väärinkäytösten tai sopimattoman käytöksen vuoksi.
Jäsenet edelleen katsovat, ettei sopimussuhteessa ole täyttynyt työnantajan direktio-oikeus. A:lla ei ole ollut ennalta sovittuja tai määrättyjä työaikoja tai -alueita ja hänellä on ollut mahdollisuus hyväksyä ja hylätä tarjotut toimeksiannot. A:lla on ollut oikeus kieltäytyä myös jo hyväksymästään ja aloittamastaan toimeksiannosta, mikä osoittaa direktio-oikeuden puuttumista käytännössä. A:lla on ollut myös mahdollisuus valita itse toimitustapa. Jäsenet katsovat, että X Oy:n mahdollisuus antaa käytännön ohjeita toimeksiantojen suorittamiseen ei ole osoitus direktio-oikeuden olemassaolosta.
Jäsenet katsovat, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit eivät täyty, joten A:ta ei siten voida pitää X Oy:n kanssa 26.10.2020 solmimansa sopimuksen voimassaoloajalta työntekijänä eikä häntä kuulu vakuuttaa työntekijän eläkelain mukaan.
Velvollisina lausumaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista enemmistön pääasiaratkaisun pohjalta jäsenet ovat niiden osalta samaa mieltä kuin enemmistö.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
X Oy haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati päätöksen kumoamista ja sen toteamista, että A:n työskentely X Oy:lle ei ole tapahtunut työsuhteessa X Oy:öön ja työskentelyyn ei siten sovelleta työntekijän eläkelakia. X Oy vaati lisäksi, että Eläketurvakeskus velvoitetaan korvaamaan sille asiassa aiheutuneet kustannukset myöhemmin esitettävän erittelyn mukaisesti korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut vakuutusoikeuden asiassa tekemän ratkaisun antamisesta.
X Oy viittasi työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle esittämiinsä perusteluihin ja kirjalliseen aineistoon X Oy vetosi siihen, että työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta on virheellisesti tulkinnut X Oy:n ja A:n välistä toimeksiantosopimusta ja olosuhteita, joissa A on kuljetustoimeksiantoja suorittanut katsoessaan, että A olisi sitoutunut työskentelemään henkilökohtaisesti X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena. Lisäksi X Oy katsoi, että muutoksenhakulautakunta on kokonaisarvioinnissaan päätynyt virheelliseen lopputulokseen sivuuttamalla täysin osapuolten välisen sopimusasiakirjan sekä antamalla erityisen suuren painoarvon A:n toimille, joihin X Oy ei ole voinut vaikuttaa.
X Oy totesi olennaista asian oikeudellisessa arvioinnissa olevan se, että sopimusasiakirjan ehdot vastaavat tosiasiallisia olosuhteita. Nyt esillä olevassa asiassa X Oy:n ja A:n olosuhteet ja tosiasiallinen menettely vastaavat käytännössä osapuolten väliseen sopimukseen kirjattua. Asiassa ei ole esitetty mitään selvitystä siitä, että osapuolten toiminta ei tosiasiassa vastaisi sopimuksen kirjauksia. Perusteita sille, miksi A:n ja X oy:n välistä sopimusasiakirjaa ja sen osoittamaa sopijapuolten tarkoitusta ei otettaisi arvioinnin vahvaksi lähtökohdaksi ei ole.
X Oy totesi A:n tehneen kuljetuspalveluita koskevan toimeksiantosopimuksen yksityisenä rekisteröitymättömänä ammatinharjoittajana. A ei ole ollut sopimuksen nojalla eikä tosiasiallisesti sidottu eikä velvollinen hoitamaan toimeksiantoja henkilökohtaisesti, ja hän on halutessaan voinut käyttää kuljetuspalveluiden tuottamisessa sijaisia, työntekijöitä tai alihankkijoita. Sille ei voida antaa osapuolten välistä sopimussuhdetta arvioitaessa merkitystä, miten A on tosiasiallisesti päättänyt toteuttaa tarjoamansa kuljetuspalvelut. Halutessaan käyttää sijaista on A:n ilmoitettava sijaisen käytöstä kertaluonteisesti X Oy:lle ennen kuin sijainen aloittaa kuljetustoimeksiantojen hoitamisen. X Oy:n mukaan kyse ei ole suostumuksesta, kuulemisesta eikä sopimisesta, vaan ainoastaan ilmoitusasiasta. X Oy toi lisäksi esiin sen, ettei asiassa ole ollut kyse työsopimuslain 1 luvun 8 §:n mukaisesta avustajan käyttämisestä.
X Oy katsoi, että sijaisen käyttämisestä ilmoittaminen ja käytännön järjestelyjen hoitaminen X Oy:n kanssa kanssa ei ole muodostanut A:lle henkilökohtaista sidonnaisuutta toimeksiantojen hoitamiseen. Valinta käyttää tai olla käyttämättä muita henkilöitä toimeksiantojen hoitamisessa on ollut yksin A:n. X Oy ei siten ole puuttunut kuljetustoimeksiantojen hoitamiseen sen enempää kuin sopijapuolten velvoitteet, lainsäädäntö ja viranomaismääräysten noudattaminen on edellyttänyt. X Oy:llä ei ole toimeksiantosopimuksen perusteella oikeutta mainittuja seikkoja laajemmin määrätä taikka hylätä tai hyväksyä kuljetustoimeksiantoja hoitavia henkilöitä. X Oy katsoi, että suorituksen henkilökohtaisen luonteen puuttuessa ei osapuolten välistä suhdetta voida pitää työsuhteena.
X Oy viittasi vakuutusoikeuden 21.5.2024 antamaan päätökseen (dnro 2205/2022), jossa oli arvioitu henkilökohtaisuustunnusmerkin soveltumista Foodoran lähettien työhön. Vakuutusoikeus päätyi sanotussa ratkaisussaan tulkintaan, jonka mukaan henkilökohtaisuus-tunnusmerkki ei täyttynyt, sillä sijaisen tai alihankkijan käyttämiselle ei ollut asetettu ehtoja, eikä yhtiön suostumusta tai kuulemista myöskään käytännössä edellytetty. X Oy:n mukaan Foodoraa koskevat samat tilaajavastuulain määräykset kuin sitäkin, joten myös Foodoran on hankittava tietoja, joilla se voi varmistua alihankkijoidensa käyttäytymisen asianmukaisuudesta. X Oy on todennut, että valinta käyttää tai olla käyttämättä muita henkilöitä toimeksiantojen hoitamisessa on ollut yksin A:n eikä hänen tekemilleen valinnoille voida antaa sopijapuolten välistä suhdetta arvioitaessa merkitystä. X Oy on katsonut, että suorituksen henkilökohtaisen luonteen puuttuessa ei osapuolten välistä suhdetta voida pitää työsuhteena.
X Oy totesi, ettei A:lla ole ollut osapuolten välisen toimeksiantosopimuksen perusteella työntekovelvoitetta suhteessa X Oy:öön eikä puolestaan X Oy:llä minkäänlaista oikeutta, toimivaltaa tai keinoja velvoittaa lähettikumppaneita suorittamaan kuljetustehtäviä taikka antaa heille velvoittavia määräyksiä tai ohjeita. Toimeksiantosopimukseen perustuvan sopimussuhteen nojalla A:lla ei ole myöskään ollut velvollisuutta noudattaa X Oy:n antamia ohjeita eikä ohjeiden noudattamatta jättämisellä olisi ollut mitään seuraamuksia. Direktio-oikeuden puute ilmenee siten, että A on voinut itsenäisesti päättää milloin, missä ja kuinka kauan hän hoitaa toimeksiantoja. Osapuolten välillä ei ole sovittu työajan tai kuljetusten enimmäis- tai vähimmäismääriä. A on voinut kirjautua sovellukseen valitsemanaan aikana ja valitsemassaan paikassa siitä etukäteen ilmoittamatta. A on myös voinut asettaa sovellukselle rajoituksia siitä, minkälaisia toimeksiantoja hän ei ota vastaan. X Oy katsoi, että A:n laaja vapaus rajata toimeksiantoja ja kieltäytyä tarjotusta tai jopa aloitetusta toimeksiannosta osoittaa, ettei X Oy:llä ole mahdollisuutta direktio-oikeuden käyttöön.
X Oy katsoi edelleen, että direktio-oikeuden puuttumista ilmentää se, ettei X Oy:llä ole keinoja velvoittaa A:ta kirjautumaan alustalle tai ottamaan vastaan toimeksiantoja esimerkiksi ruuhkaisina aikoina. A on myös voinut suorittaa kilpailijan toimeksiantoja jopa samanaikaisesti kuljettaessaan X Oy:n kuljetuksia. X Oy:n mukaan A on myös kieltäytynyt kuljetuksista esimerkiksi riittämättömän palkkion vuoksi tai keskeyttänyt jo hyväksymänsä toimeksiannon esimerkiksi auton rikkoutumisen vuoksi.
X Oy totesi, että sen valvonta on kohdistunut yrittäjätyölle ominaisella tavalla ainoastaan toimeksiannon suorittamisen lopputulokseen, ei itse työn suorittamiseen. Toimeksiantosopimuksen mukaan kuljetuksen suorittaminen on edellytys kuljetuspalkkion maksamiselle ja X Oy varmistaa alustan välityksellä ainoastaan sen, että A on suorittanut sovitun kuljetustoimeksiannon.
X Oy viittasi Euroopan unionin tuomioistuimen tapaukseen EUT C 692/19, B vs. Yodel Delivery Network Ltd., jossa on ollut kyse yhtiön ja lähetin välisen sopimussuhteen oikeudellisesta luonteesta ja katsonut muutoksenhakulautakunnan sivuuttaneen tapauksen. Sanotussa ratkaisussa Euroopan unionin tuomioistuin on todennut kuljetustoiminnan osalta, että tilanteessa, jossa työsuorituksen aika, paikka ja sisältö liittyvät olennaisesti tilatun suorituksen luonteeseen, kyseisten seikkojen käsillä olo ei osoita työn johto- ja valvontaoikeuden eikä työsuhteen olemassaoloa.
Edelleen X Oy katsoi, että yritysten välisissä sopimussuhteissa on lisäksi tavanomaista sopia palvelun suorittajan ja tilaajan vastuista ja velvollisuuksista, mukaan lukien oikeudesta valvoa työn tulosta, eikä sen voida katsoa viittaavan siihen, että alihankkija olisi sitoutunut työsuhteeseen. X Oy viittasi tältä osin yleisiin sopimusehtoihin julkisten hankintojen palveluhankinnoissa (JYSE-ehdot) sekä rakennusalan yleisiin sopimusehtoihin (YSE 1998).
X Oy totesi, että vakuutusoikeus on X Oy:n kilpailijaa Foodoraa koskevissa päätöksissään (dnrot 1802:2022 ja 2205:2022) katsonut, että ruokalähetit ovat toimineet Foodoran johdon ja valvonnan alaisina. Vakuutusoikeuden 14.6.2024 antamassa ratkaisussa (dnro 1802:2022) vakuutusoikeus katsoi, että Foodoran käyttämä "ranking/batch -järjestelmä kuvautuu automatisoitunakin sellaisena, että siihen, miten algoritmi jakaa kuljetusikkunoita ruokaläheteille, vaikuttaa ruokalähetin työn laatu ja toiminta hänen toimitettavaksi valitsemiensa kuljetusten osalta". Foodoran on siten katsottu käyttävän ohjaus- ja määräysvaltaa siitä, milloin ja missä kuljetustoimituksia ruokaläheteille tarjotaan. Arvioitaessa X Oy:n ja A:n välistä toimeksiantosopimusta sanotun vakuutusoikeuden ratkaisun valossa on myös huomioitava, että Foodoran toimintamallissa on monin osin myös muita työsuhdetta muistuttavia elementtejä, toisin kuin X Oy:n valitsemassa toimintamallissa, eikä X Oy:llä ole käytössä esimerkiksi Foodoran ranking/batch-järjestelmän kaltaista mallia.
X Oy totesi lisäksi, ettei pelkkä liiketoiminnan harjoittaminen teknisen alustan kautta ja teknologisen kehityksen luoma mahdollisuus tilatun toimeksiannon suorittamisen valvontaan voi itsessään synnyttää oikeustosiseikastoa eikä direktio-oikeutta. Direktio-tunnusmerkin täyttymiseksi työnantajalla on oltava ei pelkästään tekninen mahdollisuus, vaan tosiasiallinen juridinen oikeus johtaa ja valvoa työtä halutessaan. X Oy katsoi, ettei sillä ole juridista oikeutta johtaa eikä valvoa A:n toimintaa työsopimuslain tarkoittamalla tavalla toimeksiantosopimukseen perustuen eikä myöskään tosiasiallisesti. Myöskään A:lla ei ole juridista velvollisuutta noudattaa X Oy:n määräyksiä.
X Oy viittasi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden vailla lainvoimaa olevaan ratkaisuun HäHAO 337/2024, joka koski X Oy:n lähettikumppaneiden sopimussuhteen luonnetta ja jossa katsottiin, että lähetit eivät työskentele sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, että lähettien olisi katsottava työskentelevän yhtiön johdon ja valvonnan alaisena ja ettei asiaa ole arvioitava toisin yksinomaan sen perusteella, että yhtiöllä on digitaalisen alustan kautta teknisesti mahdollista johtaa ja valvoa lähettien työtä kunkin yksittäisen kuljetustyön aikana, kun yhtiö ei tällaista työnjohto- ja valvontaoikeutta tosiasiallisesti käytä.
X Oy totesi, että sen ja A:n välisessä toimeksiantosopimuksessa olevat ehdot ovat luonteeltaan yleisiä, eikä osapuolten välisissä sopimusehdoissa ole, niiden sisällöstä riippumatta, oikeudellisesti kysymys työnantajan direktio-oikeuden käyttämisestä. Osapuolten välinen toimeksiantosopimus päinvastoin rajaa direktio-oikeuden alaa, sillä työnantaja voi käyttää direktio-oikeuttaan ainoastaan osapuolten sopimissa puitteissa. X Oy vetosi korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO:2010:60, jossa nimenomaisesti on otettu kantaa direktio-oikeuden ja sopimusvelvoitteiden väliseen rajanvetoon ja todettu, että "keskeinen peruste työnantajan työnjohto-oikeuden laajuuden arvioinnille on työsopimuksen sisältö. Mitä yksityiskohtaisemmin työtehtävät ja niiden suoritustapa on työsopimuksessa määritelty, sitä rajoitetumpi on lähtökohtaisesti työnantajan oikeus poiketa niistä työnjohto-oikeuden nojalla. Vastaavasti työtehtävien yleisluonteinen määrittely voi puoltaa laajaakin työnjohto-oikeuteen perustuvaa määräysvaltaa."
X Oy katsoi, että työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta on virheellisesti tulkinnut, että kuljetuspalveluiden laatukriteerit ja viranomaismääräyksiin perustuvat ohjeet, kuten elintarviketurvallisuusohjeet, osoittaisivat X Oy:n käyttävän direktio-oikeutta suhteessa lähetteihin. X Oy:n mukaan muutoksenhakulautakunnan näkemys on virheellinen, eikä se tee tarpeellista eroa laista ja viranomaismääräyksistä johtuvien velvollisuuksien ja työnantajan päätäntävaltaan kuuluvien ohjeistuksien välillä ja se myös virheellisesti rinnastaa erityyppisen neuvonnan työnantajan direktio-oikeutensa perusteella antamiin työnjohdollisiin määräyksiin. X Oy on todennut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus katsoi 21.2.2024 antamassaan vailla lainvoimaa olevassa X Oy:n lähettikumppaneiden sopimusoikeudellista asemaa koskevassa päätöksessään (No. 337/2024) että vaatimus lain noudattamisesta ei ole direktio-oikeuden käyttämistä, kuten ei myöskään se, että kuljetustyö on suoritettava sopimuksen tekemisen yhteydessä annetun yleisen ohjeistuksen mukaisesti.
X Oy katsoi lisäksi, että koska A ei ole sitoutunut työskentelemään henkilökohtaisesti X Oy:n lukuun eikä X Oy:llä ole direktio-oikeutta A:han, ei osapuolten välistä sopimussuhdetta ole perusteltua pitää työsuhteena, eikä kokonaisarvion tekeminen ole tarpeen. Mikäli X Oy:n ja A:n toimeksiantosuhteen luonnetta voitaisiin pitää epäselvänä, työsuhteen tai yrittäjien välisen suhteen olemassaolo voitaisiin ratkaista kokonaisarvion perusteella. Myös tilanteessa, jossa työsuhteen yksittäiset tunnusmerkit näyttäisivät täyttyvän, voi kysymys olla yrittäjäasemasta. Tältä osin X Oy on viitannut työneuvoston ratkaisuun (TN 1360-99), jonka mukaan "rajanveto itsenäisen yrittäjän ja työntekijän välillä voi olla vaikeaa etenkin silloin, kun toiminta ei ole kovin laajaa", jolloin työsuhteen olemassaolo ratkaistaan kokonaisarvioinnin perusteella. X Oy on todennut muutoksenhakulautakunnan kokonaisarvioinnissaan päätyneen virheelliseen johtopäätökseen jättämällä yrittäjäsuhteen puolesta puhuvat seikat vaille merkitystä.
Muutoksenhakulautakunta on kokonaisarviossaan viitaten virheellisesti työntekijöiden suojelun periaatteeseen sivuuttanut X Oy:n ja A:n välisen toimeksiantosopimuksen merkityksen arvioidessaan osapuolten välistä oikeussuhdetta ja tarkoitusta. X Oy ja A ovat nimenomaisesti sopineet itsenäisten yrittäjien välisestä toimeksiantosuhteesta.
X Oy katsoi, että työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan näkemys siitä, että yrittäjyydeltä edellytettäisiin erityistä ammatillista osaamista edellyttävää toimintaa, on perusteeton ja perustuslain tarkoittaman yhdenvertaisuuden näkökulmasta täysin virheellinen, sillä perustuslain 2 luvun 18 §:n takaama elinkeinonvapaus kuuluu yhtäläisenä oikeutena myös esimerkiksi niin sanotuille matalapalkka-aloilla työskenteleville henkilöille. Näkemys, jonka mukaan suorittava työ olisi kategorisesti suljettu yrittäjyyden ulkopuolelle ei perustu lakiin.
X Oy:n mukaan muutoksenhakulautakunta on kokonaisarviossaan tulkinnut X Oy:n vahingoksi työsuhteen puolesta ja yrittäjäsuhdetta vastaan puhuviksi seikoiksi sen, ettei A:n ole voitu todeta tarjonneen työpanostaan muille ja ettei hänen toimintansa ole osoitettu olevan yleistä, laajaa ja julkista sekä sen, että A on hankkinut yrittäjän eläkevakuutuksen vasta yli vuosi työskentelyn aloittamisen jälkeen. Kaikki mainitut seikat ovat sellaisia, joihin vain A on voinut vaikuttaa ja joista vain hän olisi voinut esittää selvitystä, mutta muutoksenhakulautakunta on tulkinnut selvityksen vaillinaisuuden X Oy:n vahingoksi työsuhteen puolesta ja yrittäjäsuhdetta vastaan puhuvaksi seikaksi.
X Oy katsoi lisäksi, että vastike ja palkkionmuodostus on osoittanut kyseessä olevan yrittäjätyö. A:lle maksetussa korvauksessa on huomioitu yrittäjän eläke-, vakuutus- ja sosiaaliturvamaksut. Lisäksi X Oy totesi nimenomaan yrittäjäsuhteessa olevan tavanomaista, että palkkio maksetaan vain toimeksiannon lopputulemasta eli käsiteltävänä olevassa tapauksessa lähettikumppanille ainoastaan toteutuneista kuljetustoimeksiannoista eikä käytettävissä olemisesta tai ajan kulumisesta. X Oy:n mukaan toisin kuin muutoksenhakulautakunnan päätöksessä on katsottu, A on myös harjoittanut yrittäjätoimintaa omalla riskillään. Oikeuskäytännössä taloudellisen yrittäjänriskin syntymisen kynnys on asetettu matalalle ja se voi nimenomaan olla riski toimeksiantojen riittävyydestä. X Oy:n ja A:n välisessä toimeksiantosuhteessa X Oy ei ole taannut tai luvannut A:lle mitään vähimmäismäärää toimeksiantoja ja toisaalta A on itse saanut valita, milloin ja missä kirjautuu alustalle ja hyväksyykö tarjottuja kuljetustoimeksiantoja. X Oy on todennut A:n yrittäjäriskin toteutuvan, jos toimeksiantoja ei olisi tai A ei pitäisi niitä itselleen hyväksyttävinä. Lisäksi A:lla on ollut täysi vapaus ottaa työntekijöitä, tehdä investointeja ja ottaa vastaan toimeksiantoja muilta.
X Oy toi esiin, että oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että työnteon välineitä ja niiden merkitystä arvioidaan suhteessa suoritettuun työhön ja siinä tarvittaviin välineisiin. A:n toiminnassa on ollut kysymys kuljetuspalvelusta, jossa palvelun tuottamisen välttämättömiä työnteon välineitä ovat kuljetuksessa käytetty kulkuväline ja matkapuhelin. A on kertonut hankkineensa lähettitoimintaansa varten auton, johon liittyvät kustannukset ovat merkittäviä kuluja. X Oy totesi lisäksi A:n olevan yksin vastuussa siitä, tekeekö hän yritystoiminnallaan voittoa ja kontrolloinut itse kulujensa määrää.
Siltä osin kuin muutoksenhakulautakunta on tulkinnut, ettei A:lla ole ollut neuvotteluasemaa vastikkeen suuruuden määräytymiseen, X Oy katsoi muutoksenhakulautakunnan virheellisesti arvioineen tämän seikan viittaavan työsuhteeseen. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on tunnistettu, että yrittäjien välisessä neuvotteluvoimassa on eroja, jolloin esimerkiksi alihankkija voi suostua suuremman yhtiön asettamiin hintoihin. X Oy viittasi työsopimuslain esitöihin (HE 215/2022 vp), joissa on todettu, että kiistatta myös yrittäjänä työskentelevät voivat olla toimeksiantajastaan riippuvaisessa asemassa sen vuoksi, että heidän tosiasiasialliset mahdollisuutensa vaikuttaa esimerkiksi työn tekemisen ehtoihin ja hintaan voivat olla hyvinkin rajalliset. X Oy totesi myös maksaneensa lisäkorvauksia saadakseen lähettikumppaneita tekemään kuljetuksia, mikä osoittaa, ettei X Oy yksin sanele maksamiaan palkkioita.
Aikaisemman ratkaisukäytännön osalta X Oy katsoi toisin kuin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 21.2.2024 antamassa ratkaisussa on kysymys samasta asiasta ja saman työsopimuslain säännöksen, työsopimuslain 1 luvun 1 §:n, tulkinnasta kuin nyt käsillä olevassa asiassa. X Oy katsoi, että oikeuskäytännön johdonmukaisuuden ja ennustettavuuden vuoksi on tarpeen ottaa asiaa ratkaistaessa huomioon myös muiden keskeisten viranomaisten ja tuomioistuinten X Oy:tä koskevat ratkaisut, jotka koskevat saman säännöksen soveltamista ratkaistavana olevan ydinkysymyksen viitekehyksestä huolimatta. X Oy on todennut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus on toistaiseksi ensimmäinen X Oy:n toimintamallista ratkaisun antanut tuomioistuin. X Oy on viitannut myös muuhun viranomaiskäytäntöön, jossa vallitseva käytäntö on ollut, että X Oy:n kanssa toimeksiantosopimuksen solmineiden lähettien on katsottu toimivan yrittäjäasemassa.
X Oy totesi vielä, että työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe. Muutoksenhakulautakunta ei ollut myöntänyt X Oy:lle sen 2.12.2024 esittämästä pyynnöstä huolimatta mahdollisuutta lausua A:n 11.11.2024 ja 21.11.2024 päivätyistä muutoksenhakulautakunnalle toimittamista lisäselvityksistä. Kyseiset selvitykset oli toimitettu X Oy:lle vasta muutoksenhakulautakunnan asettaman lisäaineiston rajoittamiseen liittyvän määräpäivän 21.11.2024 jälkeen 29.11.2024. X Oy katsoi, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämä vastavuoroisuuden periaate edellyttää, että asianosaisilla on oikeus saada tieto koko oikeudenkäynnin aineistosta ja mahdollisuus kommentoida aineistoa. X Oy viittasi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO: 2008:44, jossa mainituin tavoin asianosaisen itsensä on lähtökohtaisesti saatava päättää, onko jokin lausuma tai selvitys sen luonteinen, että se edellyttää hänen kannanottoaan.
Oikeudenkäyntikulujen osalta X Oy katsoi, että asiassa on kohtuutonta, jos X Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan täysimääräisesti. Eläketurvakeskuksen päätöksestä ilmenevä tarkoitushakuinen ja yksipuolinen tulkinta ei täytä hyvälle hallinnolle asetettuja kriteerejä ja Eläketurvakeskuksen menettelyn vuoksi X Oy:lle on aiheutunut huomattava määrä ylimääräistä työtä.
Vakuutusoikeus kuuli asiassa asianosaisia. Eläketurvakeskus antoi lausuntonsa. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo antoi lausuntonsa.
X Oy antoi selityksensä Eläketurvakeskuksen lausunnosta ja totesi, ettei Eläketurvakeskus ole lausunnossaan esittänyt seikkoja, joiden perusteella valitus tulisi hylätä. X Oy katsoi lisäksi, ettei Eläketurvakeskuksen ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan menettely prosessin aikana ole noudattanut hyvää hallintotapaa eivätkä Eläketurvakeskuksen ja muutoksenhakulautakunnan antamat päätökset täytä hyvän hallinnon oikeusperiaatteita. X Oy:n mukaan Eläketurvakeskus ja muutoksenhakulautakunta ovat sivuuttaneet X Oy:n esittämät oikeudelliset perustelut. X Oy on viitannut hallintolain 6 §:ään ja katsonut, että X Oy:n ja A:n välisen sopimussuhteen luonne tulee arvioida puolueettomasti ja oikeudellisesti perustellen kyseisen tapauksen tosiseikaston perusteella.
A antoi vastaselityksensä ja katsoi, että hänen työnsä X Oy:n kautta on tosiasiassa ollut työsuhteista työtä. A on kertonut, että hän on suorittanut kuljetukset aina itse. Vaikka sopimuksessa on ollut maininta sijaisen käytöstä, se ei ole ollut todellinen mahdollisuus, sillä se on vaatinut ennakkoilmoitusta ja X Oy:n hyväksynnän. A on katsonut myös työskennelleensä X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena. X Oy on määrännyt, mitä toimeksiantoja hänelle on tarjottu, millä palkkioilla ja millä aikarajoilla sekä aina alustalle kirjauduttuaan hän on ollut X Oy:n kontrollissa. A on myös katsonut, ettei hänellä ole ollut aitoa yrittäjäriskiä. Hän ei ole voinut itse hinnoitella palvelua tai markkinoida itsenäisesti eikä hankkia omaa asiakaskuntaa. Hän on ollut riippuvainen X Oy:n alustasta toimeentulon turvaamiseksi. A on vielä viitannut korkeimman hallinto-oikeuden 22.5.2025 antamaan ratkaisuun KHO:2025:41, jossa on todettu alustatalouden kuriirien työn täyttävän työsuhteen tunnusmerkit.
X Oy on vielä antanut selityksensä ja katsonut, että siltä osin kuin A on esittänyt tehneensä kuljetustyön itse ja väittänyt, ettei sijaisen käyttäminen ollut todellinen mahdollisuus, ettei A ole sitoutunut toteuttamaan kuljetuspalvelua henkilökohtaisesti, vaan hän voinut käyttää toiminnassaan sijaisia, työtekijöitä tai alihankkijoita. Päätös sijaisen käyttämisestä on ollut A:n omassa päätösvallassa, joten sille, että A on päättänyt toteuttaa palvelun itse ei voida antaa merkitystä osapuolten välistä sopimussuhdetta arvioitaessa. Siltä osin kuin A on esittänyt tehneensä työtä X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena, koska alusta on määrännyt tarjotut toimeksiannot, palkkiot ja aikarajat, X Oy todennut, että lähetit valitsevat itse haluamansa toimeksiannot, jotka määräytyvät ennen kaikkea lähetin sijainnin ja kulkuneuvon perusteella. Saatavilla olevat toimeksiannot riippuvat ennen kaikkea alustalla toimivien ravintoloiden aukiolosta ja loppuasiakkaiden tekemien tilausten määrästä, ei X Oy:n päätöksenteosta. Toimeksiannon palkkiot määräytyvät suoritusperusteisesti, joten lähetti voi omilla valinnoillaan vaikuttaa työskentelyn kannattavuuteen. Ruokatoimituksia koskee elintarvikelainsäädäntöön ja viranomaismääräyksiin perustuva yhden tunnin maksimitoimitusaika, eikä kyse ole työnantajan direktiosta, koska X Oy ei aseta toimituksille muita aikarajoja. Siltä osin kuin A on esittänyt, ettei hän ole voinut hinnoitella palvelua, markkinoida itsenäisesti tai hankkia omaa asiakaskuntaa vaan on ollut riippuvainen X Oy:n alustasta, X Oy on todennut, että osapuolten välisestä toimeksiantosopimuksesta ilmenee, että A on ollut vapaa markkinoimaan palvelujaan itsenäisesti ja hankkimaan omaa asiakaskuntaa. A:lla on ollut täysi vapaus tarjota palveluitaan myös muiden alustojen kautta tai suoraan ravintoloille ja muille kuljetuspalveluja tarvitseville. Kuljetuspalveluiden hinnoittelu on sovittu toimeksiantosopimuksessa ja X Oy:n alustalla X Oy tekee ehdotuksen yksittäisestä kuljetuksesta, jonka A joko hyväksyy tai hylkää.
Siltä osin kuin A on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO:2025:41 X Oy on todennut, että päätös koski työaikalain soveltamista eikä päätöksessä otettu kantaa siihen, onko lähettien työskentely vakuutettava työntekijän eläkelain mukaisesti eikä siitä saada oikeusohjetta arvioitaessa X Oy:n eläkevakuuttamisvelvollisuutta suhteessa lähettikumppaneihin. X Oy on katsonut, ettei korkeimman hallinto-oikeuden antamalla päätöksellä ole oikeusvoimavaikutusta nyt käsillä olevassa asiassa, koska asioiden asianosaiset eivät ole samat eikä kyseessä ole sama asia, vaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana ollut oikeudellinen kysymys ja asiaan soveltuvat lait ja oikeuskäytäntö poikkeavat nyt käsillä olevasta asiasta. X Oy on lisäksi viitannut siihen, että se on tehnyt korkeimmalle hallinto-oikeudelle päätöstä koskevan purkuhakemuksen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien mukaisilla perusteilla, eli perustuen siihen, että asiassa on tapahtunut menettelyvirhe ja että päätös perustuu sellaiseen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Käsittelyratkaisu
Vakuutusoikeus tutki valituksen palauttamatta sitä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Pääasiaratkaisu
Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Vakuutusoikeuden perustelut
Käsittelyratkaisu
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 44 §:n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus esittää käsityksensä muiden oikeudenkäynnin osapuolten esittämistä vaatimuksista sekä muusta oikeudenkäyntiaineistosta. Asian saa ratkaista varaamatta asianosaiselle tilaisuutta tulla kuulluksi, jos valitus jätetään heti tutkimatta tai se on ilmeisen perusteeton tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen ei muutoin edellytä kuulemista.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta on käsittelynsä aikana asianosaisille 24.10.2024 lähettämällään ilmoituksella asettanut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisen määräajan lisäaineiston toimittamiselle. Mahdollinen lisäaineisto on tullut toimittaa muutoksenhakulautakunnalle 21.11.2024 mennessä. Muutoksenhakulautakunta on päätöksensä välitoimissa avannut A:n 11.11.2024 ja 21.11.2024 päivättyjä vastineita ja todennut, ettei niistä ilmene olennaista uutta asian ratkaisuun vaikuttavaa tietoa. Asiakirjoista ilmenee, että muutoksenhakulautakunta on toimittanut vastineet X Oy:lle tiedoksi, mutta muutoksenhakulautakunta ei ole X Oy:n pyynnöistä huolimatta antanut X Oy:lle tilaisuutta lausua vastineista. X Oy on katsonut, että A on tuonut vastineissaan esiin sellaisia uusia seikkoja, mihin ei ole prosessin aikana aikaisemmin vedottu.
A:n 11.11.2024 ja 21.11.2024 päivätyistä vastineista ei tarkkaan ottaen ilmene milloin ne ovat saapuneet työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan. Koska muutoksenhakulautakunta on ottanut A:n vastineet huomioon asiaa käsitellessään, vakuutusoikeus katsoo, että muutoksenhakulautakunnan olisi näin ollen tullut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti kuulla X Oy:tä A:n 11.11.2024 ja 21.11.2024 päivätyistä vastineista ja muutoksenhakulautakunnassa on tältä osin tapahtunut menettelyvirhe. Vakuutusoikeus katsoo kuitenkin, ettei X Oy:n oikeusturva ole tämän menettelyvirheen johdosta kärsinyt niin, että sillä olisi ollut vaikutusta asian ratkaisuun. Ottaen huomioon lisäksi sen, että työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta on jättänyt mainituissa vastineissa esitetyt A:n vaatimukset tutkimatta ja sen, että X Oy:llä on ollut mahdollisuus lausua vakuutusoikeudelle muista vastineissa esitetyistä seikoista, vakuutusoikeus on harkinnut oikeaksi enemmän viivytyksen välttämiseksi tutkia valituksen palauttamatta asiaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle.
Pääasiaratkaisu
Vakuutusoikeus toteaa, että työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut täyttävät oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetyt edellytykset päätöksen perustelemiselle.
Vakuutusoikeus viittaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluihin muilta osin, mutta toteaa seuraavaa:
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentti on muuttunut 1.7.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023), jossa ei ole siirtymäsäännöstä. Sovellettavan säännöksen osalta vakuutusoikeus toteaa, että ratkaistavana on kysymys A:n marraskuussa 2020 alkaen tapahtuneesta työskentelystä, joten asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on 30.6.2023 saakka tapahtuneen työskentelyn osalta sovellettu kyseiseen ajankohtaan saakka voimassa ollutta työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää (55/2001) ja 1.7.2023 alkaen tapahtuneen työskentelyn osalta kyseisestä ajankohdasta alkaen voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023) muutettua työsopimuslain 1 luvun 1 §:ää.
Työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Kyseisen lainkohdan mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa 30.6.2023 saakka, työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. 1.7.2023 voimaan tulleesta lainmuutoksesta alkaen edellä mainitussa lainkohdassa on lisäksi säädetty, että tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.
Saman pykälän 3 momentin mukaan lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.
Kaikkien kyseisessä lainkohdassa säädettyjen tunnusmerkkien tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde. Kyseessä on pakottava säännös, josta ei voida sopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi. Työnantaja ja työntekijä eivät näin ollen voi keskenään sopia siitä, että laissa säädetyt työsopimuksen (työsuhteen) tunnusmerkit tosiasiallisesti täyttävässä oikeussuhteessa ei sovellettaisi työsopimuslakia. Työtä koskevan sopimuksen nimikkeellä, osapuolista käytetyillä nimityksillä tai osapuolten omilla käsityksillä oikeussuhteen luonteesta ei siten sellaisinaan ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko työskentely tapahtunut työsuhteessa vai yrittäjänä.
Pelkästään työsuhteen tunnusmerkkien tarkastelu ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa anna riittävää vastausta siihen, onko kyseistä työntekoa koskevaa oikeussuhdetta pidettävä työsuhteisena työnä vai ei. Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000 vp) 1 luvun 1 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan työntekosuhteen oikeudellista luonnetta joudutaankin epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa arvioimaan kokonaisharkinnalla. Tällöin on otettava huomioon sopimusehdoista ja sopimuksen nimestä ilmenevän sopijapuolten tarkoituksen lisäksi myös ja erityisesti työnteon tosiasialliset olosuhteet. Työntekosuhteen oikeudellisen määräytymisen kannalta ratkaisevaa on aina se, täyttyvätkö työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä ehdotetut tunnusmerkit. Pelkästään sopimusehtojen muotoilulla ei työsopimuslain pakottavia säännöksiä voida kiertää, vaan sopimusehtojen tulee vastata tosiasiallisia oloja.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X Oy:n ja A:n välillä on tehty 26.10.2020 päivätty kirjallinen sopimus, jossa on sovittu työskentelyn ehdoista. Toimeksiantosopimuksen mukaan se koskee kuljetustoimeksiantojen järjestämistä. Toimeksiantosopimuksen kohdassa 10 todetaan, että sopimuksen ei tule tulkita luovan minkäänlaista käskynalaisuussuhdetta tai työsuhdetta osapuolten välille. Yksin sopimuksen sanamuodosta voisi päätellä, että osapuolten on ollut tarkoitus sopia, että kuljetustoimeksiantoja suoritetaan yrittäjänä. Kuitenkaan osapuolten välisellä sopimuksella tai osapuolten omilla käsityksillä ei ole yksinään ratkaisevaa merkitystä työskentelyyn sovellettavaa eläkelakia arvioitaessa, vaan asiantilan tulee myös käytännössä vastata työn suorittamisen muodosta tehtyä sopimusta. Näin ollen huolimatta sopimukseen sisällytetystä maininnasta siitä, että kyseessä ei tule katsoa olevan työsuhde, on asiassa ratkaisevaa se, täyttyvätkö A:n työskentelyssä työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit eli työn tekeminen sopimuksen perusteella, työn tekeminen henkilökohtaisesti, työn tekeminen palkkaa tai muuta vastiketta vastaan, työn tekeminen työnantajan lukuun ja työn tekeminen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.
Vakuutusoikeus toteaa, että mainitussa lainkohdassa säädetyistä työsuhteen tunnusmerkeistä työn tekeminen sopimuksen perusteella, palkkaa tai muuta vastiketta vastaan sekä työnantajan lukuun eivät ole asiassa riidanalaisia. Asiassa jää työsuhteen tunnusmerkeistä arvioitavaksi, onko A sitoutunut tekemään työtä henkilökohtaisesti ja onko hän työskennellyt X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena.
Henkilökohtainen sitoutuminen työsuoritukseen
Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000 vp) työsopimuslain 1 luvun 1 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan työsopimukseen liittyy työntekijän henkilökohtainen sitoutuminen työn tekemiseen. Työntekijän oikeudesta käyttää apulaisia säädettäisiin erikseen tämän luvun 8 §:ssä.
Työsuhteen tunnusmerkistöön sisältyy se, että luonnollinen henkilö sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun. Työsopimuslain mukaisen pääsäännön mukaan työntekijä tekee työn itse eikä hänellä ole oikeutta asettaa toista henkilöä sijaansa ilman työnantajan hyväksyntää, kuten työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentista ilmenee. Työnantajan suostumuksella työntekijä voi ottaa itselleen apulaisen ja vastaavalla tavalla on mahdollista, että työntekijä ottaa itselleen sijaisen, joka suorittaa työtehtävän hänen puolestaan. Henkilökohtaisen työntekoon sitoutumisen kääntöpuolena voi työnsuorittaja järjestää sovitun rajoissa työsuorituksen itse parhaaksi katsomallaan tavalla, jos työn tekemiseen ei ole sitouduttu henkilökohtaisesti. Työhön sitoutuneen työntekijän on siis lähtökohtaisesti itse tehtävä työ, mutta apulaisten ja sijaisen ottamisesta voidaan sopia. Apulaisia voidaan käyttää myös ilman sopimusta tai työnantajan nimenomaista suostumusta, jos työnantajan voidaan katsoa ymmärtäneen, että apulaisia tai sijaisia otetaan tai niitä tulee ottaa. Näin ollen työsuhteen syntymistä ei estä sellainen sopimusehto tai työnantajan ymmärrys, jonka mukaan työntekijä voi ottaa itselleen apulaisen ja/tai sijaisen. Työn tekemistä henkilökohtaisesti koskevan tunnusmerkin täyttymisen kannalta ongelmallista voi käytännössä olla tosiasiallisesti tapahtunut laaja ja toistuva tai jatkuva apulaisten ja sijaisten käyttö. Joka tapauksessa on kuitenkin selvää, että pelkät sopimusehdot apulaisen tai sijaisen käyttämisestä eivät ole ratkaisevia, vaan ratkaisevia ovat tosiasialliset tapahtumat, kuten tunnusmerkistötarkastelussa ylipäänsä.
Asiassa esitetyllä X Oy:n ja A:n välisellä sopimuksella on sovittu, että jos lähettikumppani haluaa käyttää omia työntekijöitään kuljetuspalveluiden suorittamiseen tai toista X Oy:n lähettikumppania sijaisenaan, tulee lähettikumppanin ottaa yhteyttä X Oy:öön. Osapuolten tulee sopia erikseen, kuinka tehtävien siirto tai sijaistaminen käytännössä järjestetään.
X Oy:n mukaan A ei ole ollut sopimuksen nojalla tai tosiasiallisesti sidottu eikä velvollinen hoitamaan toimeksiantoja henkilökohtaisesti, ja hän on halutessaan voinut käyttää kuljetuspalveluiden tuottamisessa sijaisia, työntekijöitä tai alihankkijoita. X Oy on myös katsonut, että sille ei voida antaa osapuolten välistä sopimussuhdetta arvioitaessa merkitystä, miten A on tosiasiallisesti päättänyt toteuttaa tarjoamansa kuljetuspalvelut. Halutessaan käyttää sijaista on A:n tullut ilmoittaa sijaisen käytöstä kertaluonteisesti X Oy:lle. X Oy:n mukaan kyse ei ole suostumuksesta, kuulemisesta eikä sopimisesta, vaan ainoastaan ilmoitusasiasta. X Oy on lisäksi tuonut esiin sen, ettei asiassa ole ollut kyse työsopimuslain 1 luvun 8 §:n mukaisesta avustajan käyttämisestä.
Vakuutusoikeus katsoo, että A on toimeksiantosopimuksen X Oy:n kanssa tehdessään sitoutunut työskentelemään X Oy:n lukuun. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on tehnyt sopimuksen luonnollisena henkilönä ja hänen on näin ollen katsottava sitoutuneen tekemään työtä henkilökohtaisesti. Edellä todetusti myös työsuhteessa olevan työntekijän voi olla mahdollista käyttää avustajaa tai sijaista työn suorittamiseen, jos tällaisesta on sovittu. Toimeksiantosopimuksessa oleva maininta siitä, että lähetti saa käyttää tehtävän suorittamisessa sijaistaan tai siirtää tehtävän suorittamisen toiselle henkilölle, ei siten voida katsoa sellaisenaan estävän työn suorittamisen henkilökohtaisuutta koskevan vaatimuksen täyttymistä. Myöskään työnteon tosiasiallisista olosuhteista ei ole käynyt ilmi, että A:n sijaisena tai puolesta lähetin työtä X Oy:lle olisi tehnyt myös joku muu henkilö tai taho. Asiassa ei siis ole esitetty selvitystä siitä, etteikö A myös tosiasiassa olisi toiminut henkilökohtaisesti työnsuorittajana.
Siltä osin kuin X Oy on vedonnut vakuutusoikeuden 21.5.2024 antamaan päätökseen (dnro 2205/2022), jossa oli arvioitu henkilökohtaisuustunnusmerkin täyttymistä Y Oy:n lähettien työssä, vakuutusoikeus toteaa, että toisin kuin kyseisessä päätöksessä, nyt käsiteltävässä asiassa A:n ja X Oy:n välisessä sopimuksessa sijaisen käytölle on asetettu tiettyjä kriteereitä ja X Oy:n kanssa on tullut sopia, miten sijaistaminen järjestetään. Tämän lisäksi, kuten edellä on todettu, pelkät sopimusehdot apulaisen tai sijaisen käyttämisestä eivät ole ratkaisevia, vaan ratkaisevia ovat tosiasialliset tapahtumat. Vakuutusoikeus katsoo, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy myös siltä osin kuin on kysymys työn tekemisestä henkilökohtaisesti.
Työnantajan johdon ja valvonnan alaisuus
Työnantajan johto- ja valvontaoikeus eli direktio-oikeus on yksi arvioitavista työsuhteen tunnusmerkeistä, kun punnitaan, onko kyse työsuhteessa tehdystä työstä vai itsenäisenä ammatinharjoittajana tehdystä työstä. Koska työnantajalla on päätösvalta työtä koskevissa asioissa sekä oikeus johtaa ja valvoa työn tekemistä, työsuhteessa olevan työntekijän asema suhteessa työnantajaan on epäitsenäinen. Työnantajan direktio-oikeuden osalta oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan on tämän työsuhteen tunnusmerkin täyttymiseksi riittävää, vaikka konkreettisia johto- tai valvontatoimia ei osoitettaisi.
Direktio-oikeus tunnusmerkkiin sisältyy työnantajan oikeus ennen työn aloittamista ja tarvittaessa työn tekemisen aikana määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonnalla tarkoitetaan työnantajan oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita sekä työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työnantajan ei kuitenkaan edellytetä konkreettisesti johtavan tai valvovan työntekijän työtä. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että työnantajalla on sopijapuolten asemasta johtuen mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Työnsuorittajan asema on siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä.
Vakuutusoikeus toteaa edelleen, että direktio-oikeus tunnusmerkin täyttymisen osalta valvonnan ja seurannan tavoilla ei ole olennaista merkitystä. Myös digitaalisen alustan kautta tapahtuva valvonta ja seuranta tai oikeus ja mahdollisuus niihin ilman konkreettisia valvonnan toimenpiteitä voi tapahtua direktio-oikeutta ilmentävästi silloin, kun digitaalinen alusta on työnantajan hallinnoima.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lla on ollut vapaus valita, milloin ja missä hän työtä suorittaa. Hänen työskentelylleen ei ole sovittu vähimmäismäärää eikä hänellä ole ollut velvollisuutta ilmoittaa etukäteen siitä, milloin hän on käytettävissä työn tekemiseen. A on ilmoittanut käytettävyydestään kirjautumalla X Oy:n hallinnoimalle alustalle, jonka välityksellä hänelle on tarjottu kuljetustoimeksiantoja. Toimeksiantosopimuksen mukaan X Oy:llä on ollut oikeus jakaa kuljetustoimeksiantoja lähettikumppaneiden kesken oman harkintansa mukaan. Lähettikumppani on voinut vapaasti kieltäytyä tarjotuista kuljetustoimeksiannoista.
Vakuutusoikeus toteaa, että työn tekemisestä sovittu järjestely rinnastuu ainakin jossain määrin esimerkiksi erilaisiin keikkatyösopimuksiin ja tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä koskeviin sopimusjärjestelyihin, joissa työntekijälle ei ole taattu tiettyä määrää työtä eikä työntekijä ole sitoutunut ottamaan vastaan hänelle tarjottua työtä, vaan voi valita mitkä tarjotuista työvuoroista hän hyväksyy. Vakuutusoikeus katsoo, että työnteosta ja sen tarjoamisesta sopimisessa on kyse sopimusvapauden piiriin kuuluvista työn tekemistä koskevista ehdoista, eikä tämä sopimisen malli ilmennä johto- ja valvonta tunnusmerkkiä. Sopimusvapauden puitteissa työsopimuksessa on mahdollista sopia siitä, että työtä suoritetaan vain aika ajoin töihin kutsuttaessa tai muulla erikseen sovitulla tavalla. Näin ollen direktio-oikeutta koskevan tunnusmerkin kannalta ei ole merkitystä sillä, että työntekijä saa itse päättää, milloin on käytettävissä työhön. Vakuutusoikeus katsoo, että direktio-oikeus tunnusmerkin arvioinnissa tulee sen sijaan kiinnittää huomiota siihen, onko X Oy:llä halutessaan mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan silloin kun hän on ottanut työtä vastaan, sekä valvoa, että hän toimii annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan tuona aikana.
Esitetyn selvityksen mukaan X Oy on alustan kautta voinut valvoa kuljetustoimeksiantojen toteutumista ja on valvonutkin toimeksiantojen loppuunsaattamista, mikä on ollut palkkion saamisen peruste. Sopimuksen mukaan X Oy:llä on myös ollut oikeus vähentää A:lle maksettavaa palkkiota kuljetuspalveluihin liittyvän laatupoikkeaman tai negatiivisen asiakaspalautteen perusteella. A:n on ollut välttämätöntä käyttää alustaa tehdäkseen työtä. Toimeksiantosopimuksen perusteella A on ollut velvollinen noudattamaan sopimukseen kirjattuja ehtoja ja lähettikumppani on vastannut muun muassa siitä, että kuljetuspalvelut suoritetaan ammattitaitoisesti, tehokkaasti ja kaikkien sovellettavien määräysten ja ohjeiden mukaisesti.
Edellä esitetyn perusteella vakuutusoikeus katsoo, että X Oy:llä on ollut oikeus ja mahdollisuus alustan kautta vaikuttaa A:n työhön. X Oy:llä on myös alustan kautta sekä mahdollisten reklamaatioiden avulla seurata A:n työsuoritusta eli kuljetustoimeksiantojen suorittamista ja työtä koskevien ohjeiden noudattamista sekä myös oikeus ja mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi.
Vakuutusoikeus katsoo, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy myös työnantajan johdon ja valvonnan alaisuuden osalta.
Kokonaisarvion tarve
Vakuutusoikeus katsoo, että kaikki työsuhteen yksittäiset tunnusmerkit asiassa täyttyvät. Yksittäiset tunnusmerkit voivat kuitenkin täyttyä riippumatta siitä, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai itsenäisenä yrittäjänä. Tämän vuoksi asiassa on perusteltua arvioida, nouseeko selvityksestä esille sellaisia seikkoja, jotka selvästi ja merkittävästi viittaisivat itsenäiseen yrittäjätyöhön ja työsuhdetta vastaan, ja joiden vuoksi asiassa tulisi vielä suorittaa kokonaisarviointi. Tilannetta on syytä tarkastella myös itsenäisen yrittäjän käsitteen ja itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkistön perusteella. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, miten itsenäisenä työtä suorittavan sopimuskumppanin asemaa on pidettävä suhteessa toiseen sopimuskumppaniin.
Itsenäisen yrittäjän käsite on määritelty yrittäjän eläkelain 3 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Yrittäjyyden tunnusmerkkien osalta ei sen sijaan ole säännöksiä, vaan ne ovat muodostuneet työoikeudellisessa oikeuskäytännössä. Itsenäisen yrittäjyyden aineelliseen tunnusmerkistöön kuuluvat toiminnan yleisyys ja julkisuus, yrittäjäriski sekä yrittäjän vapaus. Yrittäjyyden muodolliseen tunnusmerkistöön kuuluvat muun muassa ilmoitusten tekeminen viranomaisrekistereihin sekä yrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen ottaminen. Myös työstä saadun korvauksen maksutapaa eli sitä, laskuttaako työn suorittaja korvauksen ja sisältyykö summaan arvonlisävero, voidaan pitää itsenäisen yrittäjyyden muodollisena tunnusmerkkinä.
Aineelliset tunnusmerkit
Toiminnan yleisyydellä ja julkisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö tarjoaa itse palvelujaan ja ilmoittaa niistä julkisesti ja yleisesti. Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi markkinoinut kuljetuspalveluitaan tai työskennellyt muille tahoille. X Oy on markkinoinut tarjoamiaan palveluja ja A on saanut kuljetustoimeksiannot X Oy:n hallinnoiman alustan kautta ja kuljetukset on suoritettu X Oy:n lukuun. A:n toiminta vaikuttaa olevan ainoastaan osa X Oy:n liiketoiminnan ketjua. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että toiminnan yleisyyteen ja julkisuuteen liittyvät tosiseikat viittaavat enemmän työsuhteeseen kuin itsenäisenä yrittäjänä toimimiseen.
Yrittäjätoimintaan liittyy tyypillisesti taloudellinen sitoutuminen toimintaan, jolloin yrittäjä kantaa riskin siitä, tuottaako toiminta ansiotuloa ja vastaa työnsä lopputuloksesta ja laadusta sekä mahdollisista virheistä. Yrittäjän osaamisella tai ammattitaidolla voi olla myös taloudellista merkitystä, jolloin yrittäjän taloudellinen riski toteutuu sitä kautta, miten kannattavaksi yritys saadaan hyödyntäen yrittäjän ammattitaitoa henkilökohtaisessa työpanoksessa.
Vakuutusoikeus toteaa, että A:n omien työvälineiden osalta ei ole tullut esille mitään sellaista erityistä taloudellista sitoutumista toimintaa, joka voitaisiin katsoa yrittäjän riskiksi. Vakuutusoikeus toteaa vielä, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 3 momentissa on nimenomaisesti säädetty, että lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.
A:n työstään saama taloudellinen hyöty on ollut suoritetusta työstä maksetut palkkiot. Varsinainen taloudellinen hyöty työsuorituksesta on tullut X Oy:lle ja A:n on katsottava työskennelleen X Oy:n lukuun. Vastuu työn tuloksesta ja virheellisistä toimituksista on ollut A:lla vain siltä osin, ettei hän ole saanut palkkiota suorittamattomista kuljetuksista ja palkkiota on voitu vähentää laatupoikkeaman tai asiakasvalitusten perusteella. Vastuu työn lopputuloksesta ja laadusta asiakkaalle on ollut esitetyn selvityksen perusteella X Oy:llä. Näin ollen A:lla ei ole osoitettu olevan itsenäiselle yrittäjätoiminnalle tyypillistä taloudellista riskiä työn lopputuloksen osalta, laadusta tai virheellisistä toimituksista.
Vakuutusoikeus katsoo lisäksi, ettei asiassa tule esille taloudellista tai muuta sitoutumista taikka erityistä ammatillista osaamista edellyttävää toimintaa, jonka perusteella A:lla voitaisiin arvioida olleen yrittäjätoiminnalle ominainen taloudellinen riski työskentelystään X Oy:lle. Pelkkä henkilökohtainen työpanos ei viittaa yrittäjäriskiin.
Yrittäjänä työskentelemisen vapauteen kuuluu, että yrittäjä on itsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään eikä yrittäjä ole työnteettäjän direktio-oikeuden alainen. Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa. Työnteettäjä voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä ja osapuolet sopivat toimeksiannon sisällöstä. Työnteettäjä voi myös antaa yrittäjälle ohjeita toimeksiannon toteuttamista varten. Tällöin ei ole kysymys työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan direktio-oikeuden käytöstä, vaan yleisestä työnteettäjän tai tilaajan ohjausoikeudesta. Yrittäjätoiminnan itsenäisyyden arviossa merkitystä on myös sillä, että yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja hänellä on niin sanottu yrittäjän riski toiminnastaan.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lla on ollut oikeus olla hyväksymättä kuljetustoimeksiantoja. Hän on voinut myös sopimuksen mukaan työskennellä muille tahoille ja harjoittaa liiketoimintaa. X Oy:n mukaan A on voinut vapaasti valita, milloin hän työskentelee. Kuten edellä on todettu, työsuhteita on erilaisia ja vapaus valita työskentelyn ajankohta ja mahdollisuus toimia useassa työssä voi koskea myös esimerkiksi erilaisissa keikkatöissä työskenteleviä henkilöitä, eikä kyse ole siten pelkästään yrittäjätoiminnalle tyypillisestä vapaudesta. Direktio-oikeutta koskevan tunnusmerkin täyttymisen kannalta ei ole siten ratkaisevaa se, onko A saanut itse päättää, milloin hän on ollut käytettävissä työn suorittamiseen. Tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on merkityksellistä, onko X Oy:llä ollut mahdollisuus vaikuttaa A:n työntekoon tilanteissa, joissa hän on ottanut kuljetustoimeksiantoja vastaan vai onko A voinut toimia vapaasti ja itsenäisesti ennalta sovitun toimeksiannon rajoissa.
Vakuutusoikeus toteaa, että X Oy on antanut ohjeet ja opastanut alustan käytössä ja alustan käyttäminen on ollut välttämätöntä työn suorittamiseen. Lisäksi X Oy on alustan kautta voinut määrittää, milloin ja missä työtä on tarjolla sekä voinut alustan kautta seurata kuljetustoimeksiantojen loppuunsaattamista, jolloin sillä on ollut tosiasiallinen mahdollisuus myös A:n työsuorituksen seuraamiseen. X Oy:llä on siten ollut oikeus ja mahdollisuus direktio-oikeuden käyttämiseen. A:lla on toisaalta ollut laaja vapaus valita, olla hyväksymättä ja tarvittaessa peruuttaakin kuljetustoimeksiantoja. Ottaen kuitenkin huomioon edellä esitetyt seikat X Oy:n direktio-oikeudesta ja A:lta puuttuvasta yrittäjän riskistä vakuutusoikeus katsoo, ettei A:n voida katsoa toimineen yrittäjälle tyypillisessä itsenäisessä asemassa suhteessa X Oy:öön.
Muodolliset tunnusmerkit
Asiassa on riidatonta, että A ei ole tehnyt yrittäjätoimintaan liittyviä viranomaisilmoituksia, hänellä ei ole ollut Y-tunnusta ja hänellä ei ole ollut toimeksiantosopimusta tehtäessä ja työtä aloittaessa yrittäjän eläkelain mukaista vakuutusta. A on vakuutettu yrittäjän eläkevakuutuksella Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman 6.11.2021 annetulla päätöksellä yli vuosi työskentelyn aloittamisen jälkeen. X Oy on vedonnut siihen, että X Oy ja A ovat nimenomaisesti sopineet itsenäisten yrittäjien välisestä toimeksiantosuhteesta ja ottaen huomioon X Oy:n läheteilleen tarjoaman yrittäjyyteen liittyvän tietopaketin, A ei ole voinut perustellusti kuvitella olevansa työsuhteessa oleva työntekijä. A taas on katsonut, että sopimussuhde on ollut työsuhde.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A on laskuttanut palkkion laskutuspalvelun kautta. X Oy on määritellyt palkkioiden perusteet ja maksanut korvaukset sen hallinnoimasta alustasta saatujen suoritettujen kuljetustoimeksiantojen perusteella.
Vakuutusoikeus toteaa, että henkilön työskentelyyn sovellettava työeläkelaki ei määräydy sen perusteella, mitä sopimusehdoissa tai muissa asiakirjoissa on työeläkevakuuttamisen osalta mahdollisesti mainittu. Asiassa ei ole ratkaisevaa myöskään se, että A ei ole tehnyt ilmoituksia viranomaisrekistereihin. Ilmoitusten tekemättä jättämisen voidaan kuitenkin jossain määrin katsoa viittaavan siihen, ettei toimintaa ole tarkoitettu harjoitettavan yrittäjän roolissa. Työsuorituksen laskuttaminen laskutuspalvelun kautta voi viitata työskentelyyn itsenäisenä yrittäjänä. Vakuutusoikeus toteaa, että laskutuspalveluyrityksen käyttäminen työstä saadun korvauksen laskuttamiseen ja maksamiseen on kuitenkin maksuja koskeva tekninen järjestely, jonka perusteella ei ratkaista työeläkevakuuttamista. Myöskään osapuolten omilla käsityksillä työntekosuhteen luonteesta ei ole ratkaisevaa merkitystä. Vakuutusoikeus katsoo, että työsuorituksesta saadusta korvauksesta esitetyt seikat ja muut olosuhteet viittaavat enemmän työsuhteiseen palkanmaksuun kuin yrittäjän työsuorituksesta saamaan palkkioon.
Vakuutusoikeus katsoo, että selvästi tai merkittävästi yrittäjyyden puolesta puhuvia tosiseikkoja ei ole tullut esille. Päinvastoin työsuhteeseen viittaavia seikkoja on pidettävä selvästi painavampina kuin yrittäjyyteen viittaavia seikkoja. Näin ollen kokonaisarvioinnille ei ole tarvetta.
Johtopäätökset
Vakuutusoikeus katsoo, että A:n työskentely X Oy:lle 4.11.2020 alkaen on tapahtunut työsuhteessa ja että hänen työskentelyynsä on sovellettava työntekijän eläkelakia. Valituksenalaista työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei ole valituksessa esitetyistä seikoista huolimatta syytä muuttaa.
Vakuutusoikeus toteaa, että X Oy:n viittaamassa Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa EUT C-692/19, B vs Yodel Delivery Network Ltd antamasta määräyksestä ei ilmene, että asiassa olisi ollut kysymys tilanteesta, jossa palveluja olisi tarjottu tai työsuorituksia valvottu digitaalista alustaa hyödyntämällä. Vakuutusoikeus katsoo, että kyseinen ratkaisu eroaa tosiseikastoltaan nyt käsiteltävästä asiasta, eikä siitä siten ole saatavissa merkityksellistä oikeusohjetta tähän asiaan.
Vakuutusoikeus toteaa edelleen, että ratkaisut työeläkelakien soveltamisesta tehdään jokaisessa yksittäisessä tapauksessa erikseen. Ratkaisut perustuvat aina tapauskohtaiseen kokonaisharkintaan eikä yksittäisiä ratkaisuja voida suoraan rinnastaa toisiinsa tai vertailla keskenään.
Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että asiaa ei ole arvioitava toisin myöskään X Oy:n vetoaman Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 21.2.2024 antaman päätöksen perusteella. Vakuutusoikeus toteaa selvyyden vuoksi, että korkein hallinto-oikeus on ratkaissut Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyn valituksen 22.5.2025 antamallaan päätöksellä KHO:2025:41 ja katsonut toisin kuin hallinto-oikeus, että lähetit ovat työskennelleet työsuhteessa. X Oy on selityksessään vakuutusoikeudelle ilmoittanut tehneensä korkeimmalle hallinto-oikeudelle päätöstä koskevan purkuhakemuksen.
Vakuutusoikeus toteaa vielä, ettei asian käsittelyssä ole tullut esiin hallintolain 6 §:ssä säädettyjen hallinnon oikeusperiaatteiden vastaista menettelyä.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.
Vakuutusoikeus katsoo, että asian näin päättyessä ei ole pidettävä kohtuuttomana, että X Oy joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.
Lainkohdat
Työntekijän eläkelaki 1 § 2 mom., 2 § 1 mom. 2 kohta ja 10 §
Yrittäjän eläkelaki 3 § 1 mom. ja 7 §
Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 ja 3 mom.
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 44 §, 81 § 1 ja 2 mom., 87 § sekä 95 § 1 ja 2 mom.
Hallintolaki 6 §