VakO 760:2022

Suomeen kausityöntekijäksi 8.6.2021 saapunutta A:ta ei voitu pitää sairausvakuutuslain 1 luvun 2 §:n tarkoittamana vakuutettuna henkilönä ajalla 9.–22.6.2021, koska hän ei työntekijänä ollut vielä aloittanut työskentelyä ennen 23.6.2021. Siten A:lla ei myöskään voinut olla oikeutta sairausvakuutuslain nojalla maksettavaan tartuntatautipäivärahaan eikä tartuntatautipäivärahaa voitu maksaa myöskään hänen työnantajalleen X Oy:lle, vaikka A:lle oli maksettu palkkaa karanteenin ajalta 9.–22.6.2021.

Esitiedot

A saapui Suomeen 8.6.2021 tarkoituksenaan aloittaa työsopimukseen perustuva työskentely kausityöntekijänä puutarha-alan yrityksessä. Hänen kausityötodistuksensa oli voimassa ajalla 10.6.–7.9.2021, jolloin A:n työt olisivat työnantajan mukaan alkaneet, jollei häntä olisi asetettu tartuntatautilääkärin määräämään karanteeniin. Palvelussuhde oli työnantajan ilmoituksen mukaan sovittu olemaan voimassa ajalla 8.6.–5.9.2021. Suomeen saavuttuaan A asetettiin kuitenkin karanteeniin yleisvaaralliselle tartuntataudille altistumisen vuoksi ajaksi 9.–22.6.2021.

A haki sairausvakuutuslain mukaista tartuntatautipäivärahaa karanteenin ajalta. Työnantajan ilmoituksen mukaan A:lle maksettiin palkkaa karanteeniajalta 9.–22.6.2021. Kansaneläkelaitos hylkäsi 2.9.2021 antamallaan päätöksellä hakemuksen tartuntatautipäivärahasta ajalta 9.–22.6.2021, koska A ei mainitulla ajanjaksolla kuulunut Suomen sosiaaliturvaan. Päätöksen mukaan häntä ei ole voitu pitää sairausvakuutettuna sanotulla ajanjaksolla. A:n ei katsottu asuvan Suomessa vakinaisesti eikä hänellä ole katsottu olleen oikeutta tartuntatautipäivärahaan myöskään työskentelyn perusteella. A:n työskentelyn Suomessa ei tosiasiallisesti katsottu alkaneen ennen tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätöstä.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu ja perustelut

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta kumosi Kansaneläkelaitoksen 2.9.2021 antaman päätöksen ja katsoi, että A:ta oli pidettävä sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla vakuutettuna ajalla 9.–22.6.2021.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta toteaa perusteluissaan, että asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain mukaisen työskentelyn on katsottava alkavan työsuhteen alkupäivästä ja A:n ansiot ylittävät työttömyysturvalain perusteella laskettavan vähimmäisansion.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Kansaneläkelaitos haki vakuutusoikeudelle toimitetussa valituskirjelmässä muutosta liitteenä olevaan oikeutta tartuntatautipäivärahaan koskevaan sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista siltä osin kuin päätös koski sairausvakuuttamisen alkamisen ajankohtaa.

Kansaneläkelaitos esitti vaatimuksensa tueksi seuraavaa: A saapui Suomeen 8.6.2021. Määräaikainen työsuhde suomalaisen työnantajan kanssa oli sovittu alkamaan 8.6.2021 lukien, mutta tosiasiallinen työskentely oli alkanut vasta tartuntatautilakiin perustuneen karanteenin (9.–22.6.2021) jälkeen 23.6.2021. Kansaneläkelaitos hylkäsi tartuntatautipäivärahaa koskevan hakemuksen karanteenin ajalta 9.–22.6.2021, koska A:n ei katsottu aloittaneen työskentelyä, eikä häntä tämän vuoksi sairausvakuutettu tällä ajalla. A oli sairausvakuutettu 23.6.2021 lukien tosiasiallisen työskentelyn alettua.

Kansaneläkelaitoksen käsityksen mukaan sekä työskentelyn tosiasiallinen aloittaminen että tietty vähimmäisansiotaso ovat asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (AspSotuL) 7 §:ää sovellettaessa yhdessä edellytyksenä sille, että työntekijällä voi sairausvakuutettuna olla oikeus sairausvakuutuksen etuuksiin ja muihin asumisperusteisiin etuuksiin.

A:n työsuhde alkoi 8.6.2021, mutta hän aloitti työskentelyn vasta 23.6.2021 karanteenin päätyttyä. Toisin kuin muutoksenhakulautakunta päätöksessään totesi, sairausvakuutuksen alkamista ei voida ajallisesti sitoa työoikeudellisen työsuhteen alkamiseen, mikäli tosiasiallinen työskentely ei ole alkanut samaan aikaan. Säännöksen sanamuodon mukaan sairausvakuuttaminen työntekijästatuksen perusteella alkaa työskentelyn aloittamisesta lukien, eikä siis työsuhteen alkamisesta lukien. Tämän vuoksi Kansaneläkelaitos katsoi säännöksen viittaavan työskentelyn tosiasialliseen aloittamiseen.

Päätöksessään muutoksenhakulautakunta totesi näkemyksenään myös, että säädetyn ansiotasovaatimuksen tarkoituksena on fiktiivisin perustein tapahtuvan sairausvakuuttamisen estäminen tilanteessa, jossa vakuuttamista (sairausvakuutusetuutta) on haettu näennäisen työsopimuksen perusteella ilman todellista tarkoitusta maksaa ansiotasovaatimuksen edellyttämää palkkaa.

Kansaneläkelaitoksen näkemyksen mukaan AspSotuL:n 7 §:n säännöstä tulee sairausvakuuttamisen alkamisen ajankohdan suhteen tulkita siten, että vakuuttamista ei tule sitoa työoikeudellisen työsuhteen alkamiseen juuri fiktiivisin perustein tapahtuvan vakuuttamisen estämiseksi. Jos säännöksen tarkoituksena olisi vakuuttaminen jo työsuhteen perusteella ilman kontrollia tosiasiallisesta työskentelystä, vakuuttamisen alkamisen ajankohdaksi olisi voitu säätää työoikeudellinen työsuhteen alkamisaika, ja mahdollistaa yksittäistilanteessa asian tarkastelu erikseen, jos kyseessä Kansaneläkelaitoksen arvion mukaan olisi fiktiivinen työsuhde.

Ansiotasovaatimus täyttyi vuonna 2021 työntekijöiden ansioiden ollessa vähintään 726,27 euroa kuukaudessa. AspSotuL:n 7 § ei edellytä ansioiden kalenterikuukausikohtaista tarkastelua. Koska henkilöä pidetään työntekijänä työskentelyn aloittamisesta lukien, voi yhden kuukauden tarkastelujakso alkaa myös kesken kalenterikuukauden. Tämä vastaa muutoksenhakulautakunnan päätöksessä todettua siltä osin kuin kyse on kuukauden tarkastelujakson määräytymisestä yleisellä tasolla. Kansaneläkelaitoksen käsityksen mukaan A:n tapauksessa työskentelyyn liittyvä kuukauden tarkastelujakso oli kuitenkin alkanut vasta työskentelyn ja palkanmaksun aloittamisesta 23.6.2021 lukien, jolloin A:n vähimmäistason ylittävä kuukausiansio mahdollisti sairausvakuuttamisen tästä ajankohdasta lukien molempien vakuuttamisen edellytysten täyttyessä.

A:ta ei voitu pitää AspSotuL:n 7 §:ssä tarkoitettuna työntekijänä vielä karanteenin aikana 9.–22.6.2021. Hän ei voinut olla sairausvakuutettu, jolloin hänellä ei ollut oikeutta tältä ajalta tartuntatautipäivärahaan.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

A ei työskentelyn perusteella ollut sairausvakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla vakuutettu ajalla 9.–22.6.2021. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin. Asia jäi Kansaneläkelaitoksen 2.9.2021 antaman päätöksen varaan.

Vakuutusoikeuden perustelut

Sairausvakuutuslain 8 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan tartuntatautipäivärahaa maksetaan ansiomenetyksen korvaamiseksi vakuutetulle, joka tartuntataudin leviämisen estämiseksi on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan tartuntatautipäiväraha maksetaan työnantajalle siltä osin kuin työntekijällä on työsuhteen perusteella oikeus palkan tai sitä vastaavan korvauksen saamiseen ajalta, jolloin työntekijä on tartuntataudin leviämisen estämiseksi määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin ja kun työsuhteen ehdoissa on sovittu päivärahan tai sen osan maksamisesta työnantajalle. Tartuntatautipäivärahaa ei makseta työntekijälle samalta ajalta palkkaa vastaavalta osalta.

Sairausvakuutuslain 1 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vakuutettu on henkilö, joka työskentelee, toimii yrittäjänä tai asuu Suomessa asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019) 4–10 §:n mukaisesti tai häntä mainitun lain 11-13 §:n nojalla pidetään Suomessa asuvan henkilön asemassa.

Asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain 7 §:n mukaan saman lain 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainittuja lakeja sovellettaessa Suomeen työhön tulevaa henkilöä pidetään työntekijänä, jos hänen ansionsa vastaavat vähintään työttömyysturvalain (1290/2002) 6 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyä peruspäivärahan rahamäärää muunnettuna kuukausituloksi työttömyysturvalain 6 luvun 2 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla. Henkilöä pidetään työntekijänä työskentelyn aloittamisesta lukien, ja niin kauan kuin ansiotasovaatimuksen täyttävä työskentely jatkuu.

Mainitun lain 3 §:n 4 kohdan mukaan työskentelyllä tarkoitetaan työskentelyä työ-, virka- tai muussa palvelussuhteessa, päätoimista tutkimustyötä sekä merimieseläkelain (1290/2006) 4 §:ssä tarkoitettua työtä, kuitenkin lukuun ottamatta sitä työtä, joka rajoittuu merimieseläkelain soveltamisalan ulkopuolelle lain 5 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 188/2018 vp) on todettu lain 7 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun muassa, että pykälässä säädettäisiin työntekijän aseman alkamisesta ja päättymisestä. Työntekijän asema etuuslakeja sovellettaessa alkaisi siitä, kun työskentely alkaa. Ellei muuta selvitystä olisi, Kansaneläkelaitos saisi tulorekisteristä tiedon kuukausitasolla saaduista ansioista.

Vakuutusoikeudessa käsiteltävänä oleva asia koskee sitä, onko A ollut sairausvakuutuslain mukaan vakuutettu ajalla 9.–22.6.2021. Koska A on tullut Suomeen työhön, asiassa on ratkaistava, mitä sairausvakuutuslain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun työskentelyn on katsottava tarkoittavan. Oleellisesti kyse on siitä, onko työskentely alkanut ennen 23.6.2021.

Vakuutusoikeus toteaa, että arviointi siitä, onko henkilöä pidettävä Suomessa vakinaisesti asuvana tai voidaanko häntä pitää täällä työntekijänä, tehdään sairausvakuutuslain 1 luvun 2 §:ssä olevan viittaussäännöksen perusteella asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain nojalla.

Sairausvakuutuslain 1 luvun 2 §:n säännöksen lain soveltamisalasta ja asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain 7 §:n mukaisen työntekijän aseman etuuslainsäädäntöä sovellettaessa voidaan katsoa perustuvan edellytykseen tosiasiallisesta työskentelystä. Asiassa sovellettavien säännösten mukaan vakuutettuna voidaan pitää henkilöä, joka työskentelee asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain 7 §:n mukaisesti. Mainitun 7 §:n mukaan henkilöä pidetään työntekijänä työskentelyn aloittamisesta lukien. Lain esitöissä on tältä osin todettu, että työntekijän asema etuuslakeja sovellettaessa alkaisi siitä, kun työskentely alkaa.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain 3 §:ssä on määritelty työskentely. Määritelmän mukaan työskentelyllä tarkoitetaan työskentelyä muun muassa työsuhteessa. Jos tarkoituksena olisi ollut säätää työsopimuksen olemassaolo vakuuttamisen edellytykseksi, se olisi vakuutusoikeuden käsityksen mukaan kirjattu 7 §:n säädöstekstiin ja lain 3 §:ssä olisi työskentelyn määritelmän sijaan säädetty työsopimussuhteen olemassaoloon liittyvistä seikoista.

Edellä lausutuin perustein vakuutusoikeus katsoo, että vakuuttamisen edellytyksenä on säännösten sanamuodon perusteella pidettävä henkilön tosiasiallista työskentelyä. Myöskään lain esitöistä ei ilmene sellaisia seikkoja, joiden perusteella sairausvakuuttamisen alkaminen voisi lain sanamuodon vastaisesti perustua jo työsopimuksen olemassaoloon.

Työnantaja on asiassa esitetyn selvityksen mukaan maksanut A:lle palkkaa karanteenin ajalta. Tämän johdosta vakuutusoikeus toteaa, että asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain 7 §:ssä edellytetään työskentelyn tosiasiallista aloittamista ja tiettyä vähimmäisansiotasoa, jotta työntekijällä voi olla oikeus sairausvakuutuksen etuuksiin ja muihin asumisperusteisiin etuuksiin. Asiassa esitetyn perusteella vakuutusoikeus katsoo, että A on Suomeen saapumisensa 8.6.2021 jälkeen päässyt aloittamaan työsopimukseen perustuvan työskentelynsä vasta karanteenin jälkeen 23.6.2021. Näin ollen tosiasiallisen työskentelyn aloittamista koskeva edellytys ei tässä ole ennen 23.6.2021 täyttynyt, joten työsopimukseen perustuvalla palkanmaksulla kyseisellä karanteeniajalla ei ole asiassa oikeudellista merkitystä.

Vakuutusoikeus katsoo, ettei Suomeen kausityöntekijäksi 8.6.2021 saapunutta A:ta voida pitää sairausvakuutuslain 1 luvun 2 §:n tarkoittamana vakuutettuna henkilönä ajalla 9.–22.6.2021, koska hän ei ole työntekijänä vielä aloittanut työskentelyä ennen 23.6.2021. Siten A:lla ei voi myöskään olla oikeutta sairasvakuutuslain nojalla maksettavaan tartuntatautipäivärahaan eikä tartuntatautipäivärahaa voida maksaa myöskään A:n työnantajalle X Oy:lle, vaikka A:lle on maksettu palkkaa karanteenin ajalla 9.–22.6.2021.

Lainkohdat

Sairausvakuutuslaki 1 luku 2 § 1 mom. ja 8 luku 1 a § 1 ja 2 mom.
Laki asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa 3 § 4 kohta ja 7 §